keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Yhteenveto purjehduskaudesta 2013




Hetki on vietetty blogihiljaisuutta, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde liikkeelle. Ensimmäinen purjehduskausi on nyt takana. Maileja kertyi lokiin ensimmäisellä kaudella yhteensä 404 nm. Homma oli pääasiassa harjoittelua eikä mitään pitkiä matkoja tehtyä. Varsinainen kausi alkoi toden teolla vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Vesille lähdettiin vain hyvillä keleillä ja yleensä purjehdittiin samoja reittejä edestakaisin. Totuteltiin siis vesillä olemiseen.

Vene on ollut nyt nostettuna jo parin kuukauden ajan. Ennen kuin uutta kautta ryhdytään suunnittelemaan ja retkistä haaveilemaan, niin vilkaistaan mitä tuli kesän aikana tehtyä ja koettua.

Koettu 2013 kesänä: 



Puuskarintama


Puuskarintama pääsi yllättämään ja silloin koettiin mitä siitä seuraa kun ei osaa tulkita säätä oikein. Suomenlinnan edustalla Espoon suunnalta lähestyi synkkäpilvimassa ja yht'äkkiä oltiin tilanteessa, jossa ilman Merikapteenin ripeää toimintaa olisi voinut käydä jotain huonosti. Tästä opimme että tilanteet voivat yllättää ja säätä tulee tarkkailla jatkuvasti varsinkin, jos ilma on epävakaa.


Maisemanavigointi


Purjehduskurssia lukuunottamatta maisemanavigointi oli ainakin Merenneidon osalta nollassa. Täytyy siis hieman ylpeänä muistella miten taito on karttunut kesän mittaan. Kertaakaan ei eksytty ja aina löydettiin perille. Kivetkin onnistuttiin kiertämään! Alkukesä mentiin merikortin kanssa, mutta loppukesästä Navionics oli apuna Samsungin tabletissa. Onneksi näin, koska nyt ei ole pulassa kun kädessä on pelkkä merikortti. Täytyy kuitenkin todeta kuinka paljon helpompaa on navigoida ohjelman avulla. Legien pituus kasvoi huomattavasti. Merikortit ja kompassit pysyvät kuitenkin paatin varustuksessa jatkossakin, sillä tabletit yms. ovat kuitenkin helposti vikaantuvia laitteita.

Tabletti on estepeli veneessä.


Retkiveneily


Retkiveneily oli koko homman tavoitteena kun veneilystä alettiin tosissaan puhua. Retkiveneilyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista veneilyä, jossa ollaan yötä jossain muualla kuin kotisatamassa. Pari ensimmäistä purjehdusta oli ns. iltapurjehduksia, jotta purjehdushommista sai vähän koppia. Retkipurjehdukset suuntautuivat kaikki Vuosaaren Urheilukalastajien saaritukikohtaan Mölkkyyn (Mölandet). Monilla käydyillä kohteilla tai saarilla ei siis tämän kesän jälkeen pääse vielä tuulettamaan, mutta ehtiipä sitä tulevina kausina. Veneessä elämistä tuli kuitenkin harjoiteltua hyvin ja kelit olivat vaihtelevia. Myös vieraita mahtui mukaan ja ahtaudesta huolimatta välit säilyivät hyvinä. Neljä ihmistä mahtuu tähän veneeseen hyvin, ottaen huomioon että osa sohvien alla olevista säilytystiloista on miltei käyttökelvottomia septitankista tulleen hajun takia. Kamat pidettiin siis sohvilla, lattialla jo milloin missäkin. Neljä ihmistä siis menee, mutta kahden hengen kokoonpanolla homma on mukavampaa.

Juhannusreissun tunnelmia.


Ohittaminen


Alkukesä meni muiden peräpeilejä katsellessa. Veneeseen ei vain saatu tarpeeksi vauhtia. Purjehduskurssilla oppi hyvin purjeiden perussäädöt, mutta varsinainen trimmaaminen jäi itse opeteltavaksi. Loppukesästä trimmaus alkoi onnistua ja vene alkoi kulkea niin kuin sen pitääkin.  Itseskuuttaava fokka teki miehistön laiskaksi, mutta kun genuan jaksoi virittää ylös niin vauhtia saatiin kevyessäkin kelissä. Aivan viimeisillä reissuilla päästiin sitten jo vauhdin makuun ja ohitettiin muutama yli 30-jalkainen "iso"  purjevene! Silloin kyllä tuntui että jotain on opittukin.


Sumu


Viimeisellä purjehduksella Mölandetista Kotisatamaan yrittämällä yritettiin päästä sumuun, mutta rintama kulki meidän edellä. Tuolloin olisi ollut hyvä hetki harjoitella milta tuntuu kun eteensä ei näekään niin hyvin kuin normaalisti. Sumu kuitenkin hälveni nopeasti kun sen sisään pääsi, eikä varsinaista sumunavigointia ehditty toteuttaa. Sumussa kuitenkin päästiin käymään.


Tutustuminen muihin veneilijöihin


Ensimmäinen retki Mölkkyyn jännitti: kuinka muut ottavat uudet seuralaiset vastaan ja millaista porukkaa venekerhossa onkaan. Jo ensimmäisessä rantautumisessa meidät otettiin hyvin vastaan (johtuikohan hieman hapuilevasta rantautumisesta?) ja jatkossa saaressa olikin yleensä jo tuttuja odottelemassa. VUK:in porukka, ainakin se osa mikä Mölkyssä viikonloppujaan viettää, tuntuu olevan asiallista porukkaa. Taidamme olla tästä porukasta nuorimpia, mutta ei se menoa ole haitannut. Turhaa remuamista tuolla ei harrasta kukaan ja siellä saa olla rauhassa, jos itse tahtoo.

Mölkyssä tuntui käyvän asiallista porukkaa


Nämä jäi kokematta:



Yönavigointi


Pimeään aikaan ei veneellä liikuttu tänä kesänä kertaakaan, vaikka tarkoitus olikin käydä koneella ajamassa pieni lenkki. Tablettin navigointiohjelma olisi ollut tuolloin turvana siltä varalta että perinteiset navigointitaidot olisi pettäneet. Yönavigointi onkin ensi ohjelmassa heti ensi kauden käynnistyessä.


Ankkurointi


Ankkurointia treenattiin purjehduskurssilla aikaisempana kesänä. Ankkurointia varten paatissa on kaksi ankkuria: toinen keulassa ja toinen perässä. Kumpaakaan niistä ei tänä kesänä tarvittu. Kaikissa rantautumispaikoissa oli poijut. Jälkeenpäin miettien ankkuroitumista olisi ollut hyvä edes pari kertaa kokeilla vaikka jossain sopivassa lahdessa. Veneen GPS:ssä on ankkuritoiminto, joten sillä olisi helposti nähnyt, jos ankkuri olisi alkanut luistaa. Ankkuroituminen jää kuitenkin nyt ensi kauden ohjelmistoon.


Luonnosatama


Ankkuroinnin lisäksi retkipurjehduksessa olisi hyvä hallita rantautuminen luonnonsatamaan. Tätä asiaa ei käsitelty muuta kuin teoriassa purjehtijakurssilla, mutta veneilykirjallisuudesta ollaan kyllä saatu oppeja lisää. Homma on siis teoriassa tuttua, mutta kertaakaan ei vielä riittänyt kantti lähteä kokeilemaan. Suurin hidaste oli varmasti epätietoisuus hyvistä rantautumispaikoista. Lisäksi voisi olla hyvä, että mukana olisi  vähintään yksi apuri vakiomiehistön lisäksi.


Pallopurje


Veneen mukana tuli pallopurje, joka vietti kesänsä merikapteenin työpaikan vintillä. Pallopurjeen käyttöä ei ole harjoiteltu missään vaiheessa ja ennen kuin se nostetaan ylös täytyy kyllä käydä jokin kurssi tai värvätä ainakin pari osaavaa kaveria mukaan. Pallopurjeen käyttöön ei tällä hetkellä ole kovin suurta mielenkiintoakaan. Se ehkä odottelee seuraavankin kauden vintillä pussissaan.


Avomeriosuudet


Avomerellä ei käyty, tai tietenkin riippuu siitä minkä laskee avomereksi. Jossain se on määritelty meren alueeksi, jossa maata ei ole näkyvissä mistään suunnasta. Muutaman kerran kävimme kohtuullisen pitkällä Harmajan etelä puolella, mutta maata oli aina näkyvissä. Avomerelle olisi tehnyt mieli samasta syystä kuin sumuun ja pimeälle merelle, eli testaamaan omia navigointitaitoja ja kehittämään luottamusta omaan osaamiseen. Avomerijutut jäävät odottelemaan ensi kesää.


Pitkä reissu


Kuluneen kauden reissut suuntautuivat Helsingin itäiseen saaristoon ja kestivät lähes poikkeuksetta viikonlopun. Intoa olisi ollut tehdä pidempiä reissuja, mutta tänä kesänä siihen ei tullut mahdollisuutta. Ensi kesäksi on jo luvattu tehdä viikon reissu, ehkä jopa kaksikin. Tätä reissua onkin hyvä suunnitella koko talven läpi ja odotella jäiden lähtöä!