Kadonneen tuulen metsästäjät

Tiistaina 18.6. käytiin jälleen vesillä. Kruunuvuoren selälle asti keli näytti hyvältä, kevyttä tuulta ja ajoittan mukavia puuskia. Sadettakin tuli vähän, mutta se ei haitannut. Kävi kuitenkin samalla tavalla kuin aikaisemminkin on käynyt, tuuli loppui täysin kun purjeet oli saatu ylös. Koneella ajaen käytiin Kustaanmiekan toisella puolella, mutta tilanne oli myös siellä yhtä surkea. Purjeet alas ja koneeseen kierroksia. Koneella ajaen kierrettiin Vasikkasaari idän puolelta ja tsekattiin sen järeämmän laiturin edustan syvyys kaikuluotaamalla. Vielä jäi epäselväksi voiko Vasikkasaaressa käydä tälläiset tavalliset tallaajat vai onko koko saari mökkiläisten käytössä. Pyörähdettiin vielä Koivusaaren edustalla luotailemassa ja sen jälkeen suunnattiin Kruunuvuoren selälle. Hetki ajeteltiin Pilven peräaalloissa ja sitten suunnattiin kohti kotilaituria. Tässä kohtaa tietenkin alkoi tuulla jo sen verran että eteenpäin olisi päässyt.

Jotain tästäkin reissusta jäi käteen: paatti on nyt kiinni poijussa kahdella peräköydellä. Aikaisemmin yhden köyden aikana oli ongelmana että vene oli paikallaan hieman vinossa, jolloin se käytännössä nojasi viereiseen veneeseen. Toki välissä oli lepuuttimia tarpeeksi jotta kyljet eivät hankaudu rikki. Kahdella köydellä vinoon kinkeämistä ei tapahdu vaan vene on suorassa. Veto kohdistuu symmetrisesti veneen kautta. Lisäksi se pysyy varmemmin paikoillaan kun kiinnitysköysien määrä lisääntyi yhdellä.

Yksi köysi vs. kaksi köyttä peräpoijuun.