keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Nosto

Yhteinen nostopäivä koitti ja nosturi saapui rantaan. Onneksi saatiin punapipo kaveriksi ja kun nosturin käyttäjällekin kävi selväksi, että viikon vanha veneenomistaja ja pari noviisia oli paikalla, ohjeita tuli tasaseen tahtiin ja homma sujui. Kannatti siis kertoa ettei ole tästä(kään) hommasta ole kokemusta. Paatti saatiin pukille. Eipä siinä sen kummempia. Hurjaa hommaa noviisin näkökulmasta.

Masto on jo nostettu pois, seuraavaksi valmistaudutaan nostamaan vene ylös.

Veneen asentoa kontrolloidaan maasta käsin köysillä.
Nousee, nousee! Pohja näyttäisi olevan asiallisessa kunnossa.

Vene nostettu onnistuneesti venepukin päälle. Nyt vaan nostoliinat irti ja homma on paketissa.
Valurautakölissä oli ruostetta, mutta ei kuitenkaan erityisen paljoa.


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Koepurjehdus ja kauppakirjojen tekeminen

Keskiviikko koitti ja auton nokka kääntyi kohti Sipoota. Kaksi Ikea-kassillista täynnä paksuja vaatteita. Lämpömittari näytti +6 ja olisi lähdettävä purjehtimaan. Merenneidon viides purjehdus. Kassit veneeseen, köydet irti ja moottori päälle. Hieno ääni. Sisämoottori putputputti ja päästiin vastatuuleen. Purjeet ylös ja menoksi. Isopurjeeseen eka reivi. Merenneito pinnaan. Päästiin Karhusaaren eteläpuolelle ja kokeiltiin vendoja ja jiippejä. Kryssittiin menemään. Pinnaaja vaihtui myyjään ja sitten Merikapteeniin. Myyjä oli keittänyt teet termariin ja mikäs oli sen mukavampaa: istua sitloorassa ja juoda lämmintä teetä, samalla kun tuuli vei venettä eteenpäin. Kolmisen varttia lähdöstä ja vettä rupesi tihkumaan. Otettiin suunnaksi lähtöpaikka ja laskettiin purjeet vastatuuleen. Enää ei ollut epäilyksiä purjehdittavuudesta. Hyvin purjehti ja kallistuikin mukavasti. Vielä ei tosin tarvinnut miettiä veneestä hyppäämistä. Rantauduttiin nätisti, myyjän opastuksella tietenkin. Purjeet pakettiin ja kaupantekoon. Merikapteenista tuli veneenomistaja. Paatti oli meidän!



Ohhoh. Sitten pitikin jo omistajan elkein irrottaa purjeet talvisäilytykseen. Mennessä oltiin  purjehdusharrastuksesta haaveilevia noviiseja ja paluumatkalla kotiin auto oli täynnä purjeita ja kauppakirjassa Merikapteenin signeeraus.

Sunnuntaiksi sovittiin koneen talvihuolto myyjän opastuksella. Samalla myös pitäisi laitella paattia talvikuntoon. Mitä se sitten sisältäisi, ei oikein tiedetty. Onneksi oli muutama päivä aikaa ottaa asiasta selvää. Myyjä neuvoi kysyttäessä tapansa mukaan. Pikkuhiljaa ymmärtäisimme että tämä myyjä oli meidän kannalta korvaamaton: apua ja vinkkejä saadaan. Ei siis tarvitse kahdestaan pähkäillä ja kaikkea oppia kantapään kautta.
Näkymiä oman veneen kannelta. Taustalla se tv:stä tuttu Hjalliksen Sipoonranta

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Venettä ostamassa

Lauantain venevierailu Suomenojan venesatamassa jätti paljon kysymyksiä ja pikkuhiljaa kummallekin heräsi toiveita sitä omaa venettä kohtaan. Myyjät olivat mukavia ja kertoivat meille mitä veneestä tulee katsoa, jos on ostomielellä. Ensimmäisenä koputeltiin pohjaa ja tarkastettiin keula. Myös köliä piti tutkia, jotta kivilleajot paljastuisi. Koska vene oli jo nostettu, kapusimme puutikkaita pitkin sitlooraan. Kansi näytti hienolta, mutta sisälle mennessä ahtaus yllätti. Veneessä sisällä oli patjat nostettu talviteloille ja puomi vei suuren osan sisätiloista. Päälle tunti pyörittiin ja katseltiin ja haisteltiin. Vene oli ok, mutta kumpikin taisi tajuta ettei tämä ollut se meidän yksilö.

Niin kuin jo mainitsin, veneen myyjät olivat loistavia ja tutustumiskerrasta opittiin paljon:

  • suoraa akselia rungon läpi on vaikea tiivistää, joten akselin pyöriessä vettä saattaa tihkua pilssiin
  • jos sisämoottoriin on vaihdettu huolimattomasti öljyt, öljyn hajun huomaa heti veneeseen mennessä
  • kannattaa kiinnittää huomiota lämmityslaitteeseen (toimiiko vai ei)
  • miten maasähköt on vedetty
  • sisämoottorin ulkoasu, onko puhdas vai öljyinen
  • myös ylipuhtauteen kannattaa kiinnittää huomiota, tällöin vuodot on voitu puhdistaa näyttöä varten
  • ostajan kannattaa varmistaa että myyjä neuvoo ja opastaa veneen hoidossa sekä auttaa nostossa/laskussa, varsinkin meille noviiseille tämä oli ehdottoman tärkeää
  • maksu osissa, jotta pohjan kunto tai vesikelpoisuus varmistuu

Lauantai-ilta ja sunnuntai meni veneasioista miettiessä. Google oli kovalla käytöllä ja venenetin hakukone punaisena. Tavallaan hirvitti, mitä kaikkea oli edessä ja kuinka monta venettä pitäisi käydä katsomassa, ennen kuin pääsisi omaa paattia rassaamaan.
Sunnuntaina Merikapteenin eteen pamahti myyntivideo veneestä. Merenneidon nähdessä video, meno oli huimaa. Merenneito päätti, että venettä oli mentävä katsomaan, ja painosti kapteenia soittamaan myyjälle. Kapteeni ei soittanut, joten neito otti puhelimen kauniiseen käteen ja soitti myyjälle. Tunti soitosta ja istuttiin autossa otsalamput viritettynä nokka kohden Sipoota. Matkaa veneelle ei ollut kuin parikymmentä minuuttia ja yhdessä kerrattiin mitä kaikkea pitää huomioida.

Rannassa oli pimeää ja kylmää. Myyjän johdolla ponnistettiin veneeseen ja ensimmäisenä katse kiinnittyi jättimäiseen sitlooraan. Hurjan suuri. Hurjan. Sitten mentiin sisälle. Kummallakin katse viiletti ja päässä raksutti. Rupesi hymyilyttämään, mutta naama vakavana yritettiin kiinnittää huomiota autossa kerrattuihin asioihin. Haisteltiin ja tutkailtiin. Sisällä ei haissut öljylle, pinnat oli siistejä ja myyjä vaikutti hieman viileältä, mutta asiantuntevalta. Kerrottiin tietenkin heti ettei oikein tiedetä asioista, joten myyjä neuvoi ja kertoi. Esitteli venettä ja vastasi meidän kysymyksiin. Pikkuhiljaa istuttiin pöydän ympärille ja juttu jatkui. Ja (ihan kuin elokuvista) Merikapteenin ja Merenneidon katseet kohtasivat ja hymy nousi molemman kasvoille. Naama peruslukemilla kuitenkin kiitettiin esittelystä ja startattiin auto hieman yli tunnin päästä veneelle saapumisesta.

Noviisien on vaikea ostaa venettä. Kaikki kertovat omia mielipiteitään eikä kukaan (uskalla) sano(a)  miten asiat on tai mitä pitäisi tehdä. Suurimpana kysymyksenä oli veneen purjehdittavuus. Tiedettiin, että sisätilat oli loistavat, mutta veneen muodon vuoksi netistä löytyi mielipiteitä moneen suuntaan. Hyvä sivusto löytyi osoitteesta www.fe83.org. Sieltä löytyi asiantuntevia harrastajia ja heidän kirjoittamiaan hyviä ja opettavia juttuja. Otettiin vielä yhteyttä teoriakurssin pitäjään ja navigoinnin opettajaan. Heidän mielestä vene vaikutti hyvältä -ei huonolta ollenkaan.

Seuraavaksi keskiviikoksi sovittiin koepurjehdus ja samalla tietenkin nähtäisiin vene päivänvalossa.