Lauantain venevierailu Suomenojan venesatamassa jätti paljon kysymyksiä ja pikkuhiljaa kummallekin heräsi toiveita sitä omaa venettä kohtaan. Myyjät olivat mukavia ja kertoivat meille mitä veneestä tulee katsoa, jos on ostomielellä. Ensimmäisenä koputeltiin pohjaa ja tarkastettiin keula. Myös köliä piti tutkia, jotta kivilleajot paljastuisi. Koska vene oli jo nostettu, kapusimme puutikkaita pitkin sitlooraan. Kansi näytti hienolta, mutta sisälle mennessä ahtaus yllätti. Veneessä sisällä oli patjat nostettu talviteloille ja puomi vei suuren osan sisätiloista. Päälle tunti pyörittiin ja katseltiin ja haisteltiin. Vene oli ok, mutta kumpikin taisi tajuta ettei tämä ollut se meidän yksilö.
Niin kuin jo mainitsin, veneen myyjät olivat loistavia ja tutustumiskerrasta opittiin paljon:
- suoraa akselia rungon läpi on vaikea tiivistää, joten akselin pyöriessä vettä saattaa tihkua pilssiin
- jos sisämoottoriin on vaihdettu huolimattomasti öljyt, öljyn hajun huomaa heti veneeseen mennessä
- kannattaa kiinnittää huomiota lämmityslaitteeseen (toimiiko vai ei)
- miten maasähköt on vedetty
- sisämoottorin ulkoasu, onko puhdas vai öljyinen
- myös ylipuhtauteen kannattaa kiinnittää huomiota, tällöin vuodot on voitu puhdistaa näyttöä varten
- ostajan kannattaa varmistaa että myyjä neuvoo ja opastaa veneen hoidossa sekä auttaa nostossa/laskussa, varsinkin meille noviiseille tämä oli ehdottoman tärkeää
- maksu osissa, jotta pohjan kunto tai vesikelpoisuus varmistuu
Lauantai-ilta ja sunnuntai meni veneasioista miettiessä. Google oli kovalla käytöllä ja venenetin hakukone punaisena. Tavallaan hirvitti, mitä kaikkea oli edessä ja kuinka monta venettä pitäisi käydä katsomassa, ennen kuin pääsisi omaa paattia rassaamaan.
Sunnuntaina Merikapteenin eteen pamahti myyntivideo veneestä. Merenneidon nähdessä video, meno oli huimaa. Merenneito päätti, että venettä oli mentävä katsomaan, ja painosti kapteenia soittamaan myyjälle. Kapteeni ei soittanut, joten neito otti puhelimen kauniiseen käteen ja soitti myyjälle. Tunti soitosta ja istuttiin autossa otsalamput viritettynä nokka kohden Sipoota. Matkaa veneelle ei ollut kuin parikymmentä minuuttia ja yhdessä kerrattiin mitä kaikkea pitää huomioida.
Rannassa oli pimeää ja kylmää. Myyjän johdolla ponnistettiin veneeseen ja ensimmäisenä katse kiinnittyi jättimäiseen sitlooraan. Hurjan suuri. Hurjan. Sitten mentiin sisälle. Kummallakin katse viiletti ja päässä raksutti. Rupesi hymyilyttämään, mutta naama vakavana yritettiin kiinnittää huomiota autossa kerrattuihin asioihin. Haisteltiin ja tutkailtiin. Sisällä ei haissut öljylle, pinnat oli siistejä ja myyjä vaikutti hieman viileältä, mutta asiantuntevalta. Kerrottiin tietenkin heti ettei oikein tiedetä asioista, joten myyjä neuvoi ja kertoi. Esitteli venettä ja vastasi meidän kysymyksiin. Pikkuhiljaa istuttiin pöydän ympärille ja juttu jatkui. Ja (ihan kuin elokuvista) Merikapteenin ja Merenneidon katseet kohtasivat ja hymy nousi molemman kasvoille. Naama peruslukemilla kuitenkin kiitettiin esittelystä ja startattiin auto hieman yli tunnin päästä veneelle saapumisesta.
Noviisien on vaikea ostaa venettä. Kaikki kertovat omia mielipiteitään eikä kukaan (uskalla) sano(a) miten asiat on tai mitä pitäisi tehdä. Suurimpana kysymyksenä oli veneen purjehdittavuus. Tiedettiin, että sisätilat oli loistavat, mutta veneen muodon vuoksi netistä löytyi mielipiteitä moneen suuntaan. Hyvä sivusto löytyi osoitteesta
www.fe83.org. Sieltä löytyi asiantuntevia harrastajia ja heidän kirjoittamiaan hyviä ja opettavia juttuja. Otettiin vielä yhteyttä teoriakurssin pitäjään ja navigoinnin opettajaan. Heidän mielestä vene vaikutti hyvältä -ei huonolta ollenkaan.
Seuraavaksi keskiviikoksi sovittiin koepurjehdus ja samalla tietenkin nähtäisiin vene päivänvalossa.
