perjantai 12. huhtikuuta 2013

Venepaikka varmistui!

Tänään tuli pitkään odotettu sähköposti: venepaikka on nyt varmistunut Helsingin Hanasaaresta! Kyseessä on Helsingin Energian venekerho Hanasaaren voimalaitosalueen kupeessa. Kerho tarjoaa erittäin edullisen laituripaikan sekä talvisäilytyspaikan. Etuna tulee vielä se, että voimalaitosalueella on hyvä vartiointi ja kutsumattomia vieraita ei pitäisi olla. Toinen selkeä etu on että vene on työpaikan pihalla eikä sinne ole kotoakaan pitkä matka.

Hanasaaren venesatama Sörnäisissä. Voimalaitos jää kuvassa oikealle.

Kyllä nyt kelpaa! Venepaikkaa haettiin myös Vuosaaren urheilukalastajien laiturista, mutta tälle kesälle sitä ei ainakaan vielä ole saatu. VUK:n jäseneksi kuitenkin liityttiin. VUK:n etuna olisi hyvä "lähtö" merellä, eli melkein heti siitä satamasta voisi lähteä suuntaan kuin suuntaan purjein. Hanasaaresta joutuu ensin puksuttelemaan koneella Kustaanmiekan ohi ja sitten vasta pääsee kunnolla purjehtimaan. Mikäli VUK:sta paikka löytyy, tulisi paatti sinne kesäksi. Talvipaikkana tuo Hanasaari on kyllä ihan ehdoton ja vene vietäisiin sinne talvikaudeksi vaikka oltaisiinkin kesät VUK:n laiturissa.

Kevään ensimmäinen reissu suuntautunee siis Sipoosta kohti Hanasaarta!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Potkurin koputtelua

Syksyllä venettä nostettaessa potkuri ja vetolaite tutkittiin pintapuolisesti ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Kasvustoa oli vähän ja sinkki oli paikoillaan. Potkurin mekanismi myös toimi moitteettomasti kun sitä käsin liikutteli. Mitään suurempia töitä ei siis ollut talveksi ja kevääksi luvassa potkurin tai vetolaitteen suhteen.

Nyt talvella sinkkiä on tullut tutkittua enemmän. Vetolaitteen alapäässä oleva sinkki osoittaa kulumisen merkkejä, mutta toisaalta kun muistaa että potkuria ei ole irrotettu useaan, jopa 5...7 vuoteen voi vain ihmetellä miten vähän se loppujen lopuksi on kulunut. Tilanne on todella merkillinen, jos sinkki ei kerta syövy niin missä syöpyminen sitten tapahtuu? Oli miten oli, sinkki näyttäisi olevan siinä kunnossa että sen voisi vaihtaa. Varaosa löytyi sopivasti veneen mukana tulleista varaosalaatikoista.

Sinkki alkaa olemaan täynnä pieniä kraatereita.

Potkuri näyttäisi olevan kiinnitetty akseliin kahdella kuusiokoloruuvilla akselin suuntaisesti. Näitä ruuveja on jo kokeiltu vääntään kohtuullisen kokoisilla työkaluilla auki ja ne vaikuttavat olevan "yhtä puuta" potkurin kanssa. Ruosteenpoistosuihkeet eivät ole tilannetta auttaneet, niitä on kokeiltu useampaa merkkiä. Ruuveja voisi vääntää vielä kovemmin, mutta riskinä on kuusiokolojen pyöristyminen sekä mahdollisesti myös pulttien katkeaminen. Kumpikin näistä aiheuttaisi tälle osastolle jo lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Seuraava vaihtoehto listalla on potkurin kuumentaminen samalla kun pultteja naputellaan auki. Autotallista löytyi retkikeittimen kaasusäiliöillä toimiva pikkutohotin. Tällä voisi saada lämpöä tarpeeksi potkuriin.

Potkurin kiinnitys kahdella kuusiokolopultilla
Vetolaitteen "suojakumi" on aika haperossa kunnossa. Ilmeisesti tällä kumilla ei ole kuin esteettinen merkitys eikä se tiivistä varsinaisesti mitään. Sitä on aiemmin kuulemma liimailtu runkoon, mutta nyt se on jo siinä kunnossa että tekisi mieli tempaista se irti. Liekö tuolla lärpäkkeellä vauhtiakin hidasta vaikutus, lisäksi se tuntuu tarjonneen hyvän alusta kaikenlaisilla kasvustoille. Täytyy ihmetellä mitä tuolle oikeasti tekee, isompi ongelma on kuitenkin jumissa oleva potkuri.

Vetolaitteen kumimatto repsottaa eikä ole kovin  kivan näköinen.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Köyden pujottelua maston sisään

Kun kaksi noviisia laitetaan tekemään maston kaatamisvalmisteluja ilman herkeämätöntä valvontaa, on päivänselvää että jälkeä syntyy. Tässä tapauksessa tuli kiskottua yksi nostimista kokonaan pois mastosta ilman sen kummempia miettimisiä. Siinä vaiheessa kun koko köysi oli kannella tuli mieleen, että millaisella operaatiolla sen saisi myöhemmin sitten sinne mastoon ujutettua. Kyllähän se vähän nostatti punaa poskille. Onneksi kyseinen köysi kuuluu spinnuvarustukseen, jota ei ole tarkoitus ensimmäisellä kaudella käyttää. Kuitenkin se jäi harmittamaan.

Köysi pyöri autotallissa pitkään ja lopulta asialle päätettiin tehdä jotain. Masto oli veneen vieressä vaaterissa ja sitä pääsi helposti ihmettelemään. Jotta köysi saataisiin maston sisään, tulisi sinne saada ensin jokin apunaru tai vaijeri jolla köyden voisi vetää maston läpi. Sellaista hienoa sähkömiehen vaijeria ei ollut käsillä, joten korvaava vaijeri tehtiin itse kuparilangasta, jota oli jäljellä muinaisista radioamatööriharrastuksista. Vaijeri syntyi kieputtamalla kaksi kuparilankaa yhteen. Yhteen kieputtamalla saatiin vaijeriin riittävä jäykkyys, jotta sen pysyisi jäykkänä ja suorana koko sen matkan mitä sen tarvitsi kulkea maston sisällä.

Kuparivaijerihommat alkamassa!
Vaijerin sai parhaiten työnnettyä maston sisään suoraan päädystä.  Köysihän ei oikeasti tuosta kulje, vaan maston juuresta olevista rissoista suoraan sivulle päin.

Kun kuparivaijeri oli saatu varmuudella työnnettyä niin pitkällä että se ohitti nostimen rissan, siirryttiin työskentelemään maston yläpäähän. Homman nimi oli onkia vaijerin toinen pää esiin, jotta siihen saisi köyden kiinnitettyä.Työtila ei ollut koolla pilattu ja aukkoa vielä tukki muovinen rissapyörä. Kuparilangasta taivutettua koukkua sekä otsalamppua hyödyntäen maston sisällä oleva kuparivaijeri noukittiin esille ja ulos.

Tuolta pitäisi maston sisällä oleva kuparivaijeri onkia ulos. Kuparivaijerikoukku toimii työkaluna.
Homma hoidettu! Seuraavaksi köysi kiinni vaijeriin ja vaijerin avulla köysi maston läpi.
Tämän jälkeen olikin vuorossa helpoin osa, eli köyden teippaaminen vaijerin päähän kiinni ja köyden vetäminen vaijerin avulla maston yläosasta juurta kohti. Teippiä vaan riittävästi ettei vaijeri pääsisi irtoamaan maston sisällä. Maston alapäässä piti vielä siirtää köysi kulkemaan oikean rissan kautta. Helppo homma kokonaisuudessaan, nyt on jälleen spinnuvalmius olemassa vaikka tarvetta sille ei vielä olekaan.