Navigointiajokurssi ja Liuskasaaren palo

 

Teoreettiset taidot oppii teoreettisilla kursseilla. Käytännön veneilyssä tarvitaan lisäksi käytännön osaamista. Navigointitaidot on hyvä osata käytännössä ja Keulakulman venekunta suuntasi 11.6. Kesäpurjeen navigointiajot -kurssille HSK:lle. Saaristolaivurin tentti läpäistiin jo joulukuussa 2012 hyvin pistemäärin ja kesäkuun alkuviikkojen aikana vesillä tuli liikuttua ahkerasti. Reitit valittiin kuitenkin helpoiksi ja hyvin paljon pysyttiin selkeästi merkityillä väylillä. Navigointi olikin enemmän maisemanavigointia kuin harpin ja viivottimen kanssa pelaamista. Kompassiakaan ei vielä ole tarvittu.

Kurssille osallistui toinen venekunta ja yksi kouluttaja. Tarkoitus oli lähteä vesille Inferno 28:lla, mutta tästä paatista oli akut tyhjentyneet. Onneksi Kesäpurjeella on HSK:lla useita veneitä ja vesille päästiin Albin Expressillä. Satamasta muuten bongattiin FE741 aivan kurssiveneen vierestä! Ennen satamasta irtautumista käytiin läpi osallistujien navigointitaustoja sekä pientä kertausta saaristolaivuritason asioista karttaa hyväksi käyttäen. Mitään suurempia laskutoimituksia ei tehty, vaan pysyttiin sen tason tehtävissä, joista pystyi suoriutumaan viivoittimen ja päässalaskujen avulla. Lisäksi puhuttiin paljon plottereista ja muista sähköisistä apuvälineistä ja niiden käyttämisestä.

Laiturista irtauduttiin oppilasvoimin ja vaikka kyseessä oli purjevene, niin tällä kurssilla purjeita ei kuitenkaan nostettu. Ensialkuun tehtävänä oli ajaa vene avoimimmille vesille turvallista reittiä pitkin. Yksi kurssilainen pinnaan ja muut karttojen kanssa tähyilemään merimerkkejä. Välillä piti hieman pähkäillä että mikäs merkki tuo nyt olikaan ja kun lähestytään tästä suunnasta niin mitä se tarkoittaa. Pian kuitenkin kardinaali- ja lateraalimerkkien merkitys palautui mieliin niillekin, joilta ne olivat ehkä päässeet hieman unohtumaan. 

Merimerkkien kertailun jälkeen harjoiteltiin eksymätaulukon laatimista. Väylien linjatauluja haettiin lähisaarista ja venettä ajettiin linjoja pitkin. Linjoilla pystyttiin vertamaan kartalta määritettyä suuntaa ja kompassisuuntaa ja todettiin että nehän eivät olleet samoja lukemia. Jokaisella kompassilla on oma eksymä ja eksymä vaihtelee eri suuntiin kuljettaessa. Eksymään vaikuttaa mm. veneessä olevat metalliset esineet. Esimerkiksi ankkurin paikan vaihto muuttaa eksymää ja eksymätaulukko on laadittuva uudelleen. Eksymä on suurimmillaan silloin kuin suuri metalliesine on magneettisen pohjoisnavan ja veneen kompassin välissä. Mentiin jo siis insinööritasolle asti ja merikapteenin mielenkiintokin alkoi tosissaan herätä.

Veneen kompassille laadittiin eksymätaulukko käyttäen kolme linjaa. Vene ajettiin tarkalleen linjalle ja linjan suuntaiseksi ja samalla hetkellä luettiin kompassin lukema. Kartalta mitattiin tosisuuntaa ja laskettiin erannon avulla magneettinen suunta. Kompassiopin mukaan näillä tiedoilla voidaan määrittää eksymä kyseiselle suunnalla. Ajamalla kolmea linjaa kumpaankin suuntaan saatiin eksymätaulukko laadittua kuudelle eri suunnalle. Käytännön elämään tämä ei vielä riittäisi ja sopivia linjoja tulisi etsiä lähivesiltä myös muille suunnille. 

Ristisuuntimista päästiin myös harjoittelemaan käytännössä. Kurssilla käytettiin Suunto Commander käsisuuntimakompassia sekä kompassilla varustettuja kiikareita. Sopivat, helposti tunnistettavat kohteet valittiin edestä ja sivulta ja otettiin suuntimat. Suuntimiin huomioitiin eranto ja kartalle piirrettiin tosisuunnat. Tosisuuntien leikkauspisteestä saatiin koordinaatit paikkaamme suuntimahetkellä. Määritettyä sijaintia verrattiin gps:n ilmoittamaan sijaintiin ja ero oli yllättävän pieni, noin 200m. Ei ollenkaan huono tulos ensimmäiseksi paikan määritykseksi. Tarkkuutta saadaan varmasti vielä lisää kunhan omien instrumenttien kanssa päästään harjoittelemaan.

Päästyämme vauhtiin eksymätaulukon teossa, huomasimme pientä savua Kaivopuiston suunnasta. Pian savun määrä kasvoi ja olimme varma että laiturissa palaa purjevene soihtuna. Uteliaisuus voitti paikanmäärityksen jälkeen ja päätimme ajaa moottorilla lähemmäksi selvittämään mitä luodon toisella puolella todella tapahtui. Päästyämme Carusellin edustalle, tilanne selvisi heti: Liuskasaaren venevaja oli tulessa. Aluksi tilanne vaikutti vain pieneltä palolta, joka sammuisi hetkessä paikalla olevalla palokalustolla. Paikalla olevan palokalusto oli nimittäin varsin mittava. Alla olevista kuvista kuitenkin selviää, että tilanne olikin paljon pahempi miltä näytti.

Ensimmäiset savuhavainnot tehtiin Liuskasaaren eteläpuolella. Tässä savua jo selvästi enemmän kuin ensimmäisellä havainnointihetkellä.

Todellinen tilanne selvisi lähemmäksi ajettua.  Seuraavat kaksi kuvaa on otettu noin kymmenen sekunnin sisään...

Savukaasut syttyvät ja koko rakennus on liekeissä hetkessä.

Kaasupullojen räjähdykset kuuluivat, palaminen oli todella voimakasta

Savuvana näkyi varmasti pitkälle

Kurssi läheni loppuaan ja päätettiin poistua paikalta.

Satamaharjoitteluajoa

Edellisen kesän purjehtijakurssin jälkeen oman veneen käsittely satamassa oli teoriassa hallinnassa. Purjehtijaurssilla pääsi useaan otteeseen tekemään suorituksia eri rooleissa, mutta talven jälkeen homma oli  päässyt hieman unohtumaan. Omalla veneellä käytiin pari kertaa vesillä, mutta touhusta jäi sellainen maku että kertauskoulutus olisi hyväksi. Kesäpurjeelta löytyi sopivasti yhden illan mittainen kurssi tähän tarpeeseen.

Kurssilla kokoonnuttiin tutussa paikassa, eli ravintola Blue Peterin edessä HSK:lla. Kurssilaisia oli yhteensä neljä -sopiva määrä yhteen veneeseen. Porukalla oli vaihteleva tausta veneilystä, osa oli aloittelijoita ja osalla kokemusta oli kertynyt jo melkoisesti. Kouluttajia oli veneessä yksi. Veneenä käytettiin Albin Expressiä, eli samaa venettä mitä oli käytetty jo purjehtijakurssilla. Alkuun käytiin veneessä lyhyesti teoriaa juoksuköysistä ja tuulen suunnan huomioimisesta, sen jälkeen liivit päälle ja vene irti laiturista. Veneellä ajeltiin Lauttasaaren ja Ruoholahden välissä edestakaisin ja samalla tehtiin erilaisia harjoituksia. Jokainen kurssilainen  sai vuorollaan olla pinnassa ja keula- ja peräköysien kimpussa. Kaikille riitti siis töitä ja samoja harjoituksia tehtiin monta kertaa peräkkäin.

Omien muistikuvien mukaan ainakin nämä käytiin läpi oppilaiden tekeminä harjoitteina:

• Irtautuminen peräpoijukiinnityksestä juoksuköyttä apuna käyttäen
• Veneen käsittelyä / ajo- ja ohjausharjoittelua
• Keulan ajaminen poijuun 
• Veneen peruuttaminen laituriin 
• Kiinnitys peräpoijuun ja laituriin sivutuulessa
• Kylkikiinnitys laituriin
• Veneen kääntäminen ympäri koneella ajaen mahdollisimman pienessä tilassa 
• Veneen kääntäminen kylkikiinnityksessä käyttäen apuna springiä ja moottoria
• Irtautuminen kylkikiiinnityksestä silloin kun edessä ja takana ei ole ylimääräistä tilaa 
• Veneen kiinnittäminen peräpoijuun kahdella köydellä (estää veneen sivuttaisliikettä)

Ilta kului aurinkoissa merkeissä todella nopeasti ja purjehtijakurssin asiat palasivat mieleen. Osa asiasta oli ihan uutta ja varsinkin tuo  kahden köyden kiinnittäminen peräpoijuun tuli tarpeeseen, oma paatti kun tahtoo kammeta satamassa poikittain jos se on vain yhdellä köydellä kiinni poijussa. Kurssilaisten valmius omaksua asioita varmasti vaikutti tämän kurssin läpivientiin, nyt asioita ei tarvinnut aloittaa ihan perusteista vaan päästiin heti asiaan. Tämä kurssi toi varmuutta jatkaa treenausta omalla paatilla. 

Purjehtijakurssi

Purjehdusharrastuksen aloittamista oli hierottu pitkään, merikapteenin osalta yli viisi vuotta tosissaan ja ajatustasolla varmasti yli kymmenen vuotta. Lopultakin asian eteen päätettiint tehdä jotain ja ensimmäinen ajatus oli se, että purjehtimaan pitäisi varmasti oppia ennen kuin venettä lähtisi ostamaan. Pääkaupunkiseudulta löytyi hyvä määrä purjehduskouluja, mutta tässä vaiheessa kesää moni kurssi oli loppuun myyty. Kesäpurjeelta löytyi kuitenkin pari vapaata paikkaa, joten sen suuremmin miettimättä ilmoittauduttiin sitten sinne. Kurssi käsitti teoriapäivän sekä neljä purjehduspäivää, joista kaksi oli arki-iltoja.

Teoriapäivä 15.7.2012

Kesäpurjeen teoriapäivä koitti ja päällimmäisenä tunteena jännitys. Suurin osa termeistä vilahti täysin ohi. Skuutit, vantit, fenderit, sitloora.. Huh. Myös solmuja opeteltiin. Paalusolmun tarina käärmeestä lammessa upposi parin kerran jälkeen. Toistoja, toistoja, toistoja..

Purjehduskurssi 2.-5.8.2012

Torstai-ilta
Ensimmäinen ilta purjehduskurssilla. Kauhunsekaiset tunteet. Merenneito ei ollut edes ikinä käynyt purjeveneessä, saati unelmoinut purjehduksesta harrastuksena. Tapaaminen oli Lauttasaaressa BluePeter -ravintolan edustalla. Porukka jakaantui kahteen veneeseen. Merikapteeni viittelöi meidät pienempään (pinnalliseen) veneeseen, joka oli malliltaan Albin Express. Isommassa veneessä (Maestro 35) olisi ollut ruori. Sieluni silmin näin itseni kääntelemässä ruoria aallokossa ja huutamassa ohjeita gastille, joten Merikapteenin valinta oli pettymys. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kurssivenevalinta meni nappiin. Ensimmäisenä käytiin läpi veneen varustus ja sitä mitä tulemme oppimaan kurssin aikana. Purjehdusopettaja painotti vahvasti että sunnuntaina meillä tulee olemaan olo, että osaamme purjehtia, vaikka tässä vaiheessa kaikki voi tuntua katastrofin alkeilta. Torstai-ilta menikin keskustellessa ja harjoitellessa poijuun ajoa. Siis koneenkäyttö tuli tutuksi ja veneen ohjattavuus. Perjantaina nostettaisiin jo purjeet.

Perjantai-ilta
Perjantaina jatkettiin Lauttasaaren edustalla. Harjoiteltiin koneella ajoa, ja eteenkin pinnassa oloa, mutta myös isopurje nostettiin. Vettä satoi kaatamalla ja muutamia vendoja päästiin harjoittelemaan. Jokainen oli kuin uitettu koira illan jälkeen ja yhteinen harrastoive oli ettei vettä sataisi koko viikonloppua. Tässä vaiheessa Merenneito oli varsin epäileväisellä kannalla, olisiko purjehdus harrastuksena häntä varten. Purjehdus sateessa on märkää ja hidasta hommaa. Kosteasta fiilingistä huolimatta meininki oli hyvä ja illan aikana opittiin paljon uutta asiaa, mm. mitä tarkoittaa merimerkkien piinaaminen ja miten vältytään keripukilta Lauttasaaren eteläpuolella.

Perjantain harjoittelua.

Lauantai

Lauantai alkoi sumussa. Näkyvyyttä ei ollut kuin pari hassua metriä eikä tuulikaan ollut ilonamme. Kuitenkin nostettiin myös etupurje ja päästiin jiippaamaan. Hyvä meininki, vaikka sumu haittasi merimaisemista nautiskelua. Kasikkoa vain Lauttasaaren edustalla. Puolen päivän aikaan käytiin syömässä Ruoholahden Hima&Salissa. Keitot naamariin ja äkkiä takaisin veneelle. Sumukin oli hälvennyt ja aurinko pilkotti pilvien takaa. Suunniteltiin jatkaa jiippien ja vendojen harjoittelua. Moottorilla pois laiturista ja purjeet ylös. Tuulikin oli päättänyt ilahduttaa meitä ja päästiin hyvään vauhtiin. Yht´äkkiä vene oli melkein kyljellään. Mieleen muistuu lähinnä vain opettajan ”ei mitään hätää, ei mitään hätää” –huudahdukset. Tuuli olikin yltynyt ja pääsi ottamaan purjeisiin. Vene kallistui ainakin 30 astetta. No, tästä opimme. Merenneito kysyikin opettajalta lupaa hypätä seuraavan kallistuksen koittaessa. Mielessä kaikui vain kapteenin käsky hyljätä laiva.

Lauantain harjoittelua ennen lounasta.

Lounaan jälkeen. Reitillä kauhunhetkiä.

Sunnuntain purjehdusta.

Sunnuntai
Viimeinen päivä koitti. Jo heti aamusta harmitti, koska tiesi ettei purjehtimaan tulisi pääsemään pitkään aikaan. Tärkeinpänä kouluttajat pitivät merimailien kerryttämistä, mutta mistäpä niitä maileja kerryttää, kun ei ei tunne ketään veneenomistajaa.. Päivän aikana harjoiteltiin kartanlukua ja maisemanavigointia. Purjehdittiin hieman pidempää matkaa, rantautumista harjoiteltiin laituriin saareen sekä Suomenlinnaan. Opettaja otti ohjakset Suomenlinnan osalta, mikä tuntui helpottavalta. Hienosti päästiinkin laituriin ja lounaalle. Lounaan jälkeen vielä merimerkkien piinaamista, MOB -harjoittelua ja viimeinen rantautuminen. Lopuksi kerrattiin kurssilla opittuja asioita. Ihme ja kumma, niin kuin purjehdusopettaja totesi kurssin alkuun, kaikilla oli tunne että pystyttäisiin tällä porukalla purjehtimaan vähän pidemmällekin.

Jytinää Eestissä! Purjehduskurssin viimeinen päivä oli aurinkoinen.

Karttakuvat on otettu kuvakaappauksella Merenneidon Suunnon Movescount -tilistä, missä käytössä Googlen karttapalvelu.