Näytetään tekstit, joissa on tunniste huolto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huolto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tuulisuojat

Vanhat tuulisuojat olivat jo aikansa nähneet, mutta niiden ajateltiin palvelevan vielä tämän kauden: uusi tekstiiliväri vain pintaan ja kiinni. Värjäyksen lopputulemana pesukoneesta nousi tuulisuoja ja kangasriekale.

Jotta tuulisuojat saatiin juhannuspurjehdukselle, tuli tehdä nopeita liikkeitä. Ompelukone saatiinkin yhdellä puhelinsoitolla lainaan ja kankaat Eurokankaasta loistavan palvelun avulla. Kankaaksi valikoitui veneen verhoinakin oleva Sunbrella -merkkinen, likaa ja vettä hylkivä kangas.

Vanha tuulisuoja toimi mallina ja uudet syntyivät kahden illan puristuksena. Lopputuloksesta jopa itse ompelija on ylpeä.

Vanha tuulisuoja toimi mallina.

Ompelija ja laaduntarkkailija työn touhussa.

Käännökset taiteltiin luonnontieteilijän sinnikkyydellä tarkasti.

Lopuksi vielä naputettiin purjerenkaat, joilla tuulisuojat kiinnitettiin paikoilleen. Viime viikonloppuna tuulisuojia taas testattiin: hyvin toimii!




maanantai 24. helmikuuta 2014

Kevään huoltotyöt


Ensimmäisen kauden aikana veneen tekniikan kanssa ei jouduttu isompiin ongelmiin. Ensimmäinen kesä oli mukava viettää vesillä eikä rannassa veneen kanssa turatessa. Suurin ongelma taisi olla gps-kaikuluotaimen hajoaminen, mutta tästä selvittiin helposti vaihtamalla toinen laite suoraan sen tilalle. Jopa alkuperäinen kaikusondi sai jäädä veneen sisäpohjaan, uudempi laite nimittäin hyväsyi sen suoraan.

Kaikenlaisia pieniä kehittämiskohteita kuitenkin kesällä osui silmään. Kesällä sitä miettii, että talvella nämä laitetaan sitten kuntoon. Nythän on sitten se talvi ja aika pitkälti täällä etelässä jo kevät! Jotain tarttis kaiketi tehdäkin. Korjauslista näyttää tältä:

Välttämättömät korjaukset:

  • Moottorin käynnistymisongelmien ratkominen. Yanmar ei tahdo käynnistyä joka kerta kunnolla.
  • Dieseltankin puhdistaminen. Tankin huollettu viimeksi vähintään 8 vuotta sitten.
  • VHF-radion vaihto. Vanha sanoi sopimuksen irti
  • Sähköjärjestelmän (230V & 12V) uudelleen rakentaminen vähintään osittain, mieluiten kokonaan.
  • Myrkkymaalin vesirajan nostaminen. Vene ui nykyistä maalattua vesirajaa syvemmällä.

Jos jää vielä aikaa niin nämä..

  • Septintankin hajun poistaminen säilytyslaatikoista. 
  • Purjehdus-/navigointimittariston päivittäminen. Vanhat mittarit ovat finaalissa.
  • Keulaikkunan tiivistäminen. Ikävä pieni vesivuoto, joka häiritsee pienessäkin sateessa.
  • LED-kulkuvalot. Virrankulutusta pienemmäksi.
  • Aurinkoventtiilin vaihtaminen uuteen. Propelli rämisee.

Nämä voisi tehdä, mutta näillä ei ole kiire

  • Kulkuluukun vesivuoto. Sateella tulee muutamia tippoja läpi.
  • Kulkuluukun tiikkikehyksen korjaus. Kosmeettinen vika. 
  • Sivuikkunoiden tiivistäminen/vaihto. Ikkunat naarmuisia ja tiivistemassat tiputtaa vettä läpi.

Seuraavaksi muutamia huoltokohteita tarkemmin kuvattuna:

Moottorin starttiongelmat

Moottori ei aina käynnistynyt kertaheitolla. Suurempia ongelmia tämä ei aiheuttanut, koska tiedettiin koneen kuitenkin käynnistyvän. Epämiellyttävää se kuitenkin on ja konetta saa alkaa käynnistelemään reilusti ennakkoon että jää varmasti aikaa. Vika ilmenee näin: startin kytkin painettaessa solenoidi naksahtaa startissa, mutta sähkömoottori ei pyöri tai jos pyörii niin pyörii kuin olisi akkujännite vähissä. Vika löytynee itse starttimoottorista tai sitten kaapeleista ja liittimistä. Starttiakku vaihdettiin keväällä, joten siitä se ei johdu. Startti on ollut syksystä asti autotallissa odottamassa aukaisua. Sähkörempan yhteydessä tarkistetaan kaapelit ja kytkimet. Eiköhän se vika löydy.

VHF-radion vaihto

Vanha VHF-radio mykistyi syksyn viimeisellä purjehduksella.  Laite olikin jo vanha ja parhaat päivänsä nähnyt. Jostain syystä se oli sijoitettu anopinlaatikkoon ja sitä ei oikein tahtonut kuulla vaikka äänenvoimakkuus oli säädetty maksimiinsa. Joulun aikoihin hommattiin Marineasta uusi radio, Lowrance LVR-880E VHF-puhelin. Tässä radiossa on erikoisuutena FM-vastaanotin, eli meriradioliikenteen lisäksi siitä voidaan kuunnella poppia! Tämä radio juttelee myös nmea-0183 ja nmea-2000 dataverkoissa. Antenni ja antenninjalka saattaa myös mennä uusiksi.
Vanha radio asennettu anopinlaatikon sisälle. Melko hankala paikka käyttää radiota.

Vesirajan nostaminen

Vene ui jostain syystä syvemmällä mihin myrkkymaalin yläreuna ulottuu. Myrkkymaalin yläpuolella on vielä noin 10cm Miranol-raita. Tämä maali ei saanut osakseen keväthuollossa mitään toimenpiteitä ja nyt kun sitä katselee, siinä näkyy selvästi kupruilua. Veneen nostossa ammattimies kehotti hiomaan Miranolit pois ja korvaamaan raidan myrkkymaalilla. Vaarana olisi ilmeisesti että vesi pääsisi tunkeutumaan lasikuituun, Miranol ei kait oikein ole alunperinkään sopivaa tavaraa tähän käyttöön. Eli hiomishommia luvassa, ensin sininen maali pois ja sitten näkee mitä sen alta paljastuu. Vaikeinta tulee ehkä uuden rajan saaminen viivasuoraksi.
Myrkkymaalia on sudittava keväällä 5..10cm ylemmäs. 
Tästä näkee hyvin tarpeen vesirajan nostolle. Vaaleampi sininen on Miranolia eikä siis omaa mitään myrkkyominaisuuksia.
Ihme muhkuraa varsinaisen myrkkymaalin alueella. Myrkkymaali lähtee rapsahtamalla pois ja alta paljastuu pohjamaalikerrokset.

Sähköjärjestelmän siivous

Veneen "sähkökeskus" näyttää siltä miltä yli 30-vuotta vanhan veneen sähkökeskuksen voi kuvitella näyttävän, eli sekavalta. Uusia laitteita varten on vedetty johtoja ja vanhat johdot saaneet jäädä paikoilleen. Jännitettä ja maata on jaettu sokeripalavirityksillä eikä johtojen värillä ei ole ollut väliä. Maapuolella johdot ovat miltei kokonaan mustia tai sinisiä, jännitepuolella taas mustia, sinisiä, valkoisia ja punaisia. Sähkökeskukseen liittyy ominaisuus: jos kiristät yhden johdon liitoksen, avaat samalla kaksi muuta. Alkuperäinen kytkintaulu on käynyt pieneksi ja osa laitteista saa virtansa suoraan akulta. Akkukytkimet ovat nähneet myös parhaat päivänsä, ne saattavat katkaista kontaktin pikkuhipaisusta. 
Sähköjärjestelmässä hommaa siis riittää. Tarkoitus on järkeistää koko sähköistys kaapeleineen kaikkineen. Myös maasähköpuoli on tarkoitus päivittää osittain sekä invertteripuoli sekä pistorasiat.

Taitaa olla aika tyypillinen tapa tehdä venesähköt? Sekavaa ja helposti vikaantuvaa johtoviidakkoa.

Led-kulkuvalot

Sisävalaistus toimii hienosti ledeillä, mutta kulkuvalot edustavat vielä vanhempaa tekniikkaa. Virrankulutusta ei olla mitattu, mutta totuushan on se, että ledilamppuja käytettäessä kulutus selvästi pienempää. Hyvällä tuurilla nykyisiin kulkuvaloihin voisi löytyä suoraan samalla kannalla olevia led-lamppuja. Tällöin ei tarvitsisi ryhtyä väkertämään uusia valoja kiinni, vaikka ei se iso työ olisi. Kulkuvalot sijaitsevat keulakaiteessa sekä peräkaiteessa. Moottorivalo on mastossa parin metrin korkeudella kannelta. 

Keulaikkunan tiivistäminen

Keulaikkunan kehyksistä tihkui vettä läpi sateella koko kesän ajan. Vuoto ei ole kovin suurta, mutta sitäkin ärsyttävämpää jos sattuu samaan punkan keulasta. Ikkunan lienee alkuperäinen ja sitä on jossain vaiheessa kolhittu, tämän näkee kehyksestä. Aukevan osan ja rungon välinen tiiviste on kohtuullisen uuden näköinen, mutta lasin tiiviste kehyksen sisällä on haperoa. Kehyksen ja veneen välistä tiivistystä ei ole vielä päästy tarkastelemaan.

Keulaikkuna tiputtaa vettä sateella keulassa nukkuvien päälle.
Vuodon syy taitaa olla rapeaksi kypsyneet tiivisteet ikkunan ja kehyksen välissä. Haperoa kumia!

Tässähän tätä ohjelmaa olisi viikonlopuiksi. Kaikkea ei varmaan saada tehtyä ennen vesille laskemista, mutta kunhan nyt ainakin tuon käynnistysongelman saisi kuntoon.







sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pressukorjaajat lumisateessa

Työpaikan illanvietossa tuli ohimennen kavereilta tieto, että paatin pressuteline on romahtanut. Tarkempaa tietoa ei saatu, joten paikan päälle ampaistiin nopeasti. Vähän pisti jännittämään, että mitähän siellä odottaa.

Paikanpäällä odotti hieno putki-pressusekamelska. NOAA:n pressutelineestä oli noin joka toinen putkiliitos irronnut ja rakenne romahtanut. Insinöörin kylmällä logiikalla sumaa ryhdyttiin selvittämään ja nopeasti juurisyykin selvisi. Keväällä tehty kaidetolpan korjaus oli pettänyt jälleen, koko kaidetolpan jalka oli revennyt irti veneen kannelta. NOAA:n teline kiinnittyy kaidetolpan jalkoihin ja kun yksi kiinnityspiste oli poissa pelistä alkoi kehikko elää tuulen paineen vaikutuksesta. Sen jälkeen rakenteen hajoaminen on ollut vain ajan kysymys tuulen aiheuttaman jatkuvan rytyytyksen hakatessa telinettä.

Talven ensimmäinen (11. tammikuuta!) lumisade alkoi juuri sopivasti korjaustöiden aikana
Telineen osia löytyi veneen alta ja kannelta. Siipimuttereilla tehdyt liitokset olivat aivan kappaleina. Juuri alkanut  lumisade peitteli pienimmät osat näkymättömiin ja niitä haetaan sitten keväällä esiin. Kehikkoa ei saatu uudelleen rakennettua niin kuin se pitäisi tehdä, sillä rikkoituneen kaidetolpan kohdalle ei saatu kiinnitystä ja veneen sivulla kiertävien putkien pikkuosia oli kateissa. Kehikon harjaputki saatiin kuitenkin pystyyn koko veneen matkalle ja pressu nykäistiin sen yli. Pressu ottaa nyt kiinni veneen kylkiin, mutta kuminen törmäyslista antaa siinä jonkin verran suojaa. Keulasta pressua ei sidottu umpeen jotta ilma pääsee kiertämään, sen sijaan istuinkaukalon päästä tehtiin tiiviimpi.

NOAA:n  teline ei ole meitä vakuuttanut toimivuudellaan. Periaatteessa se on näppärä kasata ja sen saa kesäksi pienee nippuun. Ongelmana on kylkiä kiertävät putket, joiden tarkoitus on pitää pressu irti veneestä. Nämä putket täytyy taivuttaa veneen muodon mukaan niin tiukalle mutkalle, että putkea suoristavat voimat kasvavat melkoisiksi ja heikoimmat osat alkavat paukkua.

Ensi talveksi pressutelinettä tulee jotenkin kehittää, muuten palaa päreet. Joko niin että nykyistä NOAA:n telinettä modifioidaan paremmaksi tai sitten rakennetaan esimerkiksi laudasta modulaarinen teline joka tukee itsensä maahan veneen ympärille. NOAA:n telineeseen joutuu kuitenkin hankkimaan niitä pikkunippeleitä lisää, jos niitä jostain edes saa, joten samalla voisi rakentaa sivuputket jostain joustavammasta aineesta.  Puisen "kevytautotallin" etuja olisi mahdollisuus käyttää raskaampia pressuja parempi suoja säältä niin veneelle kuin remontoijalle. Puisen telineen haittoja on taas kesäsäilytyksen ongelmat, osien liitettävyys sekä sään aiheuttama kuluminen.

Muutamia linkkejä erilaisiin pressutelineratkaisuihin:
http://www.saunalahti.fi/harrihoo/talvipeite.html
http://www.aarnio.org/lauri/vene/peiteteline/

Täytyy tehdä näistä vähän insinööri-exceleitä ja pohtia, tämä lopputalvi mennään kuitenkin tuolla virityksellä. Aika varmaa on, että viritystä saa käydä vielä korjailemassa ennen kevättä. Oma lukunsa on kaidetolpan kiinnityksen korjaus. Viime kevään kevytkorjaus ei tuonut haluttua tulosta. Aikaisemmasta keulatolpan kiinnityspisteen korjauksesta on juttu täällä:
http://keulakulma.blogspot.fi/2013/07/mita-tuli-tehtya-kevathuollossa-osa-1.html


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Vihdoin viikonloppu!

Viikonlopun odottaminen alkoi jo heti edellisen lepoloman jälkeen. Perjantaina oli päästävä merille. Kohti viikonloppua sääennusteet vain paranivat: myötätuulta ja auringonpaistetta! Laiturista irtauduttiin perjantaina neljän maissa ja koneella jurnutettiin kolmen metrin väylästä. Ja niinhän siinä sitten kävi ettei tuulta ollut kuin nimeksi. Onneksi aurinko kuitenkin paistoi. Matka taittui koneella purjeiden avustamana. Mölandettiin rantauduttiin kahdeksan maissa.

Porvoon suunnalla "pasahti", mutta kunnon ukkosta ei siitä syntynyt.
Auringonlasku Mölandetissa
Rantautumisen jälkeen saunavuoron varaus ja iltapala. Saunan jälkeen paatin keulapunkan valtaus viltin   kanssa uneentuloon asti. Viikon odotetuin hetki.

Lauantaina aamu alkoi aurinkoisella, mutta tyynellä säällä. Merenneidon vanhempien kanssa treffit oli sovittu yhdeksi kahvila Kampelaan Vuosaareen. Ennen matkaanlähtöä aikaa oli mukavasti syödä aamupala, lukea aamun lehti ja vielä köllötellä ennen päivän äksöneitä.

Pöydällä esillä viikonlopun kallisarvoisin elintarvike.

Päätettiin jurnuttaa koneella Kampelaan. Kiinnittyminen tietenkin jännitti jo hyvän matkaa ennen Kampelaa, mutta onneksi laiturilla siinti kaksi tuttua naamaa jo kauaksi. Vaikka vanhempia ei vielä näkynyt, saatiin kiinnittymisapua. Kampelassa sitten nautittiin koko jengillä kermaiset lohikeitot ja pannukakut. Hyvää oli!

Lounaan jälkeen Lipljanin miehistö paattiin ja matkaan. Suunnitelmissa oli purjehtia Santahaminan eteläpuolelta kohti kotisatamaa, mutta sankka sumu tai merisavu peitti Kuivahevosen ja siitä pitkälle horisonttiin sekä itään että länteen päin katsotaessa. Veneilijöitä tuli mereltä päin kovalla kiirellä kohti satamia. Päätettiin ajaa koneella väylää kohti Hevossalmen siltaa ja näin välttää sumuun joutuminen. Vielä ei ole taidot sillä tasolla, että sumussa voisi rennosti purjehtia tai edes ajella koneella.

Merisavu puskee päälle, veneilijät pakenevat kovaa vauhtia!
Hevossalmen sillalle johtava väylä oli ajamisen arvoinen. Miellyttäviä maisemia. Sillalle satuttiin hyvään aikaan eikä tarvinnut odotella. Seurattiin vain edellä lipuvaa Dorista. Veneitä oli suuri määrä menossa kumpaakin suuntaan, oikea venesuma!

Kovat on pelit kun terässillatkin kääntyy!

Jo ennen siltaa nähtiin 8mR -kisaan osallistuva vene, joka pääsi toisen purjeveneen hinauksella salmesta läpi. Samaiseen paattiin saatiin lähempää kontaktia kun Vasikkasaaren edustalla miehistö oli päättänyt kiertää portin väärältä puolelta. Kapean väylän molemmilla puolilla on merikartan mukaan kivi ja huonolla tuurillaan mihistö sai lähempää kosketusta vihreän portin kiveen. Vene pääsi pois purjeita käyttämällä ja jatkoi episodin jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.


Koska sumua ei näkynyt Kruunuvuoren selällä, päätettiin nostaa purjeet. Näki miehistökin mitä purjehtiminen on. Tuulta oli vähän, mutta mukavasti. Tuulen voimin kierrettiin vielä Suomenlinna, jonka jälkeen suunta otettiin kotisatamaan.

Rantautumisen jälkeen nopea kamojen pakkaus ja illanviettoon. Pitsa maistui hyvältä ja leffan lopputekstit jäi näkemättä Merikapteenia lukuunottamatta. Taas tuli todistettua meri-ilman melatoniinipitoisuus.

Sunnuntaina Lipljan sai levätä laiturista loistavasta säästä huolimatta, koska lauantainen miehistö suuntasi terveysluontopolulle Vartiosaareen. 

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Mitä tuli tehtyä keväthuollossa, osa 1.

Keväthuollon aikaan tuli tehtyä kaikenlaista pikkuremppaa. Kiire vesille oli kova ja blogia ei ehditty päivittämään tuolloin. Tuli kuitenkin luvattua kirjoittaa keväthuollosta, joten tässä niitä juttuja alkaa tulemaan useammassa erässä. Ensimmäisenä vuorossa on revenneen kaidetolpan kiinnityspisteen korjaus. Tästä oli aikaisemmin juttu pientä pintaremonttia luvassa -jutun yhteydessä maaliskuussa.

Lasikuituhommat olivat, ja ovat, merikapteenille aivan uusia hommia. Veneessä havaitut lasikuituvauriot vaativat kuitenkin nopeita peliliikkeitä ettei vaurioiden määrä kasva enempää. Käytännössä se tarkoittaa yleensä sitä, että vauriot pitää korjata vielä siinä vaiheessa kun vene on pressujen alla. Ensimmäistä kertaa lasikuitua ei kuitenkaan kiinnostanut kokeilla omaan veneseen ja tehdä siinä niitä pakollisia erehdyksiä, tästä syystä laminointia päätettiin kokeilla ihan autotallissa. Harjoittelua varten löytyi K-Raudasta sopiva lasikuitukorjaussarja reilun parin kympin hintaan. Setti sisältää lasikuitumattoa, hartsia ja kovetinta. Lisäksi mukana tulee pieni sekoitusastia sekä pieni pensseli ja levityslasta. Täydellinen varustus pieneen hartsisessioon!


Homman juoni oli yllättävän yksinkertainen: ensin karhennetaan ja puhdistetaan korjattava pinta. Lasikuitumattoa leikataan muutama sopivan kokoinen pala saksilla ja sotketaan epoksia ja kovetinainetta tarvittava määrä. Paketista löytyi hyvät ohjeet sekoitussuhteen määrittämiseen. Aineet sekoitetaan huolellisesti muovilastalla niin että väri muuttuu tasaiseksi. Samalla käynnistyy myös kovettuminen, joten liian kauaa ei valmiin aineen kanssa voi ihmetellä. Valmis tatapahtuu vielä nopeammin.

Perussuoritus menee seuraavasti: pintaan levitetään ohut kerros epoksia, jonka päälle painetaan lasikuitumaton palaa. Mattoa voi painella tätä käyttöä varten suunnittellulla alumiinitelalla. Seuraavaksi pensselillä töpötellään uusi kerros epoksia ja nimenomaan töpötellään. Jos pensselillä yrittää "maalata" alkaa lasikuitumatto purkaantua, kuiduthan eivät ole juuri millään kiinni keskenään. Sen jälkeen taas telakäsittely mattoon, tavoitteena poistaa kaikki ilmakuplat maton alta. Tätä samaa prosessia jatketaan niin monta kertaa kuin on tarkoitus saada lasikuitumattokerroksia. Viimeiseksi kerrokseksi tulee aina kerros epoksia, jolloin lasikuitusäikeitä ei jää törröttämään ikävästi pintaan.

Ensimmäistä lasikuitutyötä ei veneeseen uskaltanut tehdä, vaan hommaa harjoiteltiin autotallissa. Veneessä yksi vauriokohta on lasikuitukannen sisään laminoidun metallilevyn irtoaminen. Kyseessä on kaidetolpan kiinnike. Lasikuidun vahvuus oli tässä vaiheessa iso kysymysmerkki, joten harjoittelutyönä simuloitiin samanlaista tilanetta. Teräksinen 3mm paksu levy laminoitiin kiinni vanerilevyyn. Teräslevyn alle tuli kaksi kerrosta lasikuitumattoa ja toiset kaksi tuli levyn päälle. Teräslevyä jäi näkyviin vanerinlevyn reunan yli sen verran että siitä sai otteen kädellä. Installaatio nähtävissä ylläolevassa oikeanpuoleisessa kuvassa. Vuorokauden jälkeen vanerilevyä ja teräslevyä koetettiin irroittaa ensin käsin vääntämällä ja sen jälkeen ruuvipenkin ja vasaran avulla. Tulos oli hämmentävä. Teräslevyä pystyi hakkamaan niin paljon että se meni aivan mutkalle. Lasikuitu ei osoittanut mitään murtumisen merkkejä. Kaksi mattokerrosta antaa siis jo todella hyvän kestävyyden rakenteille.

Aloitustilanne. 
Veneessä ollut murtuma käsiteltiin dremelin jyrsinterällä puhtaaksi. Rikkoutunutta pintaa poistettiin sekä syvyyssuunnassa että vaakasuunnassa niin paljon että materiaali oli ehjää. Sen jälkeen pinta puhdistettiin asetonilla, asetonilla pyyhkäistiin myös pintaan upotettava metallipala. Metallilevy oli jo aiemmin hiottu puhtaaksi aikaisemmista lasikuiduista.

Metallilevyn sovittelua puhtaaksi jyrsittyyn pintaan.
Alkuperäistä kuidutusta tutkittaessa havaittiin että levyn päällä on ollut yksi, tai enintään kaksi kerrosta lasikuitukangasta. Tässä korjauksessa käytettiin yhtä kerrosta. Metallilevyn sivuilla olevat tyhjät kohdat täytettiin useammalla päällekkäisellä pienellä matonpalalla. Iso kolmion muotoinen matto leikattiin saksilla vastaamaan korjauskohdan muotoa ja siihen puhkottiin kaksi reikää ruuveja varten.

Lasikuitumattoa voi leikata saksilla, mutta saksista tulee pidemmän päälle entiset.

Korjauskohdan ympäristö suojattiin maalarinteipillä, keltaruskeat epoksivalumat eivät varmasti näyttäisi ammattimaiselta veneen kannella ja kyljessä. Epoksia sudittiin korjauskohtaan tasaisesti, sen jälkeen laitettiin epoksilevy ruuveineen paikoilleen. Kangasmatto paikalleen ja kevyesti muovilastalla painelua perään siten että matto imeytyi epoksiin ja "kastui" kokonaan. Vielä päälle kerros epoksia tasoittamaan pintaa. Pinta jäi tässä vaiheessa vielä noin 1...2mm matalammaksi kuin alkuperäinen pinta. Tämä ero täytettiin valkoiosella gelcoat-täytteellä. Epoksi levittämisessä piti olla nopea, sillä tavara alkoi jähmättyä aurinkoisessa kelissä nopeasti. Kun työ oli tehty, epoksi oli kovettunut noin 5...10 minuutin kuluessa. Kuivumisen jälkeen pinta hiottiin kolmiohiomakoneella tasaiseksi ja karkeaksi.

Epoksit ja lasikuitimattokerrokset paikoillaan. 
Melkein kuin ammattimiehen tekemä =)
Gelcoat-täyte kuivumassa
Gelcoat aineet sekaisin ja kunnon kerros tahnamaista ainetta pintaan. Niin paljon, että hiontavaiheessa olisi työvaraa eikä mihinkään kohtaan jäisi ikävän näköisiä kuoppia. Gelcoatin kuiviminen ei ollut yhtä nopeaa kuin lasikuidun, mutta ei tätäkään kauaa tarvinnut odotella. Hiomisessa käytettiin jälleen näppärää kolmiohiomakonetta, nyt vain hienommilla karkeuksilla.
Gelcoat hiontavaiheessa. 30-vuotta vanhan veneen alkuperäinen pinta ei ole enää valkoinen!
Celgoat tulisi hioa ja kiilloittaa ja vielä vahata.. Tässä oikaistiin sen verran että kiillotusta ei tehty, sillä korjattava kohta jäi kaidetolpan alle. Sen verran hiottiin, että muodot vastaavat alkupäräisiä muotoja ja kokonaisuus näyttää hyvälle. Muutamassa kohdassa epoksia tuli laitettua liian paljon ja se hioutui näkyviin. Voi olla, että korjaan tämän asian ensi talvena tai sitten en. Yksi vaihtoehto olisi myös maalata kaidetolpan potero 2-komponenttimaalilla. Ulkonäkö voisi siis olla parempikin, mutta kokonaisuus onnistui ensimmäiseksi lasikuitukorjaukseksi hyvin. Kestävyys selviää ajan kanssa.

Muutamista kohdista gelcoat tuli hiottua pois kokonaan ja tummaa epoksia näkyy.
Kaidetolppaan liittyvää suunnitteluvirhettä tässä yhteydessä ei lähdetty korjaamaan vaan rakenne on edelleen samanlainen kuin aikaisemminkin. Kaidetolpan ruuvit kiinnittyvät lasikuituun laminoituun metallilevyyn. Ruuvit menevät kyllä kannen läpi, mutta varsinainen "pito" tulee metallilevystä. Parempi ratkaisu olisi laittaa levy veneen rungon sisäpuolelle ja käyttää järeitä muttereita. Tämä muutos on mahdollista tehdä myöhemminkin, tällöin nykyinen metallilevy jää tarpeettomaksi rungon sisässä, tarvitsee vain porata reiät hieman suuremmiksi jotta kierteet saadaan levystä pois. Se miksi tätä helpolta kuulostavaa muutosta ei tehty on se, että tuohon kohtaan ei pääse mistään järkevästi käsiksi veneen sisäpuolelta. Kaidetolpan alla on pieni tyhjä tila, joka on onnistuneesti suljettu jokaisesta suunnasta. Avaaminen vaatisi rakenteiden purkamista veneen sisältä.

Kun työn tulosta ihmeteltiin, havaittiin vastaavanlainen vaurio myös vastakkaisella puolella olevassa kaidetolpan juuressa. Onneksi se on vasta pieni murtuma eikä varsinainen repeämä. Ensi syksynä on siis luvassa samanlaista hommaa...

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Talkoohommia

Viikonloppuna käytiin Mölandetissa suorittamassa VUK:n jäsenyyteen kuuluva talkoovelvoite. Parin aikaisemman vierailun aikana saaritukikohta oli hyväksi todettu ja motivaatiota talkootyöhön löytyi sitä kautta. Toinen motivaattori oli raha. Mikäli talkoot jättää väliin joutuu maksamaan 20€ tunnilta korvausta. Talkoisiin kuuluu 7 tunnin työpanos, joten summa kasvaa ihan kohtuulliseksi jos hommiaan ei hoida.

Lähtöä vatvottiin pitkään ja liikkeelle päästiin vasta lauantaina klo 17.00 aikoihin. Satamassa koettiin yllätys, rannalla olevista puista oli satanut maahan ja veneisiin valkoista "pumpulia". Maa näytti aivan siltä kuin siinä olisi lunta. Tavara lähti kuitenkin helposti pois puhaltamalla ja harjaamalla. Läheisen ABC-huoltamon jäähdyslaitteet olivat kajahtaneet kun sama tavara oli tukkinut katolla olleet lämmönsiirtimet.

Valkoista tavaraa paatin sitloodassa.
Keli oli taas yllättäen tyyntä, kunnes Villingin eteläpuolella alkoi tuulla ja purjeet nostettiin ylös. Matka taittui sivumyötäisessä tuulessa mukavasti 3..4 solmun nopeudella. Mölandetissa oltiin perillä illalla kymmenen jälkeen. Lauantain talkooporukat olivat ehtineet jo poistua joten laiturissa oli tilaa. Äkkiä saunat tulille ja saunan jälkeen vielä makkaraa grillaamaan. Sitten unta kuulaan. Sade ropisi yöllä mukavasti eikä ollut liian kuuma.

Sunnuntaina aloiteltiin talkootyöt aamupäivästä. Hommana oli tehdä sahatuista puupölleistä klapikoneella halkoja. Kahden työntekijän voimin saatiin hommaan nopeutta ja tulosta syntyi. Kun kaksi ihmistä teki yhden ihmisen talkoovelvoitetta selvittiin yhteensä 3,5 tunnin työskentelyllä. Helppoa! Talkoohommien pääteeksi saunomaan ja saunan päälle maistui pullakahvit veneessä. Pienet päiväunet teki myös eetvarttia! Merikapteeni korjasi nokkaunien jälkeen vähän veneen sähköistyksiä, nyt takakajuutan 12-v pistoikkeista saa sähköä vaikka kännykän latausta tai läppäriä varten. Sähköt on jossain vaiheessa laitettava ihan uusiksi tästä veneestä, nykyinen johdotus on kuin ote raivohullun päiväkirjasta.

Lipljan kiinnitettynä Mölandetin kerholaituriin.

Illalla päästiin paluumatkalle noin 18.00 aikoihin. Avoimille vesille päästyä kävi ilmi, että merellä olikin kunnolla tuulta. Aikaisemmin tämä venekunta on pyörinyt 0...5m/s tuulissa, mutta nyt vastassa oli ainakin 8m/s meiningit, ehkä vieläkin kovemmat. Ilman reivauksia mentäessä kallistumat olivat välillä melkoisia ja peräsimessä tuntui kovasti painetta. Tuossa tilanteessa olisi ollut ihan asiallista vetää isopurje ykkösreiviin, mutta siinä vaiheessa kun sen toteuttamista harkittiin alkoi tuulikin jo laantua. Vauhtia ei kuitenkaan alkumatkasta puuttunut. Tuuli oli suoraan vastainen kulkusuuntaan nähden, joten luoviminen tuli jälleen tutuksi. Nyt uskallettiin jo vetää vähän pidempiä suoria eikä aina kääntyä kun poistuttiin väylältä. Hommassa alkoi olla jo vähän tolkkua, aiemmin sama reitti vedettiin tiukkaan sahaamalla edes takaisin väylällä. Vettä riittää myös väylien ulkopuolella.

Haminansalmeen ajettiin rohkeasti purjeilla sivutuulessa, mutta aivan sen läpi ei tuulen voimin päästy. Suurin yllätys koettiin Kruunuvuoren selällä kun kevyessä tuulessa saatiin jopa 5 solmun nopeus aikaiseksi! Purjeiden perussäätäminen alkaa olla jo jotenkin hallinnassa, nyt vaan trimmausta opettelemaan.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kevättohinat


Keväthuoltojen aloittamista viivästytti työ- ja opiskelukiireet. Kiireiden laannuttua illat ja lähestulkoon kaikki mahdollinen vapaa-aika onkin kulunut paatin kimpussa. Blogin puolella tämä on näkyny hiljaiselona. Näin ensikertalaisina hommassa ilmeisesti menee hieman kauemmin kuin tottuneella rassaajalla. No, sen näkee sitten tulevina vuosina.

Nyt paatti on vesillelaskukunnossa muutamaa impellerin kannen ruuvia lukuunottamatta. Ruuvit hankitaan tänään ja sitten suunnataankin viikonlopun viettoon Keski-Suomeen. Viikonlopun jälkeen kiinnitetään ruuvit, soitellaan nosturimiehille ja sovitaan laskuajankohta.

Tohinoista on luvassa tarkempia kirjoituksia, mutta tässä hieman listaa mitä ollaan puuhailtu:

- uudet verhot
- pressukatoksen purkaminen
- purjeen ja sprayhoodin huollattamista
- pohjan hiominen
- tehokas kölin hionta
- pohjamaali köliin ja pohjaan
- myrkkymaali köliin ja pohjaan, alusafe vetolaitteeseen
- vetolaitteeseen uusi sinkki ja peitelevy (tämä vaati potkurin irroittamisen)
- kaidetolpan jalustan kiinnityksen korjaus
- vanhan nimen rapsuttaminen pois ja uuden nimen kiinnitys
- moottorihuoltoa

Näiden hommien jälkeen paatti on laskukunnossa, mutta oudosti kaikkea tekemistä tulee mieleen kun paatin kimpussa puuhailee...

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Potkurin koputtelua

Syksyllä venettä nostettaessa potkuri ja vetolaite tutkittiin pintapuolisesti ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Kasvustoa oli vähän ja sinkki oli paikoillaan. Potkurin mekanismi myös toimi moitteettomasti kun sitä käsin liikutteli. Mitään suurempia töitä ei siis ollut talveksi ja kevääksi luvassa potkurin tai vetolaitteen suhteen.

Nyt talvella sinkkiä on tullut tutkittua enemmän. Vetolaitteen alapäässä oleva sinkki osoittaa kulumisen merkkejä, mutta toisaalta kun muistaa että potkuria ei ole irrotettu useaan, jopa 5...7 vuoteen voi vain ihmetellä miten vähän se loppujen lopuksi on kulunut. Tilanne on todella merkillinen, jos sinkki ei kerta syövy niin missä syöpyminen sitten tapahtuu? Oli miten oli, sinkki näyttäisi olevan siinä kunnossa että sen voisi vaihtaa. Varaosa löytyi sopivasti veneen mukana tulleista varaosalaatikoista.

Sinkki alkaa olemaan täynnä pieniä kraatereita.

Potkuri näyttäisi olevan kiinnitetty akseliin kahdella kuusiokoloruuvilla akselin suuntaisesti. Näitä ruuveja on jo kokeiltu vääntään kohtuullisen kokoisilla työkaluilla auki ja ne vaikuttavat olevan "yhtä puuta" potkurin kanssa. Ruosteenpoistosuihkeet eivät ole tilannetta auttaneet, niitä on kokeiltu useampaa merkkiä. Ruuveja voisi vääntää vielä kovemmin, mutta riskinä on kuusiokolojen pyöristyminen sekä mahdollisesti myös pulttien katkeaminen. Kumpikin näistä aiheuttaisi tälle osastolle jo lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Seuraava vaihtoehto listalla on potkurin kuumentaminen samalla kun pultteja naputellaan auki. Autotallista löytyi retkikeittimen kaasusäiliöillä toimiva pikkutohotin. Tällä voisi saada lämpöä tarpeeksi potkuriin.

Potkurin kiinnitys kahdella kuusiokolopultilla
Vetolaitteen "suojakumi" on aika haperossa kunnossa. Ilmeisesti tällä kumilla ei ole kuin esteettinen merkitys eikä se tiivistä varsinaisesti mitään. Sitä on aiemmin kuulemma liimailtu runkoon, mutta nyt se on jo siinä kunnossa että tekisi mieli tempaista se irti. Liekö tuolla lärpäkkeellä vauhtiakin hidasta vaikutus, lisäksi se tuntuu tarjonneen hyvän alusta kaikenlaisilla kasvustoille. Täytyy ihmetellä mitä tuolle oikeasti tekee, isompi ongelma on kuitenkin jumissa oleva potkuri.

Vetolaitteen kumimatto repsottaa eikä ole kovin  kivan näköinen.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Köyden pujottelua maston sisään

Kun kaksi noviisia laitetaan tekemään maston kaatamisvalmisteluja ilman herkeämätöntä valvontaa, on päivänselvää että jälkeä syntyy. Tässä tapauksessa tuli kiskottua yksi nostimista kokonaan pois mastosta ilman sen kummempia miettimisiä. Siinä vaiheessa kun koko köysi oli kannella tuli mieleen, että millaisella operaatiolla sen saisi myöhemmin sitten sinne mastoon ujutettua. Kyllähän se vähän nostatti punaa poskille. Onneksi kyseinen köysi kuuluu spinnuvarustukseen, jota ei ole tarkoitus ensimmäisellä kaudella käyttää. Kuitenkin se jäi harmittamaan.

Köysi pyöri autotallissa pitkään ja lopulta asialle päätettiin tehdä jotain. Masto oli veneen vieressä vaaterissa ja sitä pääsi helposti ihmettelemään. Jotta köysi saataisiin maston sisään, tulisi sinne saada ensin jokin apunaru tai vaijeri jolla köyden voisi vetää maston läpi. Sellaista hienoa sähkömiehen vaijeria ei ollut käsillä, joten korvaava vaijeri tehtiin itse kuparilangasta, jota oli jäljellä muinaisista radioamatööriharrastuksista. Vaijeri syntyi kieputtamalla kaksi kuparilankaa yhteen. Yhteen kieputtamalla saatiin vaijeriin riittävä jäykkyys, jotta sen pysyisi jäykkänä ja suorana koko sen matkan mitä sen tarvitsi kulkea maston sisällä.

Kuparivaijerihommat alkamassa!
Vaijerin sai parhaiten työnnettyä maston sisään suoraan päädystä.  Köysihän ei oikeasti tuosta kulje, vaan maston juuresta olevista rissoista suoraan sivulle päin.

Kun kuparivaijeri oli saatu varmuudella työnnettyä niin pitkällä että se ohitti nostimen rissan, siirryttiin työskentelemään maston yläpäähän. Homman nimi oli onkia vaijerin toinen pää esiin, jotta siihen saisi köyden kiinnitettyä.Työtila ei ollut koolla pilattu ja aukkoa vielä tukki muovinen rissapyörä. Kuparilangasta taivutettua koukkua sekä otsalamppua hyödyntäen maston sisällä oleva kuparivaijeri noukittiin esille ja ulos.

Tuolta pitäisi maston sisällä oleva kuparivaijeri onkia ulos. Kuparivaijerikoukku toimii työkaluna.
Homma hoidettu! Seuraavaksi köysi kiinni vaijeriin ja vaijerin avulla köysi maston läpi.
Tämän jälkeen olikin vuorossa helpoin osa, eli köyden teippaaminen vaijerin päähän kiinni ja köyden vetäminen vaijerin avulla maston yläosasta juurta kohti. Teippiä vaan riittävästi ettei vaijeri pääsisi irtoamaan maston sisällä. Maston alapäässä piti vielä siirtää köysi kulkemaan oikean rissan kautta. Helppo homma kokonaisuudessaan, nyt on jälleen spinnuvalmius olemassa vaikka tarvetta sille ei vielä olekaan.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pientä pintaremppaa luvassa



Lämmin lauantainen keli houkutteli rantaan veneen luokse askartelemaan. Kylmän talven jäljiltä oli jäänyt paljon sellaista pientä hommaa tekemättä, jota ei pakkasessa ja pimeässä huvittanut tehdä. Kaikenlaista tekemistä olikin listattu etukäteen ja selvää oli, että yksi päivä ei niihin kaikkiin tulisi riittämään. Onneksi talvi vielä jatkuu ettei ihan heti huomenna veneen tarvitse olla vesillelaskukunnossa.

Wallas paikoillaan perähytissä
Ensimmäinen urakka oli huoltoon lähetetyn Wallaksen asentaminen takaisin. Laite lähti vuoden vaihteessa huoltoon, koska se piti ajoittain pärisevää ääntä. Laite todettiin huollossa kuitenkin ehjäksi ja syyksi paljastui polttoaineen paluuletku, joka lähtee lämmittimestä ja menee polttoainesäiliöön. Letku ei saa muodostaa ilmalukkoa eikä sukeltaa tankissa polttoaineen pinnan alle. Tässä tapauksessa kumpikin näistä toteutui ja lopputuloksena oli häiriötilanne, jonka voi havaita pärisevänä äänenä.

Wallaksen irroittaminen oli työläs operaatio, mutta takaisin asentaminen sujui jo helpommin. Kiinnittäminen takakajuutan tiikkilevyjen taakse ja johdotustyöt oli hoidettu noin kahdessa tunnissa yksinään suorittuna. Veneessä ei ollut akkuja, joten varsinainen työn tuloksen tarkastus eli koekäyttö jäi vielä tekemättä. Koekäyttö onkin vuorossa kunhan akusto saadaan raahattua takaisin veneelle. Luottamus laitteen toimintaan on kova, sillä "vika" löytyi muualta kuin itse laitteesta ja on nyt korjattu.




Moottorin akku
Veneen kaksi hupiakkua haettiin pois veneeltä joulukuussa kun pakkaset alkoivat kiristyä. Hupiakkujen irrottaminen onnistui helposti, mutta starttimoottorin oma akku oli niin hankalassa paikassa ettei sitä saatu mukaan tuolloin. Nyt veneeseen jääneen akun jännite mitattiin ja mittari näytti tasan 12,0 volttia. Akun pinta oli hienosti jääkukassa ja heräsi epäilys että onko akku enää edes hengissä. Akku päätettiin irrottaa nyt, vaikka sitten tekemällä purkuhommia. Akku on sijoitettu takakajuutan punkkien alle. Tila on avara, mutta jostain syystä akku on sijoitettu jäykän pakoputken ja jäykähkön pilssipumpun putken väliin. Akun näkee ja sitä pystyy käsittelemään, mutta sitä ei voi poistaa ilman purkutoiminpiteitä. Akku ei yksinkertaisesti mahdu mistään välistä pois. Ensin pakoputkea koetettiin purkaa, mutta letku oli sen verran tiukassa, että se sai jäädä paikoilleen. Viimeisenä keinona käytettiin linkkuveistä, jolla paloiteltiin akun muovinen suoja-asti paikoilleen ja siten saatiin lisää tilaa akun ympärille. Tätä kautta akku saatiin lopulta irti ja mukaan. Akku pääsi sulatukseen autotalliin ja aikanaan sille tullaan tarjoilemaan älyakkulaturin antamaa virtaa. Edessä saattaa kuitenkin olla uuden pienen akun hankinta. 


Päivä alkoi olla pulkassa ja kamoja pakkailessa paljastui yllättäen talven aiheuttamia tuhoja. Ensimmäinen ja pahemman näköinen niistä oli yhden kaidetolpan repeäminen irti kiinnikkeistään. Tai oikeastaan koko systeemi, eli tolppa + runkoon laminoitu vastakappale, oli irti rungosta. Venekatos on kiinni näiden kaidetolppien varasssa ja kova tuuli lienee repäissyt sitten tolpan irti. Asiaan on varmasti vaikuttanut se, että veneen laitaa oli kolhaistu juuri tämän tolpan kohdalta laituriin viime kesänä. Ostettaessa siitä oli ollut puhetta ja tarvittavat pakkelit saatiin mukaan. Vaurio näytti silloin vielä hiushalkeamalta, mutta nyt se oli päässyt tuulessa eskaloitumaan kämmenen kokoiseksi repeämäksi. Kaidetolpat pitävät pressukehikkoa paikoillaan ja ottavat vastaan tuulen voimat.
Välitön ensiapu oli tolpan ja vastakappaleen irroittaminen sekä revenneen materiaalin irroittaminen ja repeämän teippaaminen ilmastointiteipillä umpeen. Korjaushomma näyttäisi siltä, että siihen ei pelkkä filleri tule riittämään, sillä irronneen tavaran mukana oli kuitumattoa. Vastakappaleen tulee kuitenkin olla aika tiukkaan kiinni veneen rungossa, se ei varmastikaan pysy siellä pelkällä celcoatilla.

Ensimmäinen havainto ongelmakohdasta.
Kaidetolppa irroitettu, seuraavaksi poistettiin  revennyt lasikuitumateriaali ja teipattiin aukko umpeen.
Liekö silikonisuhraukset päästäneet vettä sisään?
Tolpan kiinnityslevy, joka oli lasikuidun alla. Kolmannen kiinnitysruuvin alla ollut levy on vielä kiinni rungossa.

Toinen yllätys oli kannella aurinkoventtiilin vieressä havaittu pieni, noin peukalon kokoinen painauma lasikuidussa. Tätä painaumaa ei muistikuvien mukaan ollut syksyllä. Painaumaa ympäröi hiushalkeamat ja painauma tuntui painuvan sisäänpäin peukalolla painettaessa sen verran, että sen voi juuri ja juuri havaita. Eli se on jonkin verran pehmeä. Tälle ei vielä tehty mitään toimenpiteitä, mutta vaikuttaisi että homman saisi hoidettua avaamalla painauma Dremelillä ja täyttämällä se täyteaineella + celcoatilla. 


Tarkoituksena oli pyrkiä välttämään lasikuituhommat ensimmäiseltä vuodelta, mutta näyttää siltä että niitä pääsee tekemään. Katon pieni painauma, revennyt kaidetolpan kiinnitys sekä peräsimen halkeama tulivat vastaan heti alkumetreillä. Kaikki ovat vähän erilaisia hommia ja tekemällähän niitä oppii ja osaaminen ei ikinä ole pahitteeksi. Edessä on siis uuden homman opettelua!

Nyt otetaankin mielellään hyviä neuvoja vastaan! Miten nämä voisi parhaiten hoitaa kuntoon niin että voi sitten kesällä olla hyvillä mielin vesillä? 


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Veneellä käymässä


Keväinen päivä houkutteli lähtemään kävelylle meren jäälle Vuosaareen. Samalla oli hyvä käydä paatilla ihmettelemässä tilannetta ja viemässä sinne kamaa autotallista pyörimästä. Mukaan napattiin tarkastuksessa olleet sammuttimet sekä Wallas-sisätilalämmitin. Akkuja ei vielä viety veneelle, vaan ne jäivät odottelemaan varmuutta siitä ettei kovat pakkaset pääse enää yllättämään.

Jännitys oli suuri, viimeksi veneellä oli käyty joulun aikoihin. Yllätys oli positiivinen, veneessä oli kuivaa ja ilma oli raikasta. Ei mitään ylimääräisiä hajuja! Veneen sisätilaan sijoitetut Bilteman kosteuden poistajat olivat nyt toimineet, alkuepäilyksistä huolimatta. Purnukoiden pohjalle oli tiivistynyt vettä ja raepusseissa oli tapahtunut näkyviä muutoksia. Vieläkään ei päästy siihen tilanteeseen mitä netistä on saanut lukea, eli että purkkeja pitäisi käydä tyhjentämässä talvena aikana useaan otteeseen vedestä. Nyt sitä vettä oli reilu sentti pohjalla kummassakin. Mutta siis selkeästi toimivat, se on pääasia. Talvi on kuitenkin ollut aika kuiva tänä vuonna, eli pakkasta on ollut enemmän kuin vesikelejä.

Vedenpoistajat toimivat! Tämän verran vettä oli muodostunut 4kk:n aikana. Veneessä näitä on 2kpl.

Kölissä olevat ruostetäplät ovat talven aikana laajentuneet isoiksi "finneiksi". Tästä tuskin on mitään ihmeempää haittaa, mutta ensi syksynä voisi kölin hioa ja maalata ennen talven tuloa. Tämän kevään hiomis- ja maalaamisurakkaa pitäisi ryhtyä tosissaan aikatauluttamaan, noviiseilla tuhraantuu siihenkin moninkertaisesti aikaa. Edellinen omistaja kertoi että hiomiseen menee aikaa noin 30 minuuttia, maalaamiseen sitten enemmän.

Veneellä pyöriessä tuli havaittu ilkeän näköinen murtuma peräsimen yläosassa. Piti oikein ihmetellä miten sitä ei ollut tullut havaittua aikaisemmin, ehkä veneellä on käydessä on ollut aikaisemmin aina pimeämpää. Peräsimen yläosassa gelcoat on selvästi murtunut pystysuunnassa ja murtuma jatkuu pienempänä parikymmentä senttiä alaspäin. Näyttäisi siltä, että peräsin olisi turvonnut jostain syystä, olisikohan sinne päässyt kosteutta vuosien saatossa? Vaikea vielä sanoa mitä tuolle tulisi tehdä, mutta ajatus murtuvasta ja kosteutta imeävästä peräsimestä ei tunnu mukavalta. Täytyy selvitellä viisaammilta vinkkeä huoltoa varten. Jos kyse on vain gelcoatin murtumisesta, niin homma saattaisi olla vain vielä suhteellisen helppo hoitaa kuntoon. Tuollaiseen kuntoon sitä ei kyllä viitsi jättää.


Moottoria tuli myös tutkailtua. Diesel-huoltokurssin jälkeen jo tajusikin jotain ja osasi katsella osia ihan eri tavalla kuin vielä syksyllä. Osia jopa tunnisti ja niiden tarkoituksen ymmärsi. Kone ei enää olekaan öljyinen mörkö rappusten alla! Kone näyttäisi tosiaan olevan helposti huollettavissa, kaikki huoltoon tarvittavat osat ovat hyvin saavutettavissa. Veneen varaosapakista löytyi jonkin verran Yanmarin varaosia, mm. laturin hihna, polttoainesuodatin sekä erinäisiä tiivisteitä. Ne napattiin mukaan, samoin tiedot öljynsuodattimista. Tarkoitus olisi tilata kaikki perushuolloissa tarvittavat osat varastoon sekä yhdet vielä keväällä vaihdettavaksi. Seuraavaksi onkin edessä varaosamyyjien etsimistä netistä.