sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kävelyllä meren jäällä












Koska sunnuntain sää oli heti aamusta niin upea, oli pakko päästä ulkoilemaan. Pois metsien siimeksissä kulkevista kävelyteistä ja pururadoista aukealle meren jäälle hengittelemään kevättuulia! Ennen kävelyä käytiin tsekkaamassa paatin meiningit. Niistä Merikapteeni kertoikin jo aiemmassa tarinassa. Kuviin ei ole jengiä juurikaan sattunut, mutta ulkoilijoita oli paljon. Eikä ihme, keli olikin loistava.

 Jäätynyttä Vuosaarenselkää, edessä Neitsytsaaret.
Samalla mittailtiin venepaikkoja. Paatille sopivia paikkoja löytyisi, toivottavasti sellainen vielä saadaan. Kahvila-Kampelassa oli piiiitkä jono, joten päätettiin tällä kertaa skipata merenrantakahvit ja suunnattiin kotiin tekemään ruokaa.

Tämä olisi hyvä paikka paatille tulevana kesänä!

Veneellä käymässä


Keväinen päivä houkutteli lähtemään kävelylle meren jäälle Vuosaareen. Samalla oli hyvä käydä paatilla ihmettelemässä tilannetta ja viemässä sinne kamaa autotallista pyörimästä. Mukaan napattiin tarkastuksessa olleet sammuttimet sekä Wallas-sisätilalämmitin. Akkuja ei vielä viety veneelle, vaan ne jäivät odottelemaan varmuutta siitä ettei kovat pakkaset pääse enää yllättämään.

Jännitys oli suuri, viimeksi veneellä oli käyty joulun aikoihin. Yllätys oli positiivinen, veneessä oli kuivaa ja ilma oli raikasta. Ei mitään ylimääräisiä hajuja! Veneen sisätilaan sijoitetut Bilteman kosteuden poistajat olivat nyt toimineet, alkuepäilyksistä huolimatta. Purnukoiden pohjalle oli tiivistynyt vettä ja raepusseissa oli tapahtunut näkyviä muutoksia. Vieläkään ei päästy siihen tilanteeseen mitä netistä on saanut lukea, eli että purkkeja pitäisi käydä tyhjentämässä talvena aikana useaan otteeseen vedestä. Nyt sitä vettä oli reilu sentti pohjalla kummassakin. Mutta siis selkeästi toimivat, se on pääasia. Talvi on kuitenkin ollut aika kuiva tänä vuonna, eli pakkasta on ollut enemmän kuin vesikelejä.

Vedenpoistajat toimivat! Tämän verran vettä oli muodostunut 4kk:n aikana. Veneessä näitä on 2kpl.

Kölissä olevat ruostetäplät ovat talven aikana laajentuneet isoiksi "finneiksi". Tästä tuskin on mitään ihmeempää haittaa, mutta ensi syksynä voisi kölin hioa ja maalata ennen talven tuloa. Tämän kevään hiomis- ja maalaamisurakkaa pitäisi ryhtyä tosissaan aikatauluttamaan, noviiseilla tuhraantuu siihenkin moninkertaisesti aikaa. Edellinen omistaja kertoi että hiomiseen menee aikaa noin 30 minuuttia, maalaamiseen sitten enemmän.

Veneellä pyöriessä tuli havaittu ilkeän näköinen murtuma peräsimen yläosassa. Piti oikein ihmetellä miten sitä ei ollut tullut havaittua aikaisemmin, ehkä veneellä on käydessä on ollut aikaisemmin aina pimeämpää. Peräsimen yläosassa gelcoat on selvästi murtunut pystysuunnassa ja murtuma jatkuu pienempänä parikymmentä senttiä alaspäin. Näyttäisi siltä, että peräsin olisi turvonnut jostain syystä, olisikohan sinne päässyt kosteutta vuosien saatossa? Vaikea vielä sanoa mitä tuolle tulisi tehdä, mutta ajatus murtuvasta ja kosteutta imeävästä peräsimestä ei tunnu mukavalta. Täytyy selvitellä viisaammilta vinkkeä huoltoa varten. Jos kyse on vain gelcoatin murtumisesta, niin homma saattaisi olla vain vielä suhteellisen helppo hoitaa kuntoon. Tuollaiseen kuntoon sitä ei kyllä viitsi jättää.


Moottoria tuli myös tutkailtua. Diesel-huoltokurssin jälkeen jo tajusikin jotain ja osasi katsella osia ihan eri tavalla kuin vielä syksyllä. Osia jopa tunnisti ja niiden tarkoituksen ymmärsi. Kone ei enää olekaan öljyinen mörkö rappusten alla! Kone näyttäisi tosiaan olevan helposti huollettavissa, kaikki huoltoon tarvittavat osat ovat hyvin saavutettavissa. Veneen varaosapakista löytyi jonkin verran Yanmarin varaosia, mm. laturin hihna, polttoainesuodatin sekä erinäisiä tiivisteitä. Ne napattiin mukaan, samoin tiedot öljynsuodattimista. Tarkoitus olisi tilata kaikki perushuolloissa tarvittavat osat varastoon sekä yhdet vielä keväällä vaihdettavaksi. Seuraavaksi onkin edessä varaosamyyjien etsimistä netistä.


Veneilijän pelastautumiskurssi

Merenneito lunasti joululahjansa ja Merikapteeni lähti tietenkin mukaan. Nokka suuntasi kohti Lohjan Meriturvaa.

Matkalla.
Päivä alkoi aamukahvilla ja täytetyllä ruisleivällä. Kahvin aikana kouluttaja kertoi päivän kulusta, jonka jälkeen vaihdettiin vaatteet päivän koitoksia varten. Asuna puuvillahaalari ja neopreenitossut. Sekä Merenneidolla että Merikapteenilla haalarin alla oli urheilualuskerrasto. Vaihtoehtona kerrastolle olisi ollut uimapuku, mutta onneksi päädyttiin kerrastoon. Kerrasto nimittäin toi hieman lämpöä, vaikka olikin läpimärkä.

Koulutusallas.
Siirryttiin Meripelasuksen halliin, jossa kuunneltiin melkein kaksi tuntia teoriaa pelastusliiveistä ja -lautoista. Pelastusliivien osalta keskityttiin lähinnä paukkuliiveihin. Teorian jälkeen harjoiteltiin pelastusrenkaan ja -liinan heittoa. Tässä opittiin että liina tulee olla sellainen, jossa naru on mielummin ohutta kuin paksua. Tällöin heitto onnistuu kun naru kulkee sutjakkaasti pussukasta. Heittotreenien jälkeen vuorossa oli lounas.

Paukkuliiveistä.
Lounaan jälkeen puettiin pelastusliivit ja  kuivaharjoiteltiin HELP-asentoa. Asentoa, jossa ihminen pysyy paremmin lämpimänä kylmässä vedessä verrattuna räpiköimiseen paikallaan. Asennossa otetaan käsillä kauluksista kiinni ja kyynärvarret tiukasti kehoon kiinni, jalat nilkoista ristiin ja ja lähelle ylävartaloa niin että polvet ovat pinnan yläpuollella. Myös kämmenet ovat pinnalla (ja pää tietenkin!). Tämän jälkeen kokeiltiin porukkaasentoa. Porukassa pyritään järjestäytyminää tiiviisti niin että pidetään toisistamme keskivartalosta kiinni ja asetutaan rinkiin. Kuitenkin niin että kukaan ei ole toisen selän takana. Pienimmät ja heikoimmassa tilassa olevat keskelle. Järjestystä olisi hyvä vaihtaa välillä tositilanteessa, jos heikkokuntoisia on useampia.

Sitten olikin vuoro kastua. Ryhmästä valikoitui rohkein. Eikun hyppy altaaseen ja kouluttajan sekä toisen ryhmäläisen avulla ylös. Apuna käytettiin köyttä hyppääjän kainaloiden alla. Tämän jälkeen ryhmä jakaantui kolmeen pienempään ryhmään ja vuoronperään ryhmät kiertivät kolmea eri pistettä: hevosenkenkäpelastusrenkaan ja vissin käyttö "rannalla", purjeveneeseen nostaminen pelkän köyden avulla ja tikku, jonka päässä lenksura + vinssi "rannalla" ja samassa pisteessä myös pelastusmaton käyttö.

Ensimmäinen altaaseen hyppy vaati hieman tsemppausta eikä ollut mikään miellyttävä kokemus. Aluskerrasto ja puuvillahaalari kastui kertaheitolla ja vaikka vesi olikin suht lämpöistä (+21C), tuntui se kylmältä. Ja märältä. Hommaan kuitenkin tottui iltapäivän aikana, koska altaaseen mentiin monta kertaa niin "rannalta", pelastusveneestä kuin purjeveneestäkin.

Merenneito sai onneksi kokeilla pelkäämiään paukkuliivejä. Jo sana paukku -tuntui pelottavalta ennen Meriturvapäivää. Merenneito pelkäsi tilannetta, jossa yht`äkkiä lentäisi paatin kannelta kylmään veteen, joutuisi uppeluksiin, kohoisi pinnalle ja sitten pään ympärillä liivit paukkuisi niin että koko loppu iän tinnittäisi korvissa. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Merenneito oli kuvitellut. Kun paukkuliivit oli päällä, pisteen kouluttaja käski hypätä veteen. Merenneito arasteli ja kertoi pelkäävänsä liivejä. Kouluttaja otti hienosti homman haltuun ja kertoi mitä tulisi tehdä, jos liivit eivät täyttyisi. Kouluttaja oli tyynen rauhallinen. Hienoa. Sitten hyppy veteen. Tästä edespäin Merenneito puhuu suhinaliiveistä, koska liivit vain suhisee paukkumisen sijaan. 

Heittoliinassa pitää olla ohut naru.

Kun ryhmät olivat kiertäneet kolme pistettä, homma lähti todenteolla käyntiin. Nyt ryhmä jakaantui kahteen ja harjoiteltiin MOB:tä (man over boat) todellisemmassa tilanteessa. Altaaseen tuli aaltoja ja tuulta. Tuulikoneiden edessä oli vielä pisteenä iin päälle kastelujärjestelmä eli tuulen mukana saatiin naamalle myös kylmää vesitihkua. Yksi ryhmänjäsenestä altaaseen ja muiden tehtäväksi jäi nostaa vedenvaraan joutunut isopurjeen nostimella ylös, apuna hevosenkenkäkellutin. Vaikka homma kuulosti aluksi yksinkertaiselta, vaati se voimia ja järjestelmällisyyttä. Vinssinkäyttö osoittautui hankalimmaksi osaksi: köysi kiertyi "lukkoon", siis itsensä päälle. Merenneito oli vinssattavana ja tovi vierähti köydessä killuessa ennen kuin kolme raavasta miestä sai vinssin kuntoon ja Merenneidon kannelle.

Isopurjeen nostimella ja vinssillä veden varaan joutunut ylös. Tuulta ja pärskettä.
Seuraavaksi koko porukka nousi purjeveneeseen ja kuvitteellisena tilanteena oli pelastautua pelastuslauttaan. Nyt oltiin kuin elokuvissa: aaltoja, tuulta, pärskeitä, vesitihkua ja pimeää! Pelastuslautta oli kiinni kannella. Lautta tuli heittää veteen ja kuvitteellisesti purkaa, koska vedessä keikkui jo valmis lautta. Porukan saaminen pelastuslauttaan sitloorasta ja lautan melominen pois veneen luota ei hoitunut silmän räpäyksessä. Kun lautta saatiin melottua sovittuun paikkaan, harjoiteltiin lautasta poistumista veteen. Vedessä harjoiteltiin HELP-asentoa. Ensin yksin ja sitten porukassa.

Pelastuslautta.
Seuraavaksi tuli uida pelastusliivien kanssa pelastuslautalle ja harjoitella lauttaan nousemista köysiportaan avulla. Kaksi miestiä satula-asentoon istumaan lautan oviaukkoon ja auttamaan sisällekampeavaa porukkaa ylös. Kun koko porukka oli saatu lauttaan. Tuli kummaltakin oviaukolta kahden hypätä veteen, joista toisen piti teeskennellä tajutonta. Nyt siis harjoiteltiin tajuttoman nostamista pelastuslauttaan. Toinen veteen hyppääjistä auttoi tajutonta vedestä, jonka jälkeen auttajan voimat olivat niin loppu että tämäkin tuli riuhtoa lauttaan. Tajuttoman ja voimattoman lauttaan riuhtominen ei sekään ollut yksinkertainen homma.

Kun koko jengi oltiin saatu pelastuslauttaa, poistuttiin lautasta veteen ja rannalle terästikkaita pitkin. Tässä kohtaa Merikapteenin ja Merenneidon muistikapasiteetti loppui eikä loppupäivän ohjelma ole mielessä kronologisessa järjestyksessä. Vielä kuitenkin harjoiteltiin tajuttoman kuljettamista vedessä: tajuton kelluu liivien varassa ja auttaja pitää leuan alta kiinni ja ui selkä menosuuntaan lähes tajuttoman alla. Harjoiteltiin myös köysitikkaita- ja verkkoa pitkin nousemista viiden metrin korkeuteen. Aluksi nouseminen oli erittäin raskasta, mutta kun oikea tekniikka löytyi, homma helpottui paljon. Kiipeämisessä tulee muistaa kurkottaa käsillä niin korkealle kuin ylettyy ja punnertaa itsensä jalkojen avulla ylöspäin.

Köysitikkaat ja -verkko. Vasemmassa reunassa näkyy myös hyppytasanne.
Kun kaikki oli kiivennyt ylös, harjoiteltiin hyppäämistä 4,5 metrin korkeudesta. Ei miellyttävää pienestä korkean paikan pelosta kärsivälle, mutta toteutettavissa. Loppupäivän aikana koko jengi nostettiin MOR-lautalla. MOR-lautat on kehitetty juuri ihmisten nostamiseen vedestä alukseen, koska tavalliset pelastulautat eivät siihen sovellu.

MOR-lautta köysitikkaiden ja sadan hengen pelastuslautan välissä.
Loppupäivän aikana kokeiltiin myös kuinka vedestä pääsee helpoiten nousemaan soutuveneeseen. Kouluttaja näytti ensin mallia, jonka jälkeen kokeiltiin kuinka monta henkeä uppoamaton soutuvene kantaa. Ja todentotta, vaikka vene vajoaa pinnan alle, se ei uppoa. Samalla myös opittiin kuinka vettä täynnä oleva vene käännetään ympäri.

Nousu tapahtuu soutuveneen sivulta.

Ensin jalka laidan yli.

Jonka jälkeen ponnistus ja koko kroppa veneeseen. Vene ei kaadu, vaikka kallistuukin kovasti.

Helppoa. Ja eikun äyskäröimään.

Juuri ennen kuin soutuvene vajoaa pinnan alle.
Vettä täynnä olevan veneen tyhjentäminen.









Loppuhuipennuksena odotti vinssaus helikopterisimulaattoriin. Ryhmä jaettiin kahteen, toisille punaiset kypärät ja toisille siniset. Pelastuslauttaan nouseminen harjoiteltiin vielä rannalta ja sitten kuin ihmeen kaupalla olosuhteet muuttuivat. Tuulta, aaltoja, veden vihmontaa ja pimeää. Helikopterin jylinää. Jokainen pelastettava vinssattiin helikopteriin. Mieleenpainuva kokemus.

Vaikka helikopteriin vinssaaminen tuntui hurjimista hurjimmilta touhulta, loppuun oli vielä jätetty todellinen itsensä voittaminen: kaksi minuuttia kuusiasteisessa vedessä. Nyt siis todella testattiin mikä etu HELP-asennosta on. Hengitys salpaantui altaaseen mennessä eikä kaksi minuuttia tuntunut kovin lyhyeltä ajalta. Pahin tunne oli kun lähti uimaan kohti portaita. Onneksi matka ei ollut pitkä. Äkkiä altaasta ylös, pelastusliivit pois ja kuumaan suihkuun ja saunaan. Parinkymmenen minuutin lämmittelyn jälkeen sai vetäistä omat kuivat vaatteet päälle, syödä kinkkupiirakkaa ja eritoten juoda. Päivä oli pulkassa.

Päivä oli hieno kokemus. Täytyy toivoa ettei opittuja taitoja tarvitse käyttää, mutta nyt ainakin on tiedossa mitä tulee tehdä. Illalla ei tarvinnut unta odotella.

Kiitos vielä hyville kouluttajille ja loistavalle porukalle. 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Rannikkolaivurin radiotutkinto



Tänään tuli aamulla sähköpostiin tieto että olen läpäissyt eilisen Rannikkolaivurin radiotutkinnon (SRC). Nopeaa toimintaa Viestintävirastolta.

Koe jakaantui kahteen osaan: A- ja B-osa. A-osa painottui hätäviestintään ja B-osassa yleistä meri-VHF:stä. Tutkinnossa jaettiin liitteet, joista oli muutamaan kysymykseen apua. Jotta kokeen pääsi läpi, A-osassa tuli olla 80 % oikein ja B-osassa 60 %. Tuloksissa kuitenkin pisteen-parin markinaali kokelaan hyväksi.

Niin kuin aiemmissa tarinoissa kerroinkin jo, kävin Kesäpurjeen järjestämän Meri-VHF -kurssin. Kurssi oli hyvä ja ennen koetta kokeen pitäjä kertaili vielä tärkeimpiä kohtia Rannikkolaivurin VHF-radioliikenneoppaasta. Itse lueskelin kyseistä opasta muutamana iltana ja "lueskelu" oli tarpeen. Koe ei ollut mikään läpihuutojuttu.

Tutkinnossa jaettavat liitteet ja itseopiskelumateriaali.
Viikon-puolentoista sisään pitäisi kolahtaa postiin lasku, tutkintotodistus ja SRC-lupa. Koetilaisuuteen mennessä piti olla passikuva mukana lupaa varten.

Ja kesä on taas pykälää lähempänä.

Merenneito

lauantai 16. helmikuuta 2013

Tuulisuojat

Perjantai-illan ohjelmassa oli tuulisuojien värjäys. Nopealla vilkaisulla tuulisuojat olivat muuten hyvässä kunnossa, joten ensihätään kokeiltiin värjäystä.
Ennen värjäystä.
Värjäyksen jälkeen.

Väriaine.
Väriaineeksi valittiin Prisman hyllystä löytyvä pussukka. Käyttöohjeiden mukaan valikoitui helppokäyttöisin. Pussukka koneeseen ja kuivat (likaiset) kankaan perään ja kone päälle. 

Mielestäni lopputulos on loistava ja paljon parempi kuin osasin odottaa. Tosin suojien lähempi tarkastelu osoitti myös muita kulumisen merkkejä. Muutaman purjerenkaan vierestä kangas päässyt hieman purkaantumaan ja pari ommelta löystynyt. Ensi kesä näyttää kuinka nopeasti pitää uudet hankkia.
Ja kesä on taas lähempänä.

Merenneito

perjantai 15. helmikuuta 2013

Uutta tietoa venepaikasta

Vuosaaren Urheilukalastajilta tuli tietoa viikko sitten lähetetystä hakemuksesta! Jäsenanomus oli luonnollisesti hyväksyttykin. Alunperin sieltä lupailtiin heti paikkaa veneelle, ilmeisesti tässä vaiheessa veneen leveys oli siellä päässä arvioitu liian pieneksi. Hakemuksessa lähetettiin tarkat speksit ja nyt paikka ei olekaan enää niin varma. Ilmeisesti siellä olisi 2,7m paikka vapaana, mutta siihen väliin on aika mahdotonta parkkeerata 2,65m leveää venettä. Ollaan kuitenkin jonossa leveämpään paikkaan, mutta kukaan ei voi sanoa kauanko sitä pitää jonottaa.

Täytyy ottaa yhteyttä Helsingin Energian venekerhoon ja varmistaa sieltä se paikka mitä jo syksyllä sinne varailtiin. Se on sen verran edullinen, että sen voi pitää kakkospaikkana vaikka VUK:sta tai jostain muualta saisikin paraatipaikan.


torstai 14. helmikuuta 2013

Jotain sisälle

Ostoslistalla on vielä pitkä, mutta jotain on hankittu paattiin sisäänkin. Niin kuin jo aiemmassa tarinassa kerroin, venemessuilta lähti mukaan astiat. Eli nyt on ruokailuastiat neljälle hengelle. Lasit, mukit, syvät ja tavalliset lautaset sekä salaattikulho. Pikkuhiljaa on tavaraa kertyy sieltä ja täältä, yleensä superalet saa tarttumaan siniseen tavaraan ja paattiin saadaan taas lisää tarvikkeita. Merikapteenin mukaan pitäisi keskittyä tarpeelliseen, mutta mielestäni olen hankkinut vain juuri tarpeellista tavaraa.

Juuri kun paatin omistaja vaihtui, ostin niinkin tarpeelliset navigointitavarat kuin pippuri- ja suolamyllyt. Mielestäni ne vain sopi niin kivasti pentteriin. Pari viikkoa siitä löysin pöytäliinan (ei kuvassa) ja sitten vähän myöhemmin myös siniset servetit. Kuvassa oleva leipäpussukka löytyi myös messuilta.

Tällä viikolla mukaan tarttui viltti. Palelen aina, joten sille on varmasti käyttöä.

Tuikitarpeellista
Merenneito

maanantai 11. helmikuuta 2013

Akut pois veneestä ja palosammuttimet huoltoon

Merenneidon vanhemmat olivat viikonloppuvierailulla Merenneidon ja Merkapteenin luona. Karvakorvat olivat tietenkin mukana. Isompi karvakorvista näytti kuka on kulmien kingi merkkaamalla lumikinoksen puolentoistametrin korkeuteen. Harmi ettei taidonnäytteestä saatu kuvaa.

Vierailun päätteeksi käytiin esittelemässä paattia. Siellä se lumen keskellä odotti vierailijoita.Triton kiipesi Merikapteenin kanssa sisälle, karvakorvat, Merenneidon äiti ja itse Merenneito jäi maankamaralle. Merikapteenin mukaan Triton oli jo kuvitelmissaan purjehtimassa.


Pressu oli ehjänä, vaikka joulukuussa oli parina päivänä ollut kovat tuulet.

Jäätyneet pönikät olivat pitäneet pressun aloillaan kovassakin tuulessa.
Paatin esittelyn jälkeen kannettiin akut (Merikapteeni oli irottanut ne jo aikaisemmin) ja sammuttimet veneeltä. Sammuttimet ovat kiinalaisia 6kg:n sammuttimia ja ne menivät virallisesta tarkastuksesta läpi, tosin Triton kehotti vaihtamaan ne länsimaisiin malleihin. Veneessä ollessaan ne heiluvat jatkuvasti ja silloin sammuttimen sisällä oleva jauhe paakkuuntuu pohjalle. Tosipaikassa toimivuus on sitten kyseenalaista. Kiinalaisissa tämä ilmiö tapahtuu helpommin kuin länsimaisissa sammuttimissa.

Triton hoiti sammuttimien tarkastuksen asianmukaisesti palolaitoksella parin viikon sisällä. Nyt on taas leimat kunnossa -tosin eivät ne olleet edes ehtineetkään mennä vanhoiksi. Toinen sammutin löytyy etukajuutasta ja toinen istuinkaukalon säilytystilasta.

Kelit olivat joulukuussa olleet sen verran kylmät ja näytti siltä että talvesta tulee samanlainen. Vaihtoehtoina olisi ollut akkujen lataaminen silloin tällöin verkkosähköllä tai niiden irrottaminen ja varastointi lämpimässä. Jälkimmäinen koettiin ainakin tänä talvena hyväksi ratkaisuksi, sillä veneelle ei helpolla olisi saanut jatkuvaa ylläpitolatausta tehtyä. Akut lähtivät siis mukaan ja niiden raahaaminen lumessa veneeltä autolle sai hien mukavasti otsalle.

Kotona huomattiin ettei akkuja varten ole kelvollista laturia, ainoastaan Merikapteenin lapsuusajoilta peräisin oleva auton akunlaturi, josta lähtee sirisevä ääni. Merkillinen laite vaikuttaa akkujen surmalta eikä sitä uskalla näille akuille tarjota. Veneestä ei kiinteää akkulaturia viitsinyt irroittaa, joten uusi akkulaturi piti siis hommata ja sellainen löytyi edullisesti Clas Ohlsonilta. Cotech merkkinen automaattilaturi maksoi reilut 20€.



...jatkuu

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vene Båt 2013

Messuille varattiin koko sunnuntaipäivä. Merikapteenin ohjeistuksella edettiin määrätietoisen suoraviivaisesti käytävä käytävältä. Jos Merenneito eksyi hypistelemään kojun väärälle puolelle, korviin kajahti määräys palata linjaan. Suurimmilta perheriidoilta kuitenkin vältyttiin.

Moottoriveneet eivät olleet kiinnostuksen kohteita, joten suurin halli saatiin luikkia nopeasti läpi. Muutaman purjeveneen kohdalla pysähdyttiin ja yhdessä käytiin tutkimassa sisätilat. Seisomakorkeutta arvostaa varmasti loppukesästä ihan eri tavalla kuin tällä hetkellä. Haaveena siis joskus kasvattaa paatin kokoa, mutta se jossain pitkällä tulevaisuudessa. Suurimmasta hallista tilattiin myös Venemestari ja Vene -lehti. Hurjien messutarjouksien vuoksi tietenkin. Hypisteltävää oheiskrääsää saatiin mukaan, mutta oli lehdet hinnaltaankin edullisempia.

Tarvikepuolella menikin sitten aikaa muita osastoja enemmän. Merenneitokin sai ottaa muutaman harha-askeleen viereiselle käytävälle. Saaliina messuilta: paukkuliivit (Vene 1-2/2013 testin parhaat) kummallekin, Merenneidolle purjehdushousut, veneastiasto, liesiuuni (tuoreita sämpylöitä sunnuntaiaamuna paatissa!) ja pussukka tuoreille sämpylöille.

Paukkuliivejä kokeiltiin useampaa mallia. Istuvuuden ja (tietenkin) testin perusteella päädyttiin Marinepool 180N -malliin Maritimilta. Iso selkäosa epäilytti hieman kesäkelejä ajatellen, mutta turvallisuuden kannalta paksumpien vaatteiden kanssa käytettäessä selkäosa tuo plussaa. Se tuli havaittua että liivejä on monenlaisia ja osa niistä on aivan kamalia pitää päällä. Istuvuuteen kannattaa siis kiinnittää huomiota, jos se liivi tuntuu epämukavalta jos sovittaessa, niin sitä se on varmasti myös käytössäkin. Nämä valitut liivit ovat miltei huomaamattoma päällä kun vertaa niitä muihin tarjolla olleisiin malleihin.

Omnia, eli uuni liedelle, on vielä paketissa ja odottaa kokeilua. Paatissa on spriiliesi, joten kaikki uunissavalmistettavat ruuat yms. jäisi valmistamatta. Messuilla kuitenkin törmättiin tähän vempeleeseen, ja koska hinta ei päätä huimannut, ostettiin mielenkiinnosta. Ei täydy kuin toivoa, että toimii kuten mainostetaan. Täältä http://www.omniasweden.com/ voi lukea kapistuksesta enemmän.

Venenetissä testi paukkuliiveistä: http://venenetti.fi/jutut/paukkuliivit-koko-ratkaisee

Merenneito