lauantai 26. tammikuuta 2013

Purjehdustakit

Purjehdustunnelmissa kylppärissä
Haaveissa tietenkin oli Muston vaatteet ennen kuin edes paatti oli hankittu. Toisin kuitenkin kävi. Merikapteenin luottokaupasta Varustelekasta löytyi mitä hienoimmat takit. Brittilaivaston käytettyjä kansitakkeja tms. Hyväkuntoisia goretex-takkeja siis. Tumman sinistä ja heijastimia. Kyllä kelpaa. Miksei jäät sula jo!

Kapteeni tietenkin hommasi itselleen jo pari takkia, jotta vieraillekin sitten on tarpeen tullen. Kolmanteen ei hellinnyt enää myönteistä sanaa. Mutta tuskin paria päivää kauempaa saan odotella, kun uusi nyssäkkä pyörii nurkissa.

Merenneito

5 päivää kirjoittamisen jälkeen: Merikapteenilla uusi takki. Nyt niitä riittää miehistölle sekä vieraille.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kesäpurjeen iltamat

Päätettiin osallistua Kesäpurjeen iltamiin. Illan tarkoituksena oli koota samanhenkistä porukkaa yhteen ja syödä hyvin. Täytyy sanoa että idea on loistava, varsinkin näin kun ei tunne ketään purjehdusta harrastavaa ja itsekin juuri ja juuri pystyy sanomaan sitä omaksi harrastukseksi. Iltamissa törmäsimme heti purjehduskurssin opettajaan. Tuntui kivalta kun hän tuli moikkaamaan meidät nähtyään. Ei siis varmasti oltu aivan tomppeleita.

Alkupatsasteluiden jälkeen siirryttiin pöytiin istumaan. Päädyttiin Merikapteenin kanssa purjehdusopettajan viereen sekä meitä vähän vanhemman pariskunnan seuraksi. Jäiden rikottua saatiin kuulla hienoja tarinoita Kreikan purjehduksesta sekä Päijänteen kokemuksista. Selvisi että heillä on vene Vuosaaressa. Pieni purjehdusseurakateus iski ja taas on mietinnässä josko sittenkin hakisi jonkun seuran jäsenyyttä.

Merenneito

Merikapteeni haki Vuosaaren urheilukalastajien jäsenyyttä ja laituripaikkaa tammikuun loppupuolella. Venepaikka tulisi olemaan Uutelassa, Kahvila-Kampelan vieressä. Päätöstä jäsenyydestä ja laituripaikasta ei vielä helmikuun ekalla viikolla ole tullut. Odotellaan...

torstai 24. tammikuuta 2013

Meri-VHF -kurssi

Merenneito aloitti kaksiosaisen meri-VHF -kurssin, joka tähtää SCN-tutkintoon. Eli lupaan käyttää VHF-radiota merellä. Jos siis omasta veneestää löytyy radio ja sitä mielii käyttävänsä, on Viestinstäviraston lupa hankittava. Luvan saa päästessään tentin läpi. Ilmeisesti monet opiskelevat itsenäisesti viraston sivuilta saatavasta materiaalista asiat. Merikapteeni pyrkii myös suorittamaan pelkän tentin. Tosin radioamatöörinä radiot tuskin kammoksuttavat yhtä paljon kuin Merenneitoa. Härkää sarvista siis taas ja pupettiin istumaan. Yksi ilta on jo takana ja edessä toinen. Merikapteenin hermoja olen koetellut muutaman illan. Aakkoset eivät tunnu jäävän päähän. Edistymistä on kuitenkin havaittavissa...

Niin dieselmoottorikurssilla kuin meri-VHF:ssä on pari naamaa käynyt tutuksi. Muutamia sanojakin tullut siinä vaihdettua ja vinkkinä sain liittymisen Helsingin Navigaatioseuraan. Kerrottuani tästä Merikapteenille, päätettiin liittyä.

VHF-kurssin toisena iltana käytiin läpi hätäsanomat sekä DCS:ssä että puhuttuna. Harjoituksina kirjoiteltiin hätäsanomia niin kuin ne radioon puhuttaisiin. Kurssi oli paikallaan. Harjoitusta lisää ja sitten tenttiin. Aika luottavaisin mielin.

Merenneito

maanantai 14. tammikuuta 2013

Saaristolaivurit

Kaksinkertainen keulakulma
Rannikkolaivuritutkintoon tähtäävä kurssi alkoi työväenopistossa ja opettaja kertoi kaikkien iloksi että hänen kurssillaan olleet Saaristolaivuritentin tehneet läpäisivät tentin. Siis myös me! Jeee! Leveä hymy sekä omalla että Merikapteenin naamalla. Hienoa. Kirjeet kolahtivat postiin parin päivän päästä ja läpäisystä pystyi lukemaan mustaa valkoisella. Kevään aikana opitaan (taas) uutta ja huhtikuussa koittaa Rannikkolaivuritutkinto.

Merkintälaskuja..




lauantai 12. tammikuuta 2013

Dieselmoottorin huoltokurssi

”Tieto lisää tuskaa”. Not! Ainakin näissä venetouhuissa. Perämoottori oli veneenhankinnan aikana yksi kriteereistä, mutta pikkuhiljaa putosi pois ja paatissahan siis on 9 heppanen Yanmar. Merikapteeni jo selätti moottoria hieman glykolien laittamisen puitteissa, mutta Merenneito päätti olla koskematta koko vempeleeseen ja toivoi sormet ristissä että putputusta saataisiin kuunnella ongelmitta. Härkää sarvista -asenteella siis kurssille.

Kurssi jakaantui kahteen osaan: teoriailtaan ja käytännön opetteluun. Teoriassa opettaja hämmästytti pätevyydellään ja tekstiä riitti kolmeksi tunniksi ongelmitta. Itseä rupesi hengästyttämään jo puolen tunnin kuluttua kun dieselmoottorin osissa ei oltu ehdotti edes puoleen väliin. Kaikki oli niin uutta. Silmät solmussa ja kynä sauhuten koko kolme tuntia meni hujauksessa. Onneksi kurssilla esitettiin paljon kysymyksiä, mikä toi omakohtaisuutta teorian lomaan. Niin, kyllä se moottori joskus hajoo.

Käytäntöpäivä oli parin päivän kuluttua teoriasta. Dieselmoottori kärrättiin vaunulla keskelle isoa konehallia ja käytiin nyt sitten käytännön kautta moottorin osat läpi. Samalla myös kerrattiin kuinka moottori ylipäätään toimii. Nyt, kun moottori oli siinä edessä, oli helpompaa käsittää koko vehjettä. Helpompi siis kuin semisuttuiselta mustanpuhuvalta tulostuskuvalta. Moottorin osat ja toiminta oli lounasaikaan mennessä kerrattu ja päästiin lounastauolle. Lounaan jälkeen päästiin toimintaan. Aloitettiin dieselsuodattimen vaihdolla. Merikapteeni- merenneito -parista merenneito hoiti käytännön kokeilut.  Ajatus dieselistä käsillä ei miellyttänyt, mutta pakkohan se oli. Suodattimen vaihto meni hyvin ja ilmaamisessakin onnistuin. Eikä se vaikeaa ole. Varsinkin kun moottori on edessä kuin tarjottimella ja pääsee hääräämään sen ympärillä helposti. Ei tarvitse miettiä mihin raajansa asettelee, jotta edes näkee oikeaan paikkaan. Paatissa ahtaus tuo siis oman osansa hommaan. Merenneito pääsi myös vaihtamaan impellerin. Helppo homma sekin.

Ensi syksyn huoltoa ja s/y Lipljanin konemestarin titteliä odotellessa,

Merenneito

Ainiin, moottorinrassaushaalarit oli pakko saada. Nyt kelpaa!
Hallissa oli varsin kylmä eikä omassa rassaushaalarissa tarennut. Onneksi Merikapteeni on kuumaverisempää sorttia.