sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen retkipurjehdus

Lauantain lähtö hieman viivästyi, koska "viime hetken" hankinnat venyivät. Puolen päivän aikaan päästiin kuitenkin paatille. Tavarat paikoilleen ja köydet irti. Määräänpäänä oli Vuosaaren urheilukalastajien saaritukikohta Mölandet. Merikapteeni oli tehny esitiedustelun kohteesta perjantaina ja oli saanut tervetulotoivotukset uutena jäsenenä paikanpäälle.

Päätettiin nopeuttaa matkaa ja ajettiin koneella kolmen metrin väylälle ja siitä läpi. Purjeet nostettiin väylän jälkeen. Koneella ajaessa nähtiin "tuttuja": Mikä on punainen ja kelluu? -blogin Kerttu miehistöineen seilasi Kruunuvuoren selällä. Vilkuteltiin ohi koneella jurnuttaessa.

Kohdatiin Kerttu Kruunuvuoren selällä

Saatiinkin kunnon menotuulet: myötäistä 4-5 m/s. Pelkällä isopurjeella saatiin hetkittäin yli 7 solmun vauhdit aalloilla surffatessa. Aurinko paistoi ja korvapuustikahvit teki terää seilatessa. Matkalla tuli vastaan toinen FE741, ensimmäinen minkä olemme nähneet oman paattimme lisäksi. Suunnitelmissa oli ohittaa Vuosaaren satama 7,5 metrin väylää pitkin, mutta Merenneidon ollessa navigointivuorossa oikeat linjataulut oli kadonneet hämärästi, joten päädyttiin syväväylälle. Onneksi väylällä ei ollut liikennettä. Finnlinessin kupeessa laskettiin purjeet ja yritettiin tavoittaa Mölandetin satamakapteenia, mutta useammasta yrityksestä huolimatta ei tavoitettu ketään. Päänvaivaa aiheutti merikarttaan merkityt kivet salmen välissä. Siis juuri sen salmen, josta meidän tuli mennä. Otettiin pieni riski ja Merikapteenin tähystyksellä ohitettiin matalikko.

Tästä ei keli voi paljoa paremmaksi muuttua
Rantautumisessa Merenneito kertoi vastaanottajille miehistön noviiseudesta. Ehkäpä juuri siitä johtuen saimme onneksi apua rantautuessa kahden purjeveneen ahtaaseen väliin. Pari kunniakierrosta siinä piti tehdä. Ilman apua muutaman hikipisaran olisi joutunut vuodattamaan enemmän. Kun köydet oli kiinnitetty, hypättiin laituriin ja päästiin esittelemään itsemme. Vuoraasen urheilukalastajat vaikuttivat heti mukavilta tyypeiltä ja kohde hulppealta. Pari laivakoiraakin vilisti rannalla.

VUK:n saaritukikohdan rakennuksia Mölandetissa
Laivakoira piti jöötä naapuripurkkarin kannella
Rantautumisesta toipumisen, tutustumis- ja esittelykierroksen jälkeen syötiin ensimmäistä kertaa paatilla. Mikäs siinä oli aurinkonpaisteessa kannella syödessä. Ruuan jälkeen päästiin vielä saunaan. Saunan jälkeen grillattiin makkarat iltapalaksi. Unta ei tarvinnut odotella.

Rauhallinen ilta Mölandetissa
Aamulla herättiin auringonpaisteeseen ja käen kukkumiseen. Ei hassumpaa. Aamupala katettiin kannelle ja lauantain Hesari toimi vallan mainiosti sunnuntainakin. Aamupalan jälkeen Merikapteeni kävi tutustumassa saaren suuren suureen linjatauluun.

Meriaamiainen


Paluumatka päätettiin toteuttaa samalla reitillä kuin tulomatka. Tuuli oli tosin tällä kertaa pahimmasta mahdollisesta suunnasta: suora vastatuuli. 5-6 m/s tuulta ja luovimista. Useamman käännöksen jälkeen vauhti ei hidastunutkaan suhteettomasti käännöksessä. Jotain siis opittiin. Koko matka saatiinkiin luovimisharjoitusta. Menomatkan kestäessä 3,5 tuntia, paluumatka kesti lähes samalla reitillä kolme tuntia enemmän. Sellainenkin ilmiö koettiin että aallot tulivat eri suunnasta kuin tuuli. Siinä kun koettin luovia parhaansa mukaan, niin isoiksi kasvaneet, suoraan edestä tulevat aallot hakkasivat veneen nopeuden välillä aivan nolliin.

Matalakarin pohjoispuolella ihmeteltiin mastotonta purjevenettä, se näytti kaukaa katsottuna vetävän jollaa perässä. Tarkempi tähystäminen tarkensi tilannetta: purjeveneen masto roikkoi veneen toisella kyljellä purjeen roikkuessa osittain meressä. Tilanne ei vaikuttanut todelliselta merihädältä, mutta tiukalta paikalta. Käynnistettiin moottori ja käytiin kysymässä tarvitsisiko miehistö apua. Hetken päästä selvisi, että Meripelastus oli tulossa paikalle, joten päätettiin jatkaa matkaa. Meripelastuksen aluskin lähestyi avuntarvitsijoita. Omasta paatista löytyy voimapihdit tälläiseen tilanteeseen, niillä masto saadaan laskettua merenpohjaan. Ensiapulaukku pitää koota paattiin huomioiden myös tämäntyyppiset tilanteet, joissa vammat saattavat olla pahimmillaan melkoiset ja niitä on useilla henkilöillä. Pelkät mikkihiiri-laastarit eivät riitä!

Näinkin voi käydä: masto kaatui keulaharuksen kiinnityksen pettäessä
Menomatkasta poiketen paluumatkalla päätettiin mennä Kustaanmiekasta. Aluksi ajateltiin mennä purjein, mutta loppujen lopuksi purjeet laskettiin Kustaanmiekan edessä ja salmi jurnutettiin koneella läpi. Kruunuvuoren selällä tuulta vielä riitti, joten päätettiin nostaa isopurje. Nopeus ei kuitenkaan noussut kahta solmua korkeammalle, joten isopurje pakettiin ja kone käyntiin.

Ennen Kustaanmiekkaa horisontissa siinti jokin Siljaa pienempi, mutta meitä paljon paljon isompi ja nopeampi vene. Päätettiin siis jäädä odottelemaan Kustaanmiekan edustalle, jotta ei jouduttaisi yhtäaikaa salmeen. Katamaraanit näkyvät aluksi mustana pilvenä horisontissa ja ovatkin hetkessä sen jälkeen ihan vieressä! Katamaraani kurvasikin yllätykseksi Suomenlinnan länsipuolelta Eteläsatamaan. Juuri kun käännettiin keula odottelun jälkeen salmeen, salmen takana nähtiin savupiippuja. Jättiläinen tuli vastaan, mutta onneksi ei ehditty kuin salmen edustalle. Kustaanmiekka aiheutti siis jälleen sydämentykytyksiä.

Loppumatka mentiin koneella ja rantautuminen oli kuin oppikirjasta, vaikka tuuli painoi uhkaavasti kohti viereistä venettä. Paatti kuntoon ja nälkäinen miehistö huojuvin askelin kohti autoa. Jotta uni tulisi tänäkin iltana, ruokittiin itsemme Alppilan Weeruskassa pisteenä iin päälle.

Reissu oli kokonaisuudessaan parasta. Tottakai pieniä sanaharkoja ja osittaisia käämin palamisia matkalle mahtui, mutta ne oli odotettavissa -ja on odotettavissa jatkossakin.

8 kommenttia:

  1. Upealta näyttää teidän ensimmäinen retkipurjehduksenne. Rantautumiset jännittävät vieläkin vaikka pari kesää on jo harjoiteltu. Vanttien kiinnitykset kannattaa tosiaankin tehdä huolella ja tarkastaa vaikka ennen jokaista purjehdusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä lähtien mekin keskitytään enemmän paatin silmäilyyn ennen lähtöä. Taitaa olla niin että harjoitus tekee mestarin rantautumisessakin. Reissu oli kyllä kaikinpuolin loistava, säät suosi ja saatiin paattiin vauhtia.

      Poista
  2. Hieno reissu teillä. Huh- aikamoisen näköinen tuo venehaaveri. Aina tosiaan kannattaa tarkistaa vantit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun pääsisi tuollaiseen reissuun joka viikonloppu! Nyt oli tuuri niin kohdallaan sään osalta. Onneksi miehistö oli kunnossa haaveriveneessä.

      Poista
  3. Hehe, tuttuja tosiaankin! No, meidän punainen pullukka on suht helppo bongata valkeiden venhojen joukosta. Itsellä tulee lähinnä lapsuus mieleen muita veneitä morjenstellessa, koska pikkulikkana se oli veneellä parasta huvia :) Eipä taas tajuttu, kenelle ollaan moikkailtu vastaan tullessa. Meitä kyllä bongaa varmasti aika useinkin noista maisemista... Lauantaina oli kyllä ihan huippu purjehduskeli! Aika ikävä tuo teidänkin bongaama haveri. Kaverit olivat samaisen paatin huomanneet - tosin vasta sitten, kun Meripelastus oli jo paikalla. Ja nauratti, että kovasti oli samanlainen meilläkin sunnuntai-illan ohjelma: käytiin nimittäin mekin silloin Weeruskassa pizzalla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy jatkossa tähyillä tarkasti ympärille siinä Kruunuvuoren selällä. Meillä on paatti siinä voimalan kupeessa ja vesillä koetetaan olla mahdollisimman paljon. Purjetunnus on meillä 3716, jos bongaatte niin pitäkää meteliä ohittaessanne meidät!

      Poista
  4. Eikös Kerttu ole se punainen paholainen, joka suhaa plaanissa, muiden veneiden tuskaillessa vauhdin puutosta? ;)

    Joo, me nähtiin myös se mastonsa katkaissut. Oli onneksi homma hallussa ja Meripelastuksen tyypit jeesaamassa maston kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertulla oli vauhtia sen verran ettei meinattu perässä pysyä!

      Poista