Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasikuitu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasikuitu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Mitä tuli tehtyä keväthuollossa, osa 1.

Keväthuollon aikaan tuli tehtyä kaikenlaista pikkuremppaa. Kiire vesille oli kova ja blogia ei ehditty päivittämään tuolloin. Tuli kuitenkin luvattua kirjoittaa keväthuollosta, joten tässä niitä juttuja alkaa tulemaan useammassa erässä. Ensimmäisenä vuorossa on revenneen kaidetolpan kiinnityspisteen korjaus. Tästä oli aikaisemmin juttu pientä pintaremonttia luvassa -jutun yhteydessä maaliskuussa.

Lasikuituhommat olivat, ja ovat, merikapteenille aivan uusia hommia. Veneessä havaitut lasikuituvauriot vaativat kuitenkin nopeita peliliikkeitä ettei vaurioiden määrä kasva enempää. Käytännössä se tarkoittaa yleensä sitä, että vauriot pitää korjata vielä siinä vaiheessa kun vene on pressujen alla. Ensimmäistä kertaa lasikuitua ei kuitenkaan kiinnostanut kokeilla omaan veneseen ja tehdä siinä niitä pakollisia erehdyksiä, tästä syystä laminointia päätettiin kokeilla ihan autotallissa. Harjoittelua varten löytyi K-Raudasta sopiva lasikuitukorjaussarja reilun parin kympin hintaan. Setti sisältää lasikuitumattoa, hartsia ja kovetinta. Lisäksi mukana tulee pieni sekoitusastia sekä pieni pensseli ja levityslasta. Täydellinen varustus pieneen hartsisessioon!


Homman juoni oli yllättävän yksinkertainen: ensin karhennetaan ja puhdistetaan korjattava pinta. Lasikuitumattoa leikataan muutama sopivan kokoinen pala saksilla ja sotketaan epoksia ja kovetinainetta tarvittava määrä. Paketista löytyi hyvät ohjeet sekoitussuhteen määrittämiseen. Aineet sekoitetaan huolellisesti muovilastalla niin että väri muuttuu tasaiseksi. Samalla käynnistyy myös kovettuminen, joten liian kauaa ei valmiin aineen kanssa voi ihmetellä. Valmis tatapahtuu vielä nopeammin.

Perussuoritus menee seuraavasti: pintaan levitetään ohut kerros epoksia, jonka päälle painetaan lasikuitumaton palaa. Mattoa voi painella tätä käyttöä varten suunnittellulla alumiinitelalla. Seuraavaksi pensselillä töpötellään uusi kerros epoksia ja nimenomaan töpötellään. Jos pensselillä yrittää "maalata" alkaa lasikuitumatto purkaantua, kuiduthan eivät ole juuri millään kiinni keskenään. Sen jälkeen taas telakäsittely mattoon, tavoitteena poistaa kaikki ilmakuplat maton alta. Tätä samaa prosessia jatketaan niin monta kertaa kuin on tarkoitus saada lasikuitumattokerroksia. Viimeiseksi kerrokseksi tulee aina kerros epoksia, jolloin lasikuitusäikeitä ei jää törröttämään ikävästi pintaan.

Ensimmäistä lasikuitutyötä ei veneeseen uskaltanut tehdä, vaan hommaa harjoiteltiin autotallissa. Veneessä yksi vauriokohta on lasikuitukannen sisään laminoidun metallilevyn irtoaminen. Kyseessä on kaidetolpan kiinnike. Lasikuidun vahvuus oli tässä vaiheessa iso kysymysmerkki, joten harjoittelutyönä simuloitiin samanlaista tilanetta. Teräksinen 3mm paksu levy laminoitiin kiinni vanerilevyyn. Teräslevyn alle tuli kaksi kerrosta lasikuitumattoa ja toiset kaksi tuli levyn päälle. Teräslevyä jäi näkyviin vanerinlevyn reunan yli sen verran että siitä sai otteen kädellä. Installaatio nähtävissä ylläolevassa oikeanpuoleisessa kuvassa. Vuorokauden jälkeen vanerilevyä ja teräslevyä koetettiin irroittaa ensin käsin vääntämällä ja sen jälkeen ruuvipenkin ja vasaran avulla. Tulos oli hämmentävä. Teräslevyä pystyi hakkamaan niin paljon että se meni aivan mutkalle. Lasikuitu ei osoittanut mitään murtumisen merkkejä. Kaksi mattokerrosta antaa siis jo todella hyvän kestävyyden rakenteille.

Aloitustilanne. 
Veneessä ollut murtuma käsiteltiin dremelin jyrsinterällä puhtaaksi. Rikkoutunutta pintaa poistettiin sekä syvyyssuunnassa että vaakasuunnassa niin paljon että materiaali oli ehjää. Sen jälkeen pinta puhdistettiin asetonilla, asetonilla pyyhkäistiin myös pintaan upotettava metallipala. Metallilevy oli jo aiemmin hiottu puhtaaksi aikaisemmista lasikuiduista.

Metallilevyn sovittelua puhtaaksi jyrsittyyn pintaan.
Alkuperäistä kuidutusta tutkittaessa havaittiin että levyn päällä on ollut yksi, tai enintään kaksi kerrosta lasikuitukangasta. Tässä korjauksessa käytettiin yhtä kerrosta. Metallilevyn sivuilla olevat tyhjät kohdat täytettiin useammalla päällekkäisellä pienellä matonpalalla. Iso kolmion muotoinen matto leikattiin saksilla vastaamaan korjauskohdan muotoa ja siihen puhkottiin kaksi reikää ruuveja varten.

Lasikuitumattoa voi leikata saksilla, mutta saksista tulee pidemmän päälle entiset.

Korjauskohdan ympäristö suojattiin maalarinteipillä, keltaruskeat epoksivalumat eivät varmasti näyttäisi ammattimaiselta veneen kannella ja kyljessä. Epoksia sudittiin korjauskohtaan tasaisesti, sen jälkeen laitettiin epoksilevy ruuveineen paikoilleen. Kangasmatto paikalleen ja kevyesti muovilastalla painelua perään siten että matto imeytyi epoksiin ja "kastui" kokonaan. Vielä päälle kerros epoksia tasoittamaan pintaa. Pinta jäi tässä vaiheessa vielä noin 1...2mm matalammaksi kuin alkuperäinen pinta. Tämä ero täytettiin valkoiosella gelcoat-täytteellä. Epoksi levittämisessä piti olla nopea, sillä tavara alkoi jähmättyä aurinkoisessa kelissä nopeasti. Kun työ oli tehty, epoksi oli kovettunut noin 5...10 minuutin kuluessa. Kuivumisen jälkeen pinta hiottiin kolmiohiomakoneella tasaiseksi ja karkeaksi.

Epoksit ja lasikuitimattokerrokset paikoillaan. 
Melkein kuin ammattimiehen tekemä =)
Gelcoat-täyte kuivumassa
Gelcoat aineet sekaisin ja kunnon kerros tahnamaista ainetta pintaan. Niin paljon, että hiontavaiheessa olisi työvaraa eikä mihinkään kohtaan jäisi ikävän näköisiä kuoppia. Gelcoatin kuiviminen ei ollut yhtä nopeaa kuin lasikuidun, mutta ei tätäkään kauaa tarvinnut odotella. Hiomisessa käytettiin jälleen näppärää kolmiohiomakonetta, nyt vain hienommilla karkeuksilla.
Gelcoat hiontavaiheessa. 30-vuotta vanhan veneen alkuperäinen pinta ei ole enää valkoinen!
Celgoat tulisi hioa ja kiilloittaa ja vielä vahata.. Tässä oikaistiin sen verran että kiillotusta ei tehty, sillä korjattava kohta jäi kaidetolpan alle. Sen verran hiottiin, että muodot vastaavat alkupäräisiä muotoja ja kokonaisuus näyttää hyvälle. Muutamassa kohdassa epoksia tuli laitettua liian paljon ja se hioutui näkyviin. Voi olla, että korjaan tämän asian ensi talvena tai sitten en. Yksi vaihtoehto olisi myös maalata kaidetolpan potero 2-komponenttimaalilla. Ulkonäkö voisi siis olla parempikin, mutta kokonaisuus onnistui ensimmäiseksi lasikuitukorjaukseksi hyvin. Kestävyys selviää ajan kanssa.

Muutamista kohdista gelcoat tuli hiottua pois kokonaan ja tummaa epoksia näkyy.
Kaidetolppaan liittyvää suunnitteluvirhettä tässä yhteydessä ei lähdetty korjaamaan vaan rakenne on edelleen samanlainen kuin aikaisemminkin. Kaidetolpan ruuvit kiinnittyvät lasikuituun laminoituun metallilevyyn. Ruuvit menevät kyllä kannen läpi, mutta varsinainen "pito" tulee metallilevystä. Parempi ratkaisu olisi laittaa levy veneen rungon sisäpuolelle ja käyttää järeitä muttereita. Tämä muutos on mahdollista tehdä myöhemminkin, tällöin nykyinen metallilevy jää tarpeettomaksi rungon sisässä, tarvitsee vain porata reiät hieman suuremmiksi jotta kierteet saadaan levystä pois. Se miksi tätä helpolta kuulostavaa muutosta ei tehty on se, että tuohon kohtaan ei pääse mistään järkevästi käsiksi veneen sisäpuolelta. Kaidetolpan alla on pieni tyhjä tila, joka on onnistuneesti suljettu jokaisesta suunnasta. Avaaminen vaatisi rakenteiden purkamista veneen sisältä.

Kun työn tulosta ihmeteltiin, havaittiin vastaavanlainen vaurio myös vastakkaisella puolella olevassa kaidetolpan juuressa. Onneksi se on vasta pieni murtuma eikä varsinainen repeämä. Ensi syksynä on siis luvassa samanlaista hommaa...

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pientä pintaremppaa luvassa



Lämmin lauantainen keli houkutteli rantaan veneen luokse askartelemaan. Kylmän talven jäljiltä oli jäänyt paljon sellaista pientä hommaa tekemättä, jota ei pakkasessa ja pimeässä huvittanut tehdä. Kaikenlaista tekemistä olikin listattu etukäteen ja selvää oli, että yksi päivä ei niihin kaikkiin tulisi riittämään. Onneksi talvi vielä jatkuu ettei ihan heti huomenna veneen tarvitse olla vesillelaskukunnossa.

Wallas paikoillaan perähytissä
Ensimmäinen urakka oli huoltoon lähetetyn Wallaksen asentaminen takaisin. Laite lähti vuoden vaihteessa huoltoon, koska se piti ajoittain pärisevää ääntä. Laite todettiin huollossa kuitenkin ehjäksi ja syyksi paljastui polttoaineen paluuletku, joka lähtee lämmittimestä ja menee polttoainesäiliöön. Letku ei saa muodostaa ilmalukkoa eikä sukeltaa tankissa polttoaineen pinnan alle. Tässä tapauksessa kumpikin näistä toteutui ja lopputuloksena oli häiriötilanne, jonka voi havaita pärisevänä äänenä.

Wallaksen irroittaminen oli työläs operaatio, mutta takaisin asentaminen sujui jo helpommin. Kiinnittäminen takakajuutan tiikkilevyjen taakse ja johdotustyöt oli hoidettu noin kahdessa tunnissa yksinään suorittuna. Veneessä ei ollut akkuja, joten varsinainen työn tuloksen tarkastus eli koekäyttö jäi vielä tekemättä. Koekäyttö onkin vuorossa kunhan akusto saadaan raahattua takaisin veneelle. Luottamus laitteen toimintaan on kova, sillä "vika" löytyi muualta kuin itse laitteesta ja on nyt korjattu.




Moottorin akku
Veneen kaksi hupiakkua haettiin pois veneeltä joulukuussa kun pakkaset alkoivat kiristyä. Hupiakkujen irrottaminen onnistui helposti, mutta starttimoottorin oma akku oli niin hankalassa paikassa ettei sitä saatu mukaan tuolloin. Nyt veneeseen jääneen akun jännite mitattiin ja mittari näytti tasan 12,0 volttia. Akun pinta oli hienosti jääkukassa ja heräsi epäilys että onko akku enää edes hengissä. Akku päätettiin irrottaa nyt, vaikka sitten tekemällä purkuhommia. Akku on sijoitettu takakajuutan punkkien alle. Tila on avara, mutta jostain syystä akku on sijoitettu jäykän pakoputken ja jäykähkön pilssipumpun putken väliin. Akun näkee ja sitä pystyy käsittelemään, mutta sitä ei voi poistaa ilman purkutoiminpiteitä. Akku ei yksinkertaisesti mahdu mistään välistä pois. Ensin pakoputkea koetettiin purkaa, mutta letku oli sen verran tiukassa, että se sai jäädä paikoilleen. Viimeisenä keinona käytettiin linkkuveistä, jolla paloiteltiin akun muovinen suoja-asti paikoilleen ja siten saatiin lisää tilaa akun ympärille. Tätä kautta akku saatiin lopulta irti ja mukaan. Akku pääsi sulatukseen autotalliin ja aikanaan sille tullaan tarjoilemaan älyakkulaturin antamaa virtaa. Edessä saattaa kuitenkin olla uuden pienen akun hankinta. 


Päivä alkoi olla pulkassa ja kamoja pakkailessa paljastui yllättäen talven aiheuttamia tuhoja. Ensimmäinen ja pahemman näköinen niistä oli yhden kaidetolpan repeäminen irti kiinnikkeistään. Tai oikeastaan koko systeemi, eli tolppa + runkoon laminoitu vastakappale, oli irti rungosta. Venekatos on kiinni näiden kaidetolppien varasssa ja kova tuuli lienee repäissyt sitten tolpan irti. Asiaan on varmasti vaikuttanut se, että veneen laitaa oli kolhaistu juuri tämän tolpan kohdalta laituriin viime kesänä. Ostettaessa siitä oli ollut puhetta ja tarvittavat pakkelit saatiin mukaan. Vaurio näytti silloin vielä hiushalkeamalta, mutta nyt se oli päässyt tuulessa eskaloitumaan kämmenen kokoiseksi repeämäksi. Kaidetolpat pitävät pressukehikkoa paikoillaan ja ottavat vastaan tuulen voimat.
Välitön ensiapu oli tolpan ja vastakappaleen irroittaminen sekä revenneen materiaalin irroittaminen ja repeämän teippaaminen ilmastointiteipillä umpeen. Korjaushomma näyttäisi siltä, että siihen ei pelkkä filleri tule riittämään, sillä irronneen tavaran mukana oli kuitumattoa. Vastakappaleen tulee kuitenkin olla aika tiukkaan kiinni veneen rungossa, se ei varmastikaan pysy siellä pelkällä celcoatilla.

Ensimmäinen havainto ongelmakohdasta.
Kaidetolppa irroitettu, seuraavaksi poistettiin  revennyt lasikuitumateriaali ja teipattiin aukko umpeen.
Liekö silikonisuhraukset päästäneet vettä sisään?
Tolpan kiinnityslevy, joka oli lasikuidun alla. Kolmannen kiinnitysruuvin alla ollut levy on vielä kiinni rungossa.

Toinen yllätys oli kannella aurinkoventtiilin vieressä havaittu pieni, noin peukalon kokoinen painauma lasikuidussa. Tätä painaumaa ei muistikuvien mukaan ollut syksyllä. Painaumaa ympäröi hiushalkeamat ja painauma tuntui painuvan sisäänpäin peukalolla painettaessa sen verran, että sen voi juuri ja juuri havaita. Eli se on jonkin verran pehmeä. Tälle ei vielä tehty mitään toimenpiteitä, mutta vaikuttaisi että homman saisi hoidettua avaamalla painauma Dremelillä ja täyttämällä se täyteaineella + celcoatilla. 


Tarkoituksena oli pyrkiä välttämään lasikuituhommat ensimmäiseltä vuodelta, mutta näyttää siltä että niitä pääsee tekemään. Katon pieni painauma, revennyt kaidetolpan kiinnitys sekä peräsimen halkeama tulivat vastaan heti alkumetreillä. Kaikki ovat vähän erilaisia hommia ja tekemällähän niitä oppii ja osaaminen ei ikinä ole pahitteeksi. Edessä on siis uuden homman opettelua!

Nyt otetaankin mielellään hyviä neuvoja vastaan! Miten nämä voisi parhaiten hoitaa kuntoon niin että voi sitten kesällä olla hyvillä mielin vesillä?