Saaristolaivurit

Kaksinkertainen keulakulma

Rannikkolaivuritutkintoon tähtäävä kurssi alkoi työväenopistossa ja opettaja kertoi kaikkien iloksi että hänen kurssillaan olleet Saaristolaivuritentin tehneet läpäisivät tentin. Siis myös me! Jeee! Leveä hymy sekä omalla että Merikapteenin naamalla. Hienoa. Kirjeet kolahtivat postiin parin päivän päästä ja läpäisystä pystyi lukemaan mustaa valkoisella. Kevään aikana opitaan (taas) uutta ja huhtikuussa koittaa Rannikkolaivuritutkinto.

Merkintälaskuja..

Dieselmoottorin huoltokurssi

”Tieto lisää tuskaa”. Not! Ainakin näissä venetouhuissa. Perämoottori oli veneenhankinnan aikana yksi kriteereistä, mutta pikkuhiljaa putosi pois ja paatissahan siis on 9 heppanen Yanmar. Merikapteeni jo selätti moottoria hieman glykolien laittamisen puitteissa, mutta Merenneito päätti olla koskematta koko vempeleeseen ja toivoi sormet ristissä että putputusta saataisiin kuunnella ongelmitta. Härkää sarvista -asenteella siis kurssille.

Kurssi jakaantui kahteen osaan: teoriailtaan ja käytännön opetteluun. Teoriassa opettaja hämmästytti pätevyydellään ja tekstiä riitti kolmeksi tunniksi ongelmitta. Itseä rupesi hengästyttämään jo puolen tunnin kuluttua kun dieselmoottorin osissa ei oltu ehdotti edes puoleen väliin. Kaikki oli niin uutta. Silmät solmussa ja kynä sauhuten koko kolme tuntia meni hujauksessa. Onneksi kurssilla esitettiin paljon kysymyksiä, mikä toi omakohtaisuutta teorian lomaan. Niin, kyllä se moottori joskus hajoo.

Käytäntöpäivä oli parin päivän kuluttua teoriasta. Dieselmoottori kärrättiin vaunulla keskelle isoa konehallia ja käytiin nyt sitten käytännön kautta moottorin osat läpi. Samalla myös kerrattiin kuinka moottori ylipäätään toimii. Nyt, kun moottori oli siinä edessä, oli helpompaa käsittää koko vehjettä. Helpompi siis kuin semisuttuiselta mustanpuhuvalta tulostuskuvalta. Moottorin osat ja toiminta oli lounasaikaan mennessä kerrattu ja päästiin lounastauolle. Lounaan jälkeen päästiin toimintaan. Aloitettiin dieselsuodattimen vaihdolla. Merikapteeni- merenneito -parista merenneito hoiti käytännön kokeilut.  Ajatus dieselistä käsillä ei miellyttänyt, mutta pakkohan se oli. Suodattimen vaihto meni hyvin ja ilmaamisessakin onnistuin. Eikä se vaikeaa ole. Varsinkin kun moottori on edessä kuin tarjottimella ja pääsee hääräämään sen ympärillä helposti. Ei tarvitse miettiä mihin raajansa asettelee, jotta edes näkee oikeaan paikkaan. Paatissa ahtaus tuo siis oman osansa hommaan. Merenneito pääsi myös vaihtamaan impellerin. Helppo homma sekin.

Ensi syksyn huoltoa ja s/y Lipljanin konemestarin titteliä odotellessa,

Merenneito

Ainiin, moottorinrassaushaalarit oli pakko saada. Nyt kelpaa!

Hallissa oli varsin kylmä eikä omassa rassaushaalarissa tarennut. Onneksi Merikapteeni on kuumaverisempää sorttia.

Joululahjat

Ylläripylläri. Lahjat oli lähestulkoon kokonaan uuteen harrastukseen liittyviä. Merenneito sai koulutuspaketin: Rannikkolaivuri kurssi + tutkinto, meri VHF kurssi + tutkinto ja purjehtijan pelastautumiskurssi. Viimeistä odotan eniten. Ja tietenkin myös purjehdusaiheinen kaulakoru.
Merikapteenin lahjoista löytyi veneenkunnostuskirja ja kapteenin tittelin sukat. Yhteisinä saatiin merikartat Helsingistä itään ja länteen. Alle viisi kuukautta ja kartoille on käyttöä!

Merenneito

Pärinää Wallaksesta

Vene on varustettu Wallas 1800-lämmittimellä. Lämmitin on sijoitettu aivan veneen takalaitaan, verhoilupanelien ja lasikuiturungon väliin. Lämmittimeltä lähtee kaksi lämmönsiirtoputkea. Toinen on noin metrin mittainen ja lämmittää takakajuuttaa ja toinen kulkee takakajuutan punkkien alta etukajuuttaan.

Veneen koepurjehduksen aikana Wallaksesta tuleva pärisevä ääni. Tämä ääni oli kuulunut kuulemma joskus aikaisemminkin, mutta niin harvoin että sille ei oltu tehty mitään. Omaan korvaan ääni muistutti puhaltimen lapojen osumista metalliseen runkoon. Lämpöä laitteesta tuli kuitenkin ihan hyvin eikä pärisevää ääntä havaittu seuraavilla käyttökerroilla. Kun vene kuitenkin laitettaisiin heti oston jälkeen talviteloille, päätettiin että Wallasta katsottaisiin tarkemmin.

Wallakseen pääsi kohtuullisen helposti käsiksi ja sen sai pienellä vaivalla irrotettua lähempää tarkastelua varten. Laitetta sai avattua sen verran, että pystyi heti toteamaan sen ettei ääni  ole ainakaan tullut moottorin siivekkeistä. Laite oli ulkoa ja sisältä puhdas ja liikkuvat osat toimivat maallikon mielestä aivan moitteettomasti. Enempää asialle ei oikein pystynyt tekemään, joten Wallas päätettiin lähettää tehdashuoltoon Kaarinaan. Veneen edellisellä omistajalla oli vielä tallella tämän lämmittimen alkuperäinen myyntipakkaus styrokseineen, joten pakkaus ja lähetys sujuivat kivuttomasti. Lämmittimen takuu oli myös voimassa. Mukaan otettiin vielä wallaksen kaukokäyttölaite ja polttoaineletkut.

Huolto osui joulun alusaikaan, mutta vastaus tuli kuitenkin nopeasti. Laitteessa itsessään ei ole vikaa. Wallaksen omissa testeissä he eivät olleet saaneet pärisevää ääntä syntymään. Varmaa on se, että ääni ei ole tullut puhallinmoottoreista.

On kuitenkin mahdollista että ”jyrähtelevä” ääni on tullut polttimesta. Lämmittimen paluuputki on melko pitkällä korkin sisäpuolella, pitäisi olla katkaistu juuri korkin läpiviennin jälkeen.
Jos musta paluuletku ei ole laskeva tai sen pää koskettaa polttoainetta syntyy ns. ilmalukko ja paluulinja ei pääse tyhjentymään, näin ollen polttimeen kerääntyy ylimääräistä polttoainetta joka leimahtelee ja aiheuttaa ”pärähtelevää” ääntä."

Näin ollen Wallas itsessään on kunnossa, täytyy vain takaisin asennellessa katsoa tarkasti että se paluuputki tulee asennettua oikein.

Isänpäiväviikonloppu ja purjeiden pesua

Puhdas paloaseman lattia sopii hyvin purjeiden pesemiseen

Purjeet talvisäilöstä autoon ja matka Keski-Suomeen alkoi. Viikonlopuksi oli ohjelmassa paatissa käytössä olleiden purjeiden pesu (fokka ja isopurje), Merenneidon äidin syntymäpäiväkekkerit sekä isänpäiväruokailu Merenneidon mummolassa. Merenneidon isä (Triton) mahdollisti loistavan purjeenpesupaikan. Fokka ja isopurje huuhdeltiin ja suurimmat likakökkäreet putsattiin. Tarkoitus oli saada purjeisiin mahdollisesti kertynyt suola pois. Yöksi purjeet vedettiin letkunkuivaustorniin kuivumaan.

Lamealla saippualiuoksella ja harjalla merisuolalle kyytiä!

Merikapteeni huomasin isopurjeen ylimmän ratsastajan kiinnikkeen hieman purkautuneen, joten seuraavana askeleena kohti purjehduskesää on käyttää isopurje purjeompelijalla. Äkkiseltään Google löysi kolme purjeneulomoa Helsingin alueelta. Edessä on siis purjeen korjauttamista.

Joulukuun puolessa välissä Merikapteeni vei isopurjeen Lauttasaareen purjeompelijalle.

Pressutus

Myyjä oli ostanut viime talveksi uuden pressun sillä ajatuksella että samaa voisi käyttää useamman vuoden. Toisin sanoen siis pressu ei ollut halvemmasta päästä. Viime talven tuuliset kelit oli kuitenkin laittanut pressun koville ja se oli repeytynyt pieneltä matkalta reunasaumasta. Merikapteeni osti tarvikkeet pressun korjaamiseen, mutta aikaa ei ollut toteuttaa korjausta. Pressutusta edeltävänä iltana Merikapteeni hakikin uuden pressun Motonetistä. Tämä pressu ei ole niin hyvä (laadukas) kuin edeltäjänsä, mutta toivottavasti kestää yhden talven Jospa olisi jossain välissä aikaa korjailla vanhaa..

Torstaina haettiin kaveri hommiin mukaan ja suunnattiin paatille. Pressu paatin ja telineen yli ja kiinnityshommiin. Kiinnittäminen ei ollutkaan mikään yksinkertainen juttu. Paatissa tulee kiertää ilma, mutta pressun pitää kuitenkin olla sen verran tiukassa ettei tuuli tempaise sitä mennessään. Päädyttiin sitten laittamaa erilaisia virityksiä ja vielä vesitonkkia painoksi. Kuvaa ei valitettavasti saatu (hommia tehtiin otsalamppujen ja auton valojen avulla), mutta seuraavan kerran paatilla käydessä. Samalla paatin sisälle vietiin kaksi Biltemasta ostettua kosteudenimaisijaa. Testataan toimiiko. Kosteudensyöjien pitäisi toimia kun kosteus nousee yli 50%. Silloin ”kristallit” ilmeisesti muuttavat olomuotonsa nesteeksi. Saas nähdä. Tuskin niistä haittaakaan on.

Tapahtui myöhemmin: Vanha pressu heivattiin sitten tammikuussa mäkeen autotallista. Se oli revennyt sen verran pahasti että siitä ei enää kelvollista saanut. 2kk:n jälkeen kosteudenimaisijat olivat edelleen ulkoisesti samannäköisiä kuin aloitushetkellä. Vaikea sanoa toimivatko ne halutulla tavalla.

Pressukatteen kasaamista

Tänään pestiin paatin kyljet ja kansi. Vähän vielä jäi kesken, mutta hyvällä mallilla. Eilinen perunakiisseli yhdistettiin tänään oksaalihappoon ja harjattiin pintaan, annettiin vähän aikaa olla ja huuhdeltiin pois. Mönjästä tuli noin 20% oksaalihappogeeliä. Toimi hyvin. Vielä pitää tehdä lisää ja käydä hankaamassa loputkin liat pois. Laimella pesuaine-vesiseoksella pyyhin keittiön ja muita sisäpintoja. Kai siellä voisi loputtomiin putsailla, mutta johonkin pitää lopettaa. Ja keväällä sitten tietenkin pitää kaikki pyyhkiä uudelleen.

Samalla kun pressukatetta ryhdyttiin ihmettelemään, alkoi myös ensimmäiset huoltohommat siinä veneen vieressä. Kun puomi oli noston yhteydessä irrotettu, niin siinä havaittu kulunut pylpyrä vaihdettiin uuteen. Edellinen omistaja olikin hankkinut varaosan valmiiksi, joten operaatio oli helppo ja nopea toteuttaa. Vanha osa oli jo melkoisen muodottomaksi kulunut.

Suurin projekti tänään oli kuitenkin alumiinikehikon rakentaminen veneen päälle, johon talvipressu sitten kiinnitetään. Onneksi oli apuvoimia mukana, kiitos heille. Ilman kahta apumiestä Merikapteeni ei olisi saanut näin vaivattomasti kehikkoa rakennettua. Kiitokseksi tämän päivän ja nostopäivän avusta toinen apupoika vietiin kebabille. Kebab vaihtui pitsaan ja hyvää oli. Toinen apupoika viedään huomenna syömään vaimokkeen kanssa kiitokseksi tästä päivästä ja muutamista sähkötöistä kotona. Hienoa tuntea ihmisiä, jotka osaa asiansa.

Alumiinen pressukatos alkaa rakentua muotoonsa

Matkalla kotiin tarttui mukaan pari leffaa vuokraamosta ja irtokarkkeja. Kallion kierros -suunnitelmat vaihtui siis sohvalöhöilyyn, mutta mikäs sen parempaa puunauspäivän jälkeen. Kotona kapteenilla vielä odotti rännien tyhjennys ja minä sain osakseni auton pesun. Enää en kyllä pese mitään. Vene ja auto riittää yhdelle päivälle.

Tänään opin:

• hommia kannattaa suunnitella etukäteen että kaikki ehditään tehdä
• kaakao maistuu erinomaiselta (paremmalta kuin kahvi) juustosämpylöiden kanssa

Merenneito