Veneilijän pelastautumiskurssi

Merenneito lunasti joululahjansa ja Merikapteeni lähti tietenkin mukaan. Nokka suuntasi kohti Lohjan Meriturvaa.

Matkalla.

Päivä alkoi aamukahvilla ja täytetyllä ruisleivällä. Kahvin aikana kouluttaja kertoi päivän kulusta, jonka jälkeen vaihdettiin vaatteet päivän koitoksia varten. Asuna puuvillahaalari ja neopreenitossut. Sekä Merenneidolla että Merikapteenilla haalarin alla oli urheilualuskerrasto. Vaihtoehtona kerrastolle olisi ollut uimapuku, mutta onneksi päädyttiin kerrastoon. Kerrasto nimittäin toi hieman lämpöä, vaikka olikin läpimärkä.

Koulutusallas.

Siirryttiin Meripelasuksen halliin, jossa kuunneltiin melkein kaksi tuntia teoriaa pelastusliiveistä ja -lautoista. Pelastusliivien osalta keskityttiin lähinnä paukkuliiveihin. Teorian jälkeen harjoiteltiin pelastusrenkaan ja -liinan heittoa. Tässä opittiin että liina tulee olla sellainen, jossa naru on mielummin ohutta kuin paksua. Tällöin heitto onnistuu kun naru kulkee sutjakkaasti pussukasta. Heittotreenien jälkeen vuorossa oli lounas.

Paukkuliiveistä.

Lounaan jälkeen puettiin pelastusliivit ja  kuivaharjoiteltiin HELP-asentoa. Asentoa, jossa ihminen pysyy paremmin lämpimänä kylmässä vedessä verrattuna räpiköimiseen paikallaan. Asennossa otetaan käsillä kauluksista kiinni ja kyynärvarret tiukasti kehoon kiinni, jalat nilkoista ristiin ja ja lähelle ylävartaloa niin että polvet ovat pinnan yläpuollella. Myös kämmenet ovat pinnalla (ja pää tietenkin!). Tämän jälkeen kokeiltiin porukkaasentoa. Porukassa pyritään järjestäytyminää tiiviisti niin että pidetään toisistamme keskivartalosta kiinni ja asetutaan rinkiin. Kuitenkin niin että kukaan ei ole toisen selän takana. Pienimmät ja heikoimmassa tilassa olevat keskelle. Järjestystä olisi hyvä vaihtaa välillä tositilanteessa, jos heikkokuntoisia on useampia.

Sitten olikin vuoro kastua. Ryhmästä valikoitui rohkein. Eikun hyppy altaaseen ja kouluttajan sekä toisen ryhmäläisen avulla ylös. Apuna käytettiin köyttä hyppääjän kainaloiden alla. Tämän jälkeen ryhmä jakaantui kolmeen pienempään ryhmään ja vuoronperään ryhmät kiertivät kolmea eri pistettä: hevosenkenkäpelastusrenkaan ja vissin käyttö "rannalla", purjeveneeseen nostaminen pelkän köyden avulla ja tikku, jonka päässä lenksura + vinssi "rannalla" ja samassa pisteessä myös pelastusmaton käyttö.

Ensimmäinen altaaseen hyppy vaati hieman tsemppausta eikä ollut mikään miellyttävä kokemus. Aluskerrasto ja puuvillahaalari kastui kertaheitolla ja vaikka vesi olikin suht lämpöistä (+21C), tuntui se kylmältä. Ja märältä. Hommaan kuitenkin tottui iltapäivän aikana, koska altaaseen mentiin monta kertaa niin "rannalta", pelastusveneestä kuin purjeveneestäkin.

Merenneito sai onneksi kokeilla pelkäämiään paukkuliivejä. Jo sana paukku -tuntui pelottavalta ennen Meriturvapäivää. Merenneito pelkäsi tilannetta, jossa yht`äkkiä lentäisi paatin kannelta kylmään veteen, joutuisi uppeluksiin, kohoisi pinnalle ja sitten pään ympärillä liivit paukkuisi niin että koko loppu iän tinnittäisi korvissa. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Merenneito oli kuvitellut. Kun paukkuliivit oli päällä, pisteen kouluttaja käski hypätä veteen. Merenneito arasteli ja kertoi pelkäävänsä liivejä. Kouluttaja otti hienosti homman haltuun ja kertoi mitä tulisi tehdä, jos liivit eivät täyttyisi. Kouluttaja oli tyynen rauhallinen. Hienoa. Sitten hyppy veteen. Tästä edespäin Merenneito puhuu suhinaliiveistä, koska liivit vain suhisee paukkumisen sijaan. 

Heittoliinassa pitää olla ohut naru.

Kun ryhmät olivat kiertäneet kolme pistettä, homma lähti todenteolla käyntiin. Nyt ryhmä jakaantui kahteen ja harjoiteltiin MOB:tä (man over boat) todellisemmassa tilanteessa. Altaaseen tuli aaltoja ja tuulta. Tuulikoneiden edessä oli vielä pisteenä iin päälle kastelujärjestelmä eli tuulen mukana saatiin naamalle myös kylmää vesitihkua. Yksi ryhmänjäsenestä altaaseen ja muiden tehtäväksi jäi nostaa vedenvaraan joutunut isopurjeen nostimella ylös, apuna hevosenkenkäkellutin. Vaikka homma kuulosti aluksi yksinkertaiselta, vaati se voimia ja järjestelmällisyyttä. Vinssinkäyttö osoittautui hankalimmaksi osaksi: köysi kiertyi "lukkoon", siis itsensä päälle. Merenneito oli vinssattavana ja tovi vierähti köydessä killuessa ennen kuin kolme raavasta miestä sai vinssin kuntoon ja Merenneidon kannelle.

Isopurjeen nostimella ja vinssillä veden varaan joutunut ylös. Tuulta ja pärskettä.

Seuraavaksi koko porukka nousi purjeveneeseen ja kuvitteellisena tilanteena oli pelastautua pelastuslauttaan. Nyt oltiin kuin elokuvissa: aaltoja, tuulta, pärskeitä, vesitihkua ja pimeää! Pelastuslautta oli kiinni kannella. Lautta tuli heittää veteen ja kuvitteellisesti purkaa, koska vedessä keikkui jo valmis lautta. Porukan saaminen pelastuslauttaan sitloorasta ja lautan melominen pois veneen luota ei hoitunut silmän räpäyksessä. Kun lautta saatiin melottua sovittuun paikkaan, harjoiteltiin lautasta poistumista veteen. Vedessä harjoiteltiin HELP-asentoa. Ensin yksin ja sitten porukassa.

Pelastuslautta.

Seuraavaksi tuli uida pelastusliivien kanssa pelastuslautalle ja harjoitella lauttaan nousemista köysiportaan avulla. Kaksi miestiä satula-asentoon istumaan lautan oviaukkoon ja auttamaan sisällekampeavaa porukkaa ylös. Kun koko porukka oli saatu lauttaan. Tuli kummaltakin oviaukolta kahden hypätä veteen, joista toisen piti teeskennellä tajutonta. Nyt siis harjoiteltiin tajuttoman nostamista pelastuslauttaan. Toinen veteen hyppääjistä auttoi tajutonta vedestä, jonka jälkeen auttajan voimat olivat niin loppu että tämäkin tuli riuhtoa lauttaan. Tajuttoman ja voimattoman lauttaan riuhtominen ei sekään ollut yksinkertainen homma.

Kun koko jengi oltiin saatu pelastuslauttaa, poistuttiin lautasta veteen ja rannalle terästikkaita pitkin. Tässä kohtaa Merikapteenin ja Merenneidon muistikapasiteetti loppui eikä loppupäivän ohjelma ole mielessä kronologisessa järjestyksessä. Vielä kuitenkin harjoiteltiin tajuttoman kuljettamista vedessä: tajuton kelluu liivien varassa ja auttaja pitää leuan alta kiinni ja ui selkä menosuuntaan lähes tajuttoman alla. Harjoiteltiin myös köysitikkaita- ja verkkoa pitkin nousemista viiden metrin korkeuteen. Aluksi nouseminen oli erittäin raskasta, mutta kun oikea tekniikka löytyi, homma helpottui paljon. Kiipeämisessä tulee muistaa kurkottaa käsillä niin korkealle kuin ylettyy ja punnertaa itsensä jalkojen avulla ylöspäin.

Köysitikkaat ja -verkko. Vasemmassa reunassa näkyy myös hyppytasanne.

Kun kaikki oli kiivennyt ylös, harjoiteltiin hyppäämistä 4,5 metrin korkeudesta. Ei miellyttävää pienestä korkean paikan pelosta kärsivälle, mutta toteutettavissa. Loppupäivän aikana koko jengi nostettiin MOR-lautalla. MOR-lautat on kehitetty juuri ihmisten nostamiseen vedestä alukseen, koska tavalliset pelastulautat eivät siihen sovellu.

MOR-lautta köysitikkaiden ja sadan hengen pelastuslautan välissä.

Loppupäivän aikana kokeiltiin myös kuinka vedestä pääsee helpoiten nousemaan soutuveneeseen. Kouluttaja näytti ensin mallia, jonka jälkeen kokeiltiin kuinka monta henkeä uppoamaton soutuvene kantaa. Ja todentotta, vaikka vene vajoaa pinnan alle, se ei uppoa. Samalla myös opittiin kuinka vettä täynnä oleva vene käännetään ympäri.

Nousu tapahtuu soutuveneen sivulta.

Ensin jalka laidan yli.

Jonka jälkeen ponnistus ja koko kroppa veneeseen. Vene ei kaadu, vaikka kallistuukin kovasti.

Helppoa. Ja eikun äyskäröimään.

Juuri ennen kuin soutuvene vajoaa pinnan alle.

Vettä täynnä olevan veneen tyhjentäminen.

Loppuhuipennuksena odotti vinssaus helikopterisimulaattoriin. Ryhmä jaettiin kahteen, toisille punaiset kypärät ja toisille siniset. Pelastuslauttaan nouseminen harjoiteltiin vielä rannalta ja sitten kuin ihmeen kaupalla olosuhteet muuttuivat. Tuulta, aaltoja, veden vihmontaa ja pimeää. Helikopterin jylinää. Jokainen pelastettava vinssattiin helikopteriin. Mieleenpainuva kokemus.

Vaikka helikopteriin vinssaaminen tuntui hurjimista hurjimmilta touhulta, loppuun oli vielä jätetty todellinen itsensä voittaminen: kaksi minuuttia kuusiasteisessa vedessä. Nyt siis todella testattiin mikä etu HELP-asennosta on. Hengitys salpaantui altaaseen mennessä eikä kaksi minuuttia tuntunut kovin lyhyeltä ajalta. Pahin tunne oli kun lähti uimaan kohti portaita. Onneksi matka ei ollut pitkä. Äkkiä altaasta ylös, pelastusliivit pois ja kuumaan suihkuun ja saunaan. Parinkymmenen minuutin lämmittelyn jälkeen sai vetäistä omat kuivat vaatteet päälle, syödä kinkkupiirakkaa ja eritoten juoda. Päivä oli pulkassa.

Päivä oli hieno kokemus. Täytyy toivoa ettei opittuja taitoja tarvitse käyttää, mutta nyt ainakin on tiedossa mitä tulee tehdä. Illalla ei tarvinnut unta odotella.

Kiitos vielä hyville kouluttajille ja loistavalle porukalle.