Kevään huoltotyöt

Ensimmäisen kauden aikana veneen tekniikan kanssa ei jouduttu isompiin ongelmiin. Ensimmäinen kesä oli mukava viettää vesillä eikä rannassa veneen kanssa turatessa. Suurin ongelma taisi olla gps-kaikuluotaimen hajoaminen, mutta tästä selvittiin helposti vaihtamalla toinen laite suoraan sen tilalle. Jopa alkuperäinen kaikusondi sai jäädä veneen sisäpohjaan, uudempi laite nimittäin hyväsyi sen suoraan.

Kaikenlaisia pieniä kehittämiskohteita kuitenkin kesällä osui silmään. Kesällä sitä miettii, että talvella nämä laitetaan sitten kuntoon. Nythän on sitten se talvi ja aika pitkälti täällä etelässä jo kevät! Jotain tarttis kaiketi tehdäkin. Korjauslista näyttää tältä:

Välttämättömät korjaukset:

• Moottorin käynnistymisongelmien ratkominen. Yanmar ei tahdo käynnistyä joka kerta kunnolla.

• Dieseltankin puhdistaminen. Tankin huollettu viimeksi vähintään 8 vuotta sitten.

• VHF-radion vaihto. Vanha sanoi sopimuksen irti

• Sähköjärjestelmän (230V & 12V) uudelleen rakentaminen vähintään osittain, mieluiten kokonaan.

• Myrkkymaalin vesirajan nostaminen. Vene ui nykyistä maalattua vesirajaa syvemmällä.

Jos jää vielä aikaa niin nämä..

• Septintankin hajun poistaminen säilytyslaatikoista. 

• Purjehdus-/navigointimittariston päivittäminen. Vanhat mittarit ovat finaalissa.

• Keulaikkunan tiivistäminen. Ikävä pieni vesivuoto, joka häiritsee pienessäkin sateessa.

• LED-kulkuvalot. Virrankulutusta pienemmäksi.

• Aurinkoventtiilin vaihtaminen uuteen. Propelli rämisee.

Nämä voisi tehdä, mutta näillä ei ole kiire

• Kulkuluukun vesivuoto. Sateella tulee muutamia tippoja läpi.

• Kulkuluukun tiikkikehyksen korjaus. Kosmeettinen vika. 

• Sivuikkunoiden tiivistäminen/vaihto. Ikkunat naarmuisia ja tiivistemassat tiputtaa vettä läpi.

Seuraavaksi muutamia huoltokohteita tarkemmin kuvattuna:

Moottorin starttiongelmat

Moottori ei aina käynnistynyt kertaheitolla. Suurempia ongelmia tämä ei aiheuttanut, koska tiedettiin koneen kuitenkin käynnistyvän. Epämiellyttävää se kuitenkin on ja konetta saa alkaa käynnistelemään reilusti ennakkoon että jää varmasti aikaa. Vika ilmenee näin: startin kytkin painettaessa solenoidi naksahtaa startissa, mutta sähkömoottori ei pyöri tai jos pyörii niin pyörii kuin olisi akkujännite vähissä. Vika löytynee itse starttimoottorista tai sitten kaapeleista ja liittimistä. Starttiakku vaihdettiin keväällä, joten siitä se ei johdu. Startti on ollut syksystä asti autotallissa odottamassa aukaisua. Sähkörempan yhteydessä tarkistetaan kaapelit ja kytkimet. Eiköhän se vika löydy.

VHF-radion vaihto

Vanha VHF-radio mykistyi syksyn viimeisellä purjehduksella.  Laite olikin jo vanha ja parhaat päivänsä nähnyt. Jostain syystä se oli sijoitettu anopinlaatikkoon ja sitä ei oikein tahtonut kuulla vaikka äänenvoimakkuus oli säädetty maksimiinsa. Joulun aikoihin hommattiin Marineasta uusi radio, Lowrance LVR-880E VHF-puhelin. Tässä radiossa on erikoisuutena FM-vastaanotin, eli meriradioliikenteen lisäksi siitä voidaan kuunnella poppia! Tämä radio juttelee myös nmea-0183 ja nmea-2000 dataverkoissa. Antenni ja antenninjalka saattaa myös mennä uusiksi.

Vanha radio asennettu anopinlaatikon sisälle. Melko hankala paikka käyttää radiota.

Vesirajan nostaminen

Vene ui jostain syystä syvemmällä mihin myrkkymaalin yläreuna ulottuu. Myrkkymaalin yläpuolella on vielä noin 10cm Miranol-raita. Tämä maali ei saanut osakseen keväthuollossa mitään toimenpiteitä ja nyt kun sitä katselee, siinä näkyy selvästi kupruilua. Veneen nostossa ammattimies kehotti hiomaan Miranolit pois ja korvaamaan raidan myrkkymaalilla. Vaarana olisi ilmeisesti että vesi pääsisi tunkeutumaan lasikuituun, Miranol ei kait oikein ole alunperinkään sopivaa tavaraa tähän käyttöön. Eli hiomishommia luvassa, ensin sininen maali pois ja sitten näkee mitä sen alta paljastuu. Vaikeinta tulee ehkä uuden rajan saaminen viivasuoraksi.

Myrkkymaalia on sudittava keväällä 5..10cm ylemmäs. 

Tästä näkee hyvin tarpeen vesirajan nostolle. Vaaleampi sininen on Miranolia eikä siis omaa mitään myrkkyominaisuuksia.

Ihme muhkuraa varsinaisen myrkkymaalin alueella. Myrkkymaali lähtee rapsahtamalla pois ja alta paljastuu pohjamaalikerrokset.

Sähköjärjestelmän siivous

Veneen "sähkökeskus" näyttää siltä miltä yli 30-vuotta vanhan veneen sähkökeskuksen voi kuvitella näyttävän, eli sekavalta. Uusia laitteita varten on vedetty johtoja ja vanhat johdot saaneet jäädä paikoilleen. Jännitettä ja maata on jaettu sokeripalavirityksillä eikä johtojen värillä ei ole ollut väliä. Maapuolella johdot ovat miltei kokonaan mustia tai sinisiä, jännitepuolella taas mustia, sinisiä, valkoisia ja punaisia. Sähkökeskukseen liittyy ominaisuus: jos kiristät yhden johdon liitoksen, avaat samalla kaksi muuta. Alkuperäinen kytkintaulu on käynyt pieneksi ja osa laitteista saa virtansa suoraan akulta. Akkukytkimet ovat nähneet myös parhaat päivänsä, ne saattavat katkaista kontaktin pikkuhipaisusta. 

Sähköjärjestelmässä hommaa siis riittää. Tarkoitus on järkeistää koko sähköistys kaapeleineen kaikkineen. Myös maasähköpuoli on tarkoitus päivittää osittain sekä invertteripuoli sekä pistorasiat.

Taitaa olla aika tyypillinen tapa tehdä venesähköt? Sekavaa ja helposti vikaantuvaa johtoviidakkoa.

Led-kulkuvalot

Sisävalaistus toimii hienosti ledeillä, mutta kulkuvalot edustavat vielä vanhempaa tekniikkaa. Virrankulutusta ei olla mitattu, mutta totuushan on se, että ledilamppuja käytettäessä kulutus selvästi pienempää. Hyvällä tuurilla nykyisiin kulkuvaloihin voisi löytyä suoraan samalla kannalla olevia led-lamppuja. Tällöin ei tarvitsisi ryhtyä väkertämään uusia valoja kiinni, vaikka ei se iso työ olisi. Kulkuvalot sijaitsevat keulakaiteessa sekä peräkaiteessa. Moottorivalo on mastossa parin metrin korkeudella kannelta. 

Keulaikkunan tiivistäminen

Keulaikkunan kehyksistä tihkui vettä läpi sateella koko kesän ajan. Vuoto ei ole kovin suurta, mutta sitäkin ärsyttävämpää jos sattuu samaan punkan keulasta. Ikkunan lienee alkuperäinen ja sitä on jossain vaiheessa kolhittu, tämän näkee kehyksestä. Aukevan osan ja rungon välinen tiiviste on kohtuullisen uuden näköinen, mutta lasin tiiviste kehyksen sisällä on haperoa. Kehyksen ja veneen välistä tiivistystä ei ole vielä päästy tarkastelemaan.

Keulaikkuna tiputtaa vettä sateella keulassa nukkuvien päälle.

Vuodon syy taitaa olla rapeaksi kypsyneet tiivisteet ikkunan ja kehyksen välissä. Haperoa kumia!

Tässähän tätä ohjelmaa olisi viikonlopuiksi. Kaikkea ei varmaan saada tehtyä ennen vesille laskemista, mutta kunhan nyt ainakin tuon käynnistysongelman saisi kuntoon.

Siirtopurjehdus

Tärskyt tehtiin Hanasaareen, jossa käytiin tsekkaamassa paatin tuleva paikka. Mukana siis jo edellisen päivän laskussa mukana ollut "purjehduskonsultti". Tuleva peräpoiju näytti satama-altaassa hieman lyttääntyneeltä, mutta onneksi se ei kiinnittämistä haitanne. Laituri vaikutti muuten erinomaiselta paikalta. Hanasaaresta suunnattiin sitten Sipoon suuntaan autolla.

Ennen lähtöä vanttiruuvien säädöt  tarkastettiin, että ne vastasivat edellisvuosien mittoja ja makeavesitankki täytettiin osittain. Etuköydet irti ja menoksi. Hurjaa. Lähtöpisteenä Villanella Sipoonrannan tuntumassa ja määränpäänä Hanasaari Sörnäisissä. Reittisuunnitelmana oli ajaa Vuosaaren sataman vierestä ja suunnata etelään avoimille vesille. Sieltä Villingin ja Santahaminen eteläpuolen kautta Kustaan Miekkaan ja sieltä kohti Hanasaaren voimalaa.

Tuulta ei ollut juurikaan, mutta päätettiin nostaa purjeet Granon pohjoispuolella. Isolla ja fokalla mentiin juuri ja juuri havaittavassa myötäisessä tuulessa. Kesäpurjeen kurssilla läpikäydyt asiat palautuivat pian mieleen ja homman juonesta sai kiinni yllättävän helposti. Milloin siis löysättiin ja kiristettiin purjeita. Purjeilla vauhti ei ollut päätä huimaavaa ja Vuosaaren sataman ohituksen jälkeen tuuli tyyntyi täysin. Ei auttanut muuta kuin käynnistää moottori. Purjeet jätettiin vielä hetkeksi ylös, koska elettiin toivossa että ulompana tuulisi edes vähän. Tuuli jäi kuitenkin vain toivoksi, purjeet laskettiin, ja loppumatka jatkettiin moottorilla.

5...8m/s tuulta, säätiedotuksen mukaan..

Moottorin käynnistämisen kanssa oli pieniä ongelmia, ilmeisesti käynnistyskytkimen kontaktit ovat hapettuneet tai starttimoottorista paukut vähissä, kytkintä pitää renata useaan otteeseen että koneen saa käyntiin. Kun kone sitten käynnistyy, on käyntiääni moitteeton. Luvassa lienee jotain puuhaa moottorin parissa, sitä ennen on parempi treenata varuiksi miten kone käynnistetään ilman starttimoottoria, jos sellainen tilanne tulisi vastaan.

Moottorilla ajaessa testattin myös pinnapilotti ja tajuttiin kuinka näppärä kyseinen laite onkaan. Pilotti kiinni, kiikarit kajuutasta ja kartta käteen. Kevyessä tuulessa pinnapilotti piti veneen hyvin suunnassaan. Merikapteenin kaveri toimi loistavana navigoinnin opettajana. Ilman opetusta Merenneidon navigointivuorossa oltaisi tehty lähempää tuttavuutta erään pohjoismerkin kanssa. Onneksi opettaja neuvoi katsomaan myös eteenpäin navigoidessa. Myös muita vesillä liikkujia tulee vahdata silmä tarkkana, vaikka nyt saatiinkiin mennä kohtuullisen rauhassa koko matka.

Merenneito navigoimassa.

Lyhdyt päälle illan hämärtyessä.

Matka sujui kokonaisuudessan loistavasti. Tuulen osalta tosin "purjehdus" jäi vain kokeiluksi. Eväät maistui hyvältä ja WC toimi. Jääkaappikin yllätti tehokkuudellaan: 1,5 l  vesipullo oli jäätynyt lähes umpijäähän neljän tunnin aikana. Ensi kerralla jääkaapin tehoja ei siis tarvitse nostaa maksimiin. Kun ylimääräiset roinat oli siivottu pois kajuutasta siellä vietti aikaa mielellään, tunnelma oli miellyttävä.

Kustaan miekasta huitastiin läpi lähes samaan aikaan Viking Xpressin kanssa ja hyvin onnistui! Rantauduttiin Hanasaaren voimalan satamaan illan hämärtyessä onnistuneesti, lyötiin köydet kiinni ja lepuuttajatkin muistettiin laittaa paikoilleen. Paatti jäi omalle paikalleen vielä tyhjänoloiseen satamaan. Toivottavasti paatille saataisiin kavereita pian. Kovin yksinäiseltä se näytti pimeässä kaupungin valojen loisteessa.

Illalla kotona oli voittajan fiilis ja (kuviteltu?) keinumisliike tuntui kropassa vielä unenkin läpi. Kuten vesillelaskemista, myös tätä ensimmäistä purjehdusta jännitettiin turhan paljon.

Jäänsärkijät Katajanokalla ottivat uuden tulokkaan vastaan tyynesti.

Siirtopurjehdus kartalla. Keltainen osuus purjeilla, punainen jurnutettiin moottorilla.

Veneellä käymässä

Keväinen päivä houkutteli lähtemään kävelylle meren jäälle Vuosaareen. Samalla oli hyvä käydä paatilla ihmettelemässä tilannetta ja viemässä sinne kamaa autotallista pyörimästä. Mukaan napattiin tarkastuksessa olleet sammuttimet sekä Wallas-sisätilalämmitin. Akkuja ei vielä viety veneelle, vaan ne jäivät odottelemaan varmuutta siitä ettei kovat pakkaset pääse enää yllättämään.

Jännitys oli suuri, viimeksi veneellä oli käyty joulun aikoihin. Yllätys oli positiivinen, veneessä oli kuivaa ja ilma oli raikasta. Ei mitään ylimääräisiä hajuja! Veneen sisätilaan sijoitetut Bilteman kosteuden poistajat olivat nyt toimineet, alkuepäilyksistä huolimatta. Purnukoiden pohjalle oli tiivistynyt vettä ja raepusseissa oli tapahtunut näkyviä muutoksia. Vieläkään ei päästy siihen tilanteeseen mitä netistä on saanut lukea, eli että purkkeja pitäisi käydä tyhjentämässä talvena aikana useaan otteeseen vedestä. Nyt sitä vettä oli reilu sentti pohjalla kummassakin. Mutta siis selkeästi toimivat, se on pääasia. Talvi on kuitenkin ollut aika kuiva tänä vuonna, eli pakkasta on ollut enemmän kuin vesikelejä.

Vedenpoistajat toimivat! Tämän verran vettä oli muodostunut 4kk:n aikana. Veneessä näitä on 2kpl.

Kölissä olevat ruostetäplät ovat talven aikana laajentuneet isoiksi "finneiksi". Tästä tuskin on mitään ihmeempää haittaa, mutta ensi syksynä voisi kölin hioa ja maalata ennen talven tuloa. Tämän kevään hiomis- ja maalaamisurakkaa pitäisi ryhtyä tosissaan aikatauluttamaan, noviiseilla tuhraantuu siihenkin moninkertaisesti aikaa. Edellinen omistaja kertoi että hiomiseen menee aikaa noin 30 minuuttia, maalaamiseen sitten enemmän.

Veneellä pyöriessä tuli havaittu ilkeän näköinen murtuma peräsimen yläosassa. Piti oikein ihmetellä miten sitä ei ollut tullut havaittua aikaisemmin, ehkä veneellä on käydessä on ollut aikaisemmin aina pimeämpää. Peräsimen yläosassa gelcoat on selvästi murtunut pystysuunnassa ja murtuma jatkuu pienempänä parikymmentä senttiä alaspäin. Näyttäisi siltä, että peräsin olisi turvonnut jostain syystä, olisikohan sinne päässyt kosteutta vuosien saatossa? Vaikea vielä sanoa mitä tuolle tulisi tehdä, mutta ajatus murtuvasta ja kosteutta imeävästä peräsimestä ei tunnu mukavalta. Täytyy selvitellä viisaammilta vinkkeä huoltoa varten. Jos kyse on vain gelcoatin murtumisesta, niin homma saattaisi olla vain vielä suhteellisen helppo hoitaa kuntoon. Tuollaiseen kuntoon sitä ei kyllä viitsi jättää.

Moottoria tuli myös tutkailtua. Diesel-huoltokurssin jälkeen jo tajusikin jotain ja osasi katsella osia ihan eri tavalla kuin vielä syksyllä. Osia jopa tunnisti ja niiden tarkoituksen ymmärsi. Kone ei enää olekaan öljyinen mörkö rappusten alla! Kone näyttäisi tosiaan olevan helposti huollettavissa, kaikki huoltoon tarvittavat osat ovat hyvin saavutettavissa. Veneen varaosapakista löytyi jonkin verran Yanmarin varaosia, mm. laturin hihna, polttoainesuodatin sekä erinäisiä tiivisteitä. Ne napattiin mukaan, samoin tiedot öljynsuodattimista. Tarkoitus olisi tilata kaikki perushuolloissa tarvittavat osat varastoon sekä yhdet vielä keväällä vaihdettavaksi. Seuraavaksi onkin edessä varaosamyyjien etsimistä netistä.

Dieselmoottorin huoltokurssi

”Tieto lisää tuskaa”. Not! Ainakin näissä venetouhuissa. Perämoottori oli veneenhankinnan aikana yksi kriteereistä, mutta pikkuhiljaa putosi pois ja paatissahan siis on 9 heppanen Yanmar. Merikapteeni jo selätti moottoria hieman glykolien laittamisen puitteissa, mutta Merenneito päätti olla koskematta koko vempeleeseen ja toivoi sormet ristissä että putputusta saataisiin kuunnella ongelmitta. Härkää sarvista -asenteella siis kurssille.

Kurssi jakaantui kahteen osaan: teoriailtaan ja käytännön opetteluun. Teoriassa opettaja hämmästytti pätevyydellään ja tekstiä riitti kolmeksi tunniksi ongelmitta. Itseä rupesi hengästyttämään jo puolen tunnin kuluttua kun dieselmoottorin osissa ei oltu ehdotti edes puoleen väliin. Kaikki oli niin uutta. Silmät solmussa ja kynä sauhuten koko kolme tuntia meni hujauksessa. Onneksi kurssilla esitettiin paljon kysymyksiä, mikä toi omakohtaisuutta teorian lomaan. Niin, kyllä se moottori joskus hajoo.

Käytäntöpäivä oli parin päivän kuluttua teoriasta. Dieselmoottori kärrättiin vaunulla keskelle isoa konehallia ja käytiin nyt sitten käytännön kautta moottorin osat läpi. Samalla myös kerrattiin kuinka moottori ylipäätään toimii. Nyt, kun moottori oli siinä edessä, oli helpompaa käsittää koko vehjettä. Helpompi siis kuin semisuttuiselta mustanpuhuvalta tulostuskuvalta. Moottorin osat ja toiminta oli lounasaikaan mennessä kerrattu ja päästiin lounastauolle. Lounaan jälkeen päästiin toimintaan. Aloitettiin dieselsuodattimen vaihdolla. Merikapteeni- merenneito -parista merenneito hoiti käytännön kokeilut.  Ajatus dieselistä käsillä ei miellyttänyt, mutta pakkohan se oli. Suodattimen vaihto meni hyvin ja ilmaamisessakin onnistuin. Eikä se vaikeaa ole. Varsinkin kun moottori on edessä kuin tarjottimella ja pääsee hääräämään sen ympärillä helposti. Ei tarvitse miettiä mihin raajansa asettelee, jotta edes näkee oikeaan paikkaan. Paatissa ahtaus tuo siis oman osansa hommaan. Merenneito pääsi myös vaihtamaan impellerin. Helppo homma sekin.

Ensi syksyn huoltoa ja s/y Lipljanin konemestarin titteliä odotellessa,

Merenneito

Ainiin, moottorinrassaushaalarit oli pakko saada. Nyt kelpaa!

Hallissa oli varsin kylmä eikä omassa rassaushaalarissa tarennut. Onneksi Merikapteeni on kuumaverisempää sorttia.