Tulikoe!

Tällä kertaa vesillä lähdettiin ihan kahdestaan, ilman konsultteja tai turisteja. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun vesille lähdettiin pelkästään oman osaamisen varassa! Laiturissa oli sopivasti yleisöä katsomassa, mutta onneksi naapuriveneestä saatiin myös hyväksyviä nyökkäyksiä. Laiturista ja poijusta irtautuminen sujui mallikkaasti, merikapteeni keula- ja poijuköysissä, merenneito pinnassa.

Isopurje viriteltiin jo satamassa nostokuntoon ja fokka sitten matkalla moottorilla ajellessa. Purjeet nostettiin neljän kiven karin vieressä, mutta tuuli oli jälleen onnettoman heikkoa. Pääsi siinä kuitenkin kertaamaan miten niitä purjeita säädettiin ja parhaimmillaan vauhti saatiin nostettua kolmen solmun hujakoille. Suuntana Kustaanmiekka ja avoimemman meren tuulet. Salmi jouduttiin läpäisemään koneella ajaen, sillä tuulta ei salmessa juuri pystynyt havaitsemaan.

Salmen jälkeen kohti Harmajaa, tuulta oli mukavasti ja nopeus saatiin hetkittäin reilusti yli neljän solmun! Harmajan tasalta käännyttiin takaisin päin kohti Santahaminan saarta ja Haminansalmea.Tässä vaiheessa päästiin harjoittelemaan kryssimistä. Matka tuntui etenevän tahmaisesti, mutta onneksi meidän edellä kulki kaksi muuta purjevenettä samaan suuntaan eivätkä ne edenneet yhtään meitä nopeammin. Osasimme siis kuitenkin säätää purjeet itse niin että ne lähtivät vetämään. Virtauslankoja tulkittiin ahkerasti ja trimmauksen opettelua tehtiin empiirisesti. Hyvää treeniä siis.

Haminansalmesta läpi koneavusteisesti ja edelleen koneilla takaisin venekerholle. Pinnapilotin avulla pystyimme kummatkin työskentelmään purjeiden laskemisen aikana kannella eikä suurempia hankaluuksia tullut laskostamisten kanssa. Genua jäi tällä reissulla kokeilematta vaikka se veneeseen otettiinkin mukaan. Matkaa tuli 12,8 mailia.

Rantautumisen kunniaksi otettiin ylävitoset. Rantautuminen käytiin läpi vaihevaiheelta ja se meni kuin oppikirjoissa.