Kauden päätös

Viimeinen reissu tehtiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Mölandettiin. Kelit olivat jo viilentyneet, mutta vielä lämpötila oli reilusti yli 20 astetta. Mölkyssä oli ohjelmassa perinteiset kuviot eli saunomista, ruokaa, lepäilyä ja illan istumista yhdessä muiden Vukkilaisten kanssa. Ihan parasta irtiottoa arjesta! Kelit oli myös suosiolliset mitä nyt pimeys iski aikaisemmin kuin kesällä.

Näyttää lupaavalta! Sumurintama tulossa kohti!

Merisumua alkoi puskea mereltä. Tälläkertaa oikein yrittämällä yritettiin päästä sumuun, mutta sumu liikkui pieninä rintamina, joiden välillä oli kirkasta. Kunnon sumu jäi siis kokematta.

Sumu kuitenkin hälveni nopeasti

Muiden blogipurkkareiden pongausta jossain Villingin eteläpuolella, kuvassa s/y Pilvi (FE-74)

Sunnuntain paluumatkalla oli mukava 8m/s tuuli lännestä. Matka taittui kryssimällä kelvollista vauhtia. Vesillä oli paljon muitakin veneilijöitä, viikonloppu taisi olla viimeisiä kesäviikonloppuja tältä vuodelta.

Tämän reissun jälkeen ilmat alkoivat kylmentyä vauhdilla. Parin viikon päästä oli vuorossa syksyn väijyvuoro Helsingin Energian venekerholla ja tuolloin sai olla yöllä kunnolla vaatetta päällä kun laituria edestakaisin partioi. Pian tehtiinkin päätös siitä että tämän kesän purjehdukset on tehty ja vene nostetaan ylös yhteisnostolla 30.9. Ei muuta kuin kerran vielä septitankin tyhjennykseen ja vene muutenkin valmiiksi nostoa varten. 

Nostopäivänä nostettiin ylös 3 moottorivenettä ja yksi purkkari. Nostofirmaksi oli tilattu keväältäkin tuttu Kuljetus Karttunen Oy. Yksi purjeveneistä oli käynyt jossain jo kaatamassa maston ja vene kaadettuine mastoineen nostettiin ensimmäisenä.  Nostot sujuivat vauhdilla ja Lipljan nousi satamasta viimeisenä. Käytännössä meidän piti valmistalla masto irrottamista varten ja ajaa sen jälkeen paatti nostopaikalle. Mukana avustamassa oli jälleen Isku ja kolmistaa saimme tehtyä kaikki tarvittavat valmistelut ilman että nostaja olisi joutunut odottamaan. Venettä nostaessa piti vähän muistella että missä kohtaa vetolaite on, mutta  mitään varsinaisia hankaluuksia ei tullut vastaan. Vene huilii nyt Helsingin Hanasaaressa hiilikasan vieressä. 

Vesillelasku

Lasku sovittiin keskiviikolle ja nosturimiehelle kerrottiin jo etukäteen ettei hommaa olla aikaisemmin tehty. Näin ensikertalaisena kun tahtoo näyttää siltä että naruja menee ristiin ja rastiin. Pieneltä kaaokselta siis. Nosturimies lupasi varata aikaa hieman enemmän ja opastaa jos tarvetta tulee.

Lattojen tunkeminen takaisin purjeeseen on totista hommaa. Velcro panee hanttiin!

Mentiin odottelemaan paatille hyvissä ajoin ennen nosturimiehen saapumista, koska haluttiin varmistua että kaikki olisi meidän osalta kunnossa. Ettei vain oma töpeksintä aiheuttaisi ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Alunperin oli tarkoitus että myyjä olisi mukana laskussa, mutta purjehduskeli vei mennessään ja opastus jäi pikaiseen kertaamiseen siitä miten ne köydet ja vaijerit sinne vedetään. Harmi, nimittäin kaupanteon jälkeen olemme saaneet myyjältä paljon vinkkejä ja neuvoja kaikessa veneilyn aloittamiseen liittyvässä. Onneksi tämä kävi ilmi tarpeeksi aikaisin -Merikapteeni sai hätyytettyä paikalle kaverin, joka varmasti osaisi kiinnittää köydet vaikka unissaan. Homma saatiin siis hoidettua mallikkaasti.

Ilmassa on! Ja kohta meressä, oikeassa elementissään.

Nosturimies (Kuljetus Karttunen Oy) saapui ja liinat paatin ylle ja paatti veteen ennen kuin ehti kissaa sanoa. Hurjan näköistä touhua, mutta myös nosturimies oli osaava kaveri ja hänen johdollaan saatiin paatti veteen ja masto paikoilleen. Vanttien kiristämisessä hommaa helpotti kun saatiin myyjältä aikaisempien vuosien mitat, eli siis vanttiruuveista työntömitalla mitatut mitat. Helppoa oli mitat ruuvien väliin jäävä tyhjä väli. Nosturimieheltä saatiin vielä neuvot syksyä varten, koska sama kaveri tulee hoitamaan noston Hanasaaressa.

Sinne jäi isoveljien väliin yöksi.

Kun paatti oli vedessä ja masto kiinni, kokeiltiin konetta pienellä lenkillä merellä. Kone lähti ensimmäisellä käyntiin. Pieni lenkki koneella ja takaisin peräpoijuun kiinni. Kamat kasaan ja kotiin jännittämään seuraavan päivän siirtopurjehdusta!

Vesille laskuun liittyen jäi vielä hoidettavaksi venepukin purkaminen sekä sen ja muiden tarpeiden roudaaminen Hanasaareen syksyä varten.

Tätä hommaa jännitettiin ihan liikaa. Käytännössä vesillelasku on veneenomistajan kannalta aikalailla sivusta seuraamista ja maston vaijereiden paikat selviävät miltei itsestään kun sitä vähän aikaa katsoo. Eikä se nosturi irrota otettaan mastosta ennen kuin vantit on kiinni! Läpiviennitkään eivät pettäneet eikä vene uponnut. Pääsimme jopa tarkastamaan veneen sisälle pilssin ennen kuin nostoliinat otettiin pois veneen alta. Ensi kerralla tämä menee jo rutiinilla!