Suomenlinnan vierasvenesatama

Tähän mennessä kesäisimmän viikonlopun kunniaksi päätimme ottaa perjantaipäivän vapaaksi ja lähteä viikonlopun viettoon jo torstaina. Suunnitelmissa oli viettää to-pe yö Mölkyssä, pe-la yö Suomenlinnassa ja la-su yö Kaunissaaressa. Ja kuten kokemuksesta vähän jo uumasteltiin, ei viikonloppu sujunut laisinkaan suunnitelman mukaan. 

Torstaina lastattiin paatti viikonloppua varten. Vene kiinnitettiin maasähköön, jotta akut latautuisivat ja jääkaappi viilentyisi viikonlopun ruokia varten. Perjantaina päästinkin lähtemään hyvissä ajoin liikkeelle. Päämääräksi valittiin Suomenlinna ulkomeren kautta. Sää näytti suosiolliselta, tosin tuuliselta, mutta päädyimme genoa + iso purje -yhdistelmään. Tuuli kuitenkin yltyi ja jälkeenpäin tuulihavainnoista kauhisteltiin tuulen olleen 12 m/s, mikä on selvästi liikaa noin suurelle purjepinta-alalle ja s/y Lipljanin saippuakotelomaiselle muodolle. Loppujen lopuksi Suomenlinnan vierasvenesataman laituriin kiinnitettiin köydet puolen päivän paikkeilla. Matka sinne huristettiin koneella Hevossalmen sillan kautta. 

Onnea oli mukana, koska päästiin viimeiselle meille sopivalle paikalle laituriin. Suojaisassa satamassa sää oli mainio, vaikka tuulihavainnoista nähtiin tuulen yltyneen 16 m/s asti. Alla kuvasatoa viikonlopulta. Kotiin purjehdittiin mukavassa myötätuulessa sunnuntaina.

Suomenlinnan vierasvenesataman rauhallinen keskipäivän tunnelma tyynnytti kovassa kelissä nousseen verenpaineen.

Uusi aluevaltaus ruokarintamalla: tortillat. Mainiota veneruokaa.

Perinteinen postikorttikuvakulma Suomenlinnan majakasta.

Tuulisena perjantai-iltana ihasteltiin melkein täysikuuta.

Horisontin taakse laskeutuva aurinko loi upean näkymän valleilla.

Ilta sujui laiturissa rauhallisesti tutustuen venenaapureihin ja parantaen maailmaa.

Sunnuntain kotimatka sujui sunnuntaille sopivan leppoisissa merkeissä myötätuulesta nauttien.

Viikonloppun aikana levättiin paatin keulapunkassa, tutustuttiin Suomenlinnaan, nautittiin Klubi 20 -ravintolan terassilla hyvästä ruuasta livemusiikin säestämänä, saunottiin, tutustuttiin veneilijöihin ja päästiin nauttimaan mukavasta vierasvenesatamasta.

Moottoriveneilyä

Isku kiikarointihommissa

Iskun kanssa lähdettiin päiväpurjehdukselle lauantaina 13.7. Eihän siellä mitään tuullut, purjeilla päästiin Kustaanmiekan kautta Suomenlinnan eteläpuolelle asti. Suunnaksi otettiin Pihlajasaari ja kone pyöräytettiin käyntiin purjeiden avuksi. Kuuma tuli auringon paahtaessa kun siinä eteenpäin hitaasti kuljettiin. Eipä muillakaan näyttänyt olevan yhtään sen enempää vauhtia (jos oli niin, huijaisivat varmasti hiljaisilla nelitahtisisämoottoreillaan!). Yllättävän paljon oli veneilijöitä liikkeellä ja mikäs oli ollessa kun keli oli hyvä.

Pihjalasaaren laiturin edustalla käytiin norkoilemassa, mutta kummallakaan ei ollut kovaa hinkua maihin. Päätettiin kiertää saari lännen kautta koneella ajaen. Paatin merikartat ja ympäröivä todellisuus eivät kohdanneet siinä saaren pohjoispuolella. pitkään ihmeteltiin sitä, että onko siinä sitä kiveä vaiko ei. Pelattiin varman päälle ja kierrettiin koko alue riittävän pitkältä.

Pihliksen kiertämisen jälkeen keula kohti takaisin Suomenlinnaa. Niin Suokissa kuin Pihliksessä oli rannat täynnä auringonottajia ja uimareita. Käytiin myös pyörähtämässä Suokin vierasvenesatamassa, mutta sinnekään ei rantauduttu. Vapaat paikat oli kortilla. Takaisin kotisatamaan Sähkötehtaan viereen tultiin ensimmäistä kertaa Suomenlinnan pohjoispuolella kulkevaa 2,4m veneväylää pitkin. Kartalla se näyttää tikkuviidakolta, mutta merellä se onkin yllättävän suoraviivaista menoa. Ihme ettei tätä reitti ollut tullut jo aiemmin kuljettua.

Perjantaina asennettu vanhan kaikuluotain toimi hyvin. Kaikuluotain oli aiemmin ollut satunnaisessa mökkikäytössä soutuveneessä. Vanha laitehan sanoi sopimuksen irti reilu viikko takaperin. Mökkiluotaimen mukana tullut anturiosa näytti hyvin samanlaiselta liitintä myöten, joten veneessä olevaa anturia ei lähdetty vaihtamaan vaan uusi näyttölaite tökättiin rohkeasti kiinni olemassa olevaan liittimeen. Ja sehän toimii! Tällä laitteella ei näe kuin syvyyden ja vedenlämpötilan, mutta tämäkin riittää. Ilman kaikua on epävarma olo, varsinkin uusilla reiteillä. Voi olla että tänä kesänä ei tuon ihmeellisempää laitetta tulekaan, vaan vasta ensi kevääksi.

Mittareita kuitenkin on mietitty enemmänkin, varsinkin niiden sijoitusta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mittaristo kasataan sisäänmenoluukun etupuolelle, sprayhoodin suojiin. Sinne tulisi jossain vaiheessa kaiku, nopeus ja tuulimittari, ehkä myös jotain gps-virityksiä. Venemestari-lehden numerossa 2/2013 on todella hyvä artikkeli "omatekoinen mittaripaneeli". Lyhyesti se menee näin: kolme 11x11cm mittaritaululua asennetaan vierekkäin levyyn, joka puolestaan on asennettu rosterisesta putkesta tehtyyn käännetyn u-kirjaimen muotoiseen telineeseen. Metalliteline on vuorostaan kiinnitetty veneen kanteen luukun etupuolelle. Tuohon tilaan saisi mahtumaan hyvin kolme tai ehkä neljä mittari tai monitoiminäyttöä. Kahdella pääsisi kuitenkin jo hyvin alkuun. Tuosta paikasta ne näkyvät hyvin koko sitlooraan. Mutta tämä on siis vielä ideointia, ensi talvena jotain sitten tehdäänkin.

Genua tutuksi

Genua viritettynä paikalleen

Tänään oli Genua-päivä! Keli oli samanlainen kuin viimeiset 4 viikkoa, eli olematonta itätuulta. Suomenlinnan eteläpuolella genua nostettiin ylös ensimmäistä kertaa. Homman juoni muuttui melkoisesti, itsejalustavan fokan kanssa ei ole tarvinnut paljoa vaivaa nähdä. Nyt päästiin jo purjehduksen makuun ja kaikille kolmelle riitti jotain tekemistä. Keli ei mahdollistanut kuitenkaan isompia kokeiluja, mutta ainakin teoriassa homma osataan jotenkin. Kevyessä tuulessa ero fokkaan oli hyvin havaittavissa. Vene todellakin liikkui eteenpäin tilanteessa, jossa fokka ei olisi enää antanut tarpeeksi vauhtia. Genua vaikutti olevan hyvässä kunnossa, tästä tulee uusi peruspurje kevyille keleille!

Samalla reissulla käytiin ensimmäisen kerran tyhjentämässä septitankki Pohjoisrannan St1:llä. Homma oli yllättävän helppoja ja hajutonta. Tätäkin operaatiota oli jännitetty etukäteen. Tyhjentämisen jälkeen vielä pari huuhtelukertaa vedellä ja homma oli valmis. Se mikä ihmetytti oli kuitenkin että septityhjennyspistettä käytiin etsimässä tuloksetta sekä Suomenlinnasta että Valkosaaresta. Netistä löytyneiden tietojen mukaan näissä paikoissa pitäisi olla tyhjennyspaikka, mutta ei niitä siellä näkynyt olevan.





Päivän päätteeksi koetettiin veneen spriikeitintä. Tässä veneessä keitin on mallia Cookmate 3100, eli kaksi liekkinen ja tasapainokannattimella. Hetken ihmettelyn jälkeen laitteen toimintaidea selvisi ja sinoliakin löytyi kaapista. Säiliöt ohjeiden mukaan täyteen ja tulitikkua tarjolle. Hyvin syttyi ja liekin voimakkuuttakin pystyi hyvin säätämään, tämä on trangiaan tottuneelle retkeilijällä ihan luksusta!