maanantai 24. helmikuuta 2014

Kevään huoltotyöt


Ensimmäisen kauden aikana veneen tekniikan kanssa ei jouduttu isompiin ongelmiin. Ensimmäinen kesä oli mukava viettää vesillä eikä rannassa veneen kanssa turatessa. Suurin ongelma taisi olla gps-kaikuluotaimen hajoaminen, mutta tästä selvittiin helposti vaihtamalla toinen laite suoraan sen tilalle. Jopa alkuperäinen kaikusondi sai jäädä veneen sisäpohjaan, uudempi laite nimittäin hyväsyi sen suoraan.

Kaikenlaisia pieniä kehittämiskohteita kuitenkin kesällä osui silmään. Kesällä sitä miettii, että talvella nämä laitetaan sitten kuntoon. Nythän on sitten se talvi ja aika pitkälti täällä etelässä jo kevät! Jotain tarttis kaiketi tehdäkin. Korjauslista näyttää tältä:

Välttämättömät korjaukset:

  • Moottorin käynnistymisongelmien ratkominen. Yanmar ei tahdo käynnistyä joka kerta kunnolla.
  • Dieseltankin puhdistaminen. Tankin huollettu viimeksi vähintään 8 vuotta sitten.
  • VHF-radion vaihto. Vanha sanoi sopimuksen irti
  • Sähköjärjestelmän (230V & 12V) uudelleen rakentaminen vähintään osittain, mieluiten kokonaan.
  • Myrkkymaalin vesirajan nostaminen. Vene ui nykyistä maalattua vesirajaa syvemmällä.

Jos jää vielä aikaa niin nämä..

  • Septintankin hajun poistaminen säilytyslaatikoista. 
  • Purjehdus-/navigointimittariston päivittäminen. Vanhat mittarit ovat finaalissa.
  • Keulaikkunan tiivistäminen. Ikävä pieni vesivuoto, joka häiritsee pienessäkin sateessa.
  • LED-kulkuvalot. Virrankulutusta pienemmäksi.
  • Aurinkoventtiilin vaihtaminen uuteen. Propelli rämisee.

Nämä voisi tehdä, mutta näillä ei ole kiire

  • Kulkuluukun vesivuoto. Sateella tulee muutamia tippoja läpi.
  • Kulkuluukun tiikkikehyksen korjaus. Kosmeettinen vika. 
  • Sivuikkunoiden tiivistäminen/vaihto. Ikkunat naarmuisia ja tiivistemassat tiputtaa vettä läpi.

Seuraavaksi muutamia huoltokohteita tarkemmin kuvattuna:

Moottorin starttiongelmat

Moottori ei aina käynnistynyt kertaheitolla. Suurempia ongelmia tämä ei aiheuttanut, koska tiedettiin koneen kuitenkin käynnistyvän. Epämiellyttävää se kuitenkin on ja konetta saa alkaa käynnistelemään reilusti ennakkoon että jää varmasti aikaa. Vika ilmenee näin: startin kytkin painettaessa solenoidi naksahtaa startissa, mutta sähkömoottori ei pyöri tai jos pyörii niin pyörii kuin olisi akkujännite vähissä. Vika löytynee itse starttimoottorista tai sitten kaapeleista ja liittimistä. Starttiakku vaihdettiin keväällä, joten siitä se ei johdu. Startti on ollut syksystä asti autotallissa odottamassa aukaisua. Sähkörempan yhteydessä tarkistetaan kaapelit ja kytkimet. Eiköhän se vika löydy.

VHF-radion vaihto

Vanha VHF-radio mykistyi syksyn viimeisellä purjehduksella.  Laite olikin jo vanha ja parhaat päivänsä nähnyt. Jostain syystä se oli sijoitettu anopinlaatikkoon ja sitä ei oikein tahtonut kuulla vaikka äänenvoimakkuus oli säädetty maksimiinsa. Joulun aikoihin hommattiin Marineasta uusi radio, Lowrance LVR-880E VHF-puhelin. Tässä radiossa on erikoisuutena FM-vastaanotin, eli meriradioliikenteen lisäksi siitä voidaan kuunnella poppia! Tämä radio juttelee myös nmea-0183 ja nmea-2000 dataverkoissa. Antenni ja antenninjalka saattaa myös mennä uusiksi.
Vanha radio asennettu anopinlaatikon sisälle. Melko hankala paikka käyttää radiota.

Vesirajan nostaminen

Vene ui jostain syystä syvemmällä mihin myrkkymaalin yläreuna ulottuu. Myrkkymaalin yläpuolella on vielä noin 10cm Miranol-raita. Tämä maali ei saanut osakseen keväthuollossa mitään toimenpiteitä ja nyt kun sitä katselee, siinä näkyy selvästi kupruilua. Veneen nostossa ammattimies kehotti hiomaan Miranolit pois ja korvaamaan raidan myrkkymaalilla. Vaarana olisi ilmeisesti että vesi pääsisi tunkeutumaan lasikuituun, Miranol ei kait oikein ole alunperinkään sopivaa tavaraa tähän käyttöön. Eli hiomishommia luvassa, ensin sininen maali pois ja sitten näkee mitä sen alta paljastuu. Vaikeinta tulee ehkä uuden rajan saaminen viivasuoraksi.
Myrkkymaalia on sudittava keväällä 5..10cm ylemmäs. 
Tästä näkee hyvin tarpeen vesirajan nostolle. Vaaleampi sininen on Miranolia eikä siis omaa mitään myrkkyominaisuuksia.
Ihme muhkuraa varsinaisen myrkkymaalin alueella. Myrkkymaali lähtee rapsahtamalla pois ja alta paljastuu pohjamaalikerrokset.

Sähköjärjestelmän siivous

Veneen "sähkökeskus" näyttää siltä miltä yli 30-vuotta vanhan veneen sähkökeskuksen voi kuvitella näyttävän, eli sekavalta. Uusia laitteita varten on vedetty johtoja ja vanhat johdot saaneet jäädä paikoilleen. Jännitettä ja maata on jaettu sokeripalavirityksillä eikä johtojen värillä ei ole ollut väliä. Maapuolella johdot ovat miltei kokonaan mustia tai sinisiä, jännitepuolella taas mustia, sinisiä, valkoisia ja punaisia. Sähkökeskukseen liittyy ominaisuus: jos kiristät yhden johdon liitoksen, avaat samalla kaksi muuta. Alkuperäinen kytkintaulu on käynyt pieneksi ja osa laitteista saa virtansa suoraan akulta. Akkukytkimet ovat nähneet myös parhaat päivänsä, ne saattavat katkaista kontaktin pikkuhipaisusta. 
Sähköjärjestelmässä hommaa siis riittää. Tarkoitus on järkeistää koko sähköistys kaapeleineen kaikkineen. Myös maasähköpuoli on tarkoitus päivittää osittain sekä invertteripuoli sekä pistorasiat.

Taitaa olla aika tyypillinen tapa tehdä venesähköt? Sekavaa ja helposti vikaantuvaa johtoviidakkoa.

Led-kulkuvalot

Sisävalaistus toimii hienosti ledeillä, mutta kulkuvalot edustavat vielä vanhempaa tekniikkaa. Virrankulutusta ei olla mitattu, mutta totuushan on se, että ledilamppuja käytettäessä kulutus selvästi pienempää. Hyvällä tuurilla nykyisiin kulkuvaloihin voisi löytyä suoraan samalla kannalla olevia led-lamppuja. Tällöin ei tarvitsisi ryhtyä väkertämään uusia valoja kiinni, vaikka ei se iso työ olisi. Kulkuvalot sijaitsevat keulakaiteessa sekä peräkaiteessa. Moottorivalo on mastossa parin metrin korkeudella kannelta. 

Keulaikkunan tiivistäminen

Keulaikkunan kehyksistä tihkui vettä läpi sateella koko kesän ajan. Vuoto ei ole kovin suurta, mutta sitäkin ärsyttävämpää jos sattuu samaan punkan keulasta. Ikkunan lienee alkuperäinen ja sitä on jossain vaiheessa kolhittu, tämän näkee kehyksestä. Aukevan osan ja rungon välinen tiiviste on kohtuullisen uuden näköinen, mutta lasin tiiviste kehyksen sisällä on haperoa. Kehyksen ja veneen välistä tiivistystä ei ole vielä päästy tarkastelemaan.

Keulaikkuna tiputtaa vettä sateella keulassa nukkuvien päälle.
Vuodon syy taitaa olla rapeaksi kypsyneet tiivisteet ikkunan ja kehyksen välissä. Haperoa kumia!

Tässähän tätä ohjelmaa olisi viikonlopuiksi. Kaikkea ei varmaan saada tehtyä ennen vesille laskemista, mutta kunhan nyt ainakin tuon käynnistysongelman saisi kuntoon.







sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pressukorjaajat lumisateessa

Työpaikan illanvietossa tuli ohimennen kavereilta tieto, että paatin pressuteline on romahtanut. Tarkempaa tietoa ei saatu, joten paikan päälle ampaistiin nopeasti. Vähän pisti jännittämään, että mitähän siellä odottaa.

Paikanpäällä odotti hieno putki-pressusekamelska. NOAA:n pressutelineestä oli noin joka toinen putkiliitos irronnut ja rakenne romahtanut. Insinöörin kylmällä logiikalla sumaa ryhdyttiin selvittämään ja nopeasti juurisyykin selvisi. Keväällä tehty kaidetolpan korjaus oli pettänyt jälleen, koko kaidetolpan jalka oli revennyt irti veneen kannelta. NOAA:n teline kiinnittyy kaidetolpan jalkoihin ja kun yksi kiinnityspiste oli poissa pelistä alkoi kehikko elää tuulen paineen vaikutuksesta. Sen jälkeen rakenteen hajoaminen on ollut vain ajan kysymys tuulen aiheuttaman jatkuvan rytyytyksen hakatessa telinettä.

Talven ensimmäinen (11. tammikuuta!) lumisade alkoi juuri sopivasti korjaustöiden aikana
Telineen osia löytyi veneen alta ja kannelta. Siipimuttereilla tehdyt liitokset olivat aivan kappaleina. Juuri alkanut  lumisade peitteli pienimmät osat näkymättömiin ja niitä haetaan sitten keväällä esiin. Kehikkoa ei saatu uudelleen rakennettua niin kuin se pitäisi tehdä, sillä rikkoituneen kaidetolpan kohdalle ei saatu kiinnitystä ja veneen sivulla kiertävien putkien pikkuosia oli kateissa. Kehikon harjaputki saatiin kuitenkin pystyyn koko veneen matkalle ja pressu nykäistiin sen yli. Pressu ottaa nyt kiinni veneen kylkiin, mutta kuminen törmäyslista antaa siinä jonkin verran suojaa. Keulasta pressua ei sidottu umpeen jotta ilma pääsee kiertämään, sen sijaan istuinkaukalon päästä tehtiin tiiviimpi.

NOAA:n  teline ei ole meitä vakuuttanut toimivuudellaan. Periaatteessa se on näppärä kasata ja sen saa kesäksi pienee nippuun. Ongelmana on kylkiä kiertävät putket, joiden tarkoitus on pitää pressu irti veneestä. Nämä putket täytyy taivuttaa veneen muodon mukaan niin tiukalle mutkalle, että putkea suoristavat voimat kasvavat melkoisiksi ja heikoimmat osat alkavat paukkua.

Ensi talveksi pressutelinettä tulee jotenkin kehittää, muuten palaa päreet. Joko niin että nykyistä NOAA:n telinettä modifioidaan paremmaksi tai sitten rakennetaan esimerkiksi laudasta modulaarinen teline joka tukee itsensä maahan veneen ympärille. NOAA:n telineeseen joutuu kuitenkin hankkimaan niitä pikkunippeleitä lisää, jos niitä jostain edes saa, joten samalla voisi rakentaa sivuputket jostain joustavammasta aineesta.  Puisen "kevytautotallin" etuja olisi mahdollisuus käyttää raskaampia pressuja parempi suoja säältä niin veneelle kuin remontoijalle. Puisen telineen haittoja on taas kesäsäilytyksen ongelmat, osien liitettävyys sekä sään aiheuttama kuluminen.

Muutamia linkkejä erilaisiin pressutelineratkaisuihin:
http://www.saunalahti.fi/harrihoo/talvipeite.html
http://www.aarnio.org/lauri/vene/peiteteline/

Täytyy tehdä näistä vähän insinööri-exceleitä ja pohtia, tämä lopputalvi mennään kuitenkin tuolla virityksellä. Aika varmaa on, että viritystä saa käydä vielä korjailemassa ennen kevättä. Oma lukunsa on kaidetolpan kiinnityksen korjaus. Viime kevään kevytkorjaus ei tuonut haluttua tulosta. Aikaisemmasta keulatolpan kiinnityspisteen korjauksesta on juttu täällä:
http://keulakulma.blogspot.fi/2013/07/mita-tuli-tehtya-kevathuollossa-osa-1.html


lauantai 4. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 viimeinen viikko



Joulun aika vietettiin mökkeilemällä Stormälössä Paraisilla. Sää ei tosin ollut kovin jouluinen, vettä tuli ja lämpötila pyöri reilusti plussan puolella. Joulu ei oikein tuntunut joululta, vaan lähinnä syyslomalta.

Aivan vuokramökin vieressä oleva Airisto Strand Marinan vierasvenesatama vaikutti hyvältä ja pieniä suunnitelmia tehtiin josko seuraava reissu Airistolle tehtäisiin auton sijasta veneellä. Palveluja näytti olevan. Nyt kaikki paikat oli tietysti kiinni, mutta mielessä pystyi kuvittelemaan sataman auringonpaisteessa. Tämä paikka voi olla täyteen ammuttu purjeveneitä joka ikinen kesäviikonloppu.

Täältä saisi menovettä, jos vaan olisi vene vesillä.
Ei uskoisi että kuva on otettu jouluna.

Uusi miehistön jäsen

S/y Lipljanin miehistö kasvoi yhdellä. Kääpiösnautseri-Miina on asunut meillä viikon. Miina huimaa älykkyydellään eikä pakkauksesta puutu rohkeutta. Kunhan kesä  ja vesillelasku koittaa, Miina pääsee oppimaan purjehtimista.

Miina ottaa rennosti sohvalla ja odottelee tulevaa veneilykautta.
Nyt otetaankin kaikki vinkit avosylin vastaan kuinka kannattaa opettaa koira veneeseen ja missä koiralla olisi paras paikka purjehtiessa!

Miina 9 viikkoa