Keskiviikko koitti ja auton nokka kääntyi kohti Sipoota. Kaksi Ikea-kassillista täynnä paksuja vaatteita. Lämpömittari näytti +6 ja olisi lähdettävä purjehtimaan. Merenneidon viides purjehdus. Kassit veneeseen, köydet irti ja moottori päälle. Hieno ääni. Sisämoottori putputputti ja päästiin vastatuuleen. Purjeet ylös ja menoksi. Isopurjeeseen eka reivi. Merenneito pinnaan. Päästiin Karhusaaren eteläpuolelle ja kokeiltiin vendoja ja jiippejä. Kryssittiin menemään. Pinnaaja vaihtui myyjään ja sitten Merikapteeniin. Myyjä oli keittänyt teet termariin ja mikäs oli sen mukavampaa: istua sitloorassa ja juoda lämmintä teetä, samalla kun tuuli vei venettä eteenpäin. Kolmisen varttia lähdöstä ja vettä rupesi tihkumaan. Otettiin suunnaksi lähtöpaikka ja laskettiin purjeet vastatuuleen. Enää ei ollut epäilyksiä purjehdittavuudesta. Hyvin purjehti ja kallistuikin mukavasti. Vielä ei tosin tarvinnut miettiä veneestä hyppäämistä. Rantauduttiin nätisti, myyjän opastuksella tietenkin. Purjeet pakettiin ja kaupantekoon. Merikapteenista tuli veneenomistaja. Paatti oli meidän!
Ohhoh. Sitten pit
ikin jo omistajan elkein irrottaa purjeet talvisäilytykseen. Mennessä oltiin purjehdusharrastuksesta haaveilevia noviiseja ja paluumatkalla kotiin auto oli täynnä purjeita ja kauppakirjassa Merikapteenin signeeraus.
Sunnuntaiksi sovittiin koneen talvihuolto myyjän opastuksella. Samalla myös pitäisi laitella paattia talvikuntoon. Mitä se sitten sisältäisi, ei oikein tiedetty. Onneksi oli muutama päivä aikaa ottaa asiasta selvää. Myyjä neuvoi kysyttäessä tapansa mukaan. Pikkuhiljaa ymmärtäisimme että tämä myyjä oli meidän kannalta korvaamaton: apua ja vinkkejä saadaan. Ei siis tarvitse kahdestaan pähkäillä ja kaikkea oppia kantapään kautta.
 |
| Näkymiä oman veneen kannelta. Taustalla se tv:stä tuttu Hjalliksen Sipoonranta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti