Yhteenveto purjehduskaudesta 2013

Hetki on vietetty blogihiljaisuutta, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde liikkeelle. Ensimmäinen purjehduskausi on nyt takana. Maileja kertyi lokiin ensimmäisellä kaudella yhteensä 404 nm. Homma oli pääasiassa harjoittelua eikä mitään pitkiä matkoja tehtyä. Varsinainen kausi alkoi toden teolla vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Vesille lähdettiin vain hyvillä keleillä ja yleensä purjehdittiin samoja reittejä edestakaisin. Totuteltiin siis vesillä olemiseen.

Vene on ollut nyt nostettuna jo parin kuukauden ajan. Ennen kuin uutta kautta ryhdytään suunnittelemaan ja retkistä haaveilemaan, niin vilkaistaan mitä tuli kesän aikana tehtyä ja koettua.

Koettu 2013 kesänä: 

Puuskarintama

Puuskarintama pääsi yllättämään ja silloin koettiin mitä siitä seuraa kun ei osaa tulkita säätä oikein. Suomenlinnan edustalla Espoon suunnalta lähestyi synkkäpilvimassa ja yht'äkkiä oltiin tilanteessa, jossa ilman Merikapteenin ripeää toimintaa olisi voinut käydä jotain huonosti. Tästä opimme että tilanteet voivat yllättää ja säätä tulee tarkkailla jatkuvasti varsinkin, jos ilma on epävakaa.

Maisemanavigointi

Purjehduskurssia lukuunottamatta maisemanavigointi oli ainakin Merenneidon osalta nollassa. Täytyy siis hieman ylpeänä muistella miten taito on karttunut kesän mittaan. Kertaakaan ei eksytty ja aina löydettiin perille. Kivetkin onnistuttiin kiertämään! Alkukesä mentiin merikortin kanssa, mutta loppukesästä Navionics oli apuna Samsungin tabletissa. Onneksi näin, koska nyt ei ole pulassa kun kädessä on pelkkä merikortti. Täytyy kuitenkin todeta kuinka paljon helpompaa on navigoida ohjelman avulla. Legien pituus kasvoi huomattavasti. Merikortit ja kompassit pysyvät kuitenkin paatin varustuksessa jatkossakin, sillä tabletit yms. ovat kuitenkin helposti vikaantuvia laitteita.

Tabletti on estepeli veneessä.

Retkiveneily

Retkiveneily oli koko homman tavoitteena kun veneilystä alettiin tosissaan puhua. Retkiveneilyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista veneilyä, jossa ollaan yötä jossain muualla kuin kotisatamassa. Pari ensimmäistä purjehdusta oli ns. iltapurjehduksia, jotta purjehdushommista sai vähän koppia. Retkipurjehdukset suuntautuivat kaikki Vuosaaren Urheilukalastajien saaritukikohtaan Mölkkyyn (Mölandet). Monilla käydyillä kohteilla tai saarilla ei siis tämän kesän jälkeen pääse vielä tuulettamaan, mutta ehtiipä sitä tulevina kausina. Veneessä elämistä tuli kuitenkin harjoiteltua hyvin ja kelit olivat vaihtelevia. Myös vieraita mahtui mukaan ja ahtaudesta huolimatta välit säilyivät hyvinä. Neljä ihmistä mahtuu tähän veneeseen hyvin, ottaen huomioon että osa sohvien alla olevista säilytystiloista on miltei käyttökelvottomia septitankista tulleen hajun takia. Kamat pidettiin siis sohvilla, lattialla jo milloin missäkin. Neljä ihmistä siis menee, mutta kahden hengen kokoonpanolla homma on mukavampaa.

Juhannusreissun tunnelmia.

Ohittaminen

Alkukesä meni muiden peräpeilejä katsellessa. Veneeseen ei vain saatu tarpeeksi vauhtia. Purjehduskurssilla oppi hyvin purjeiden perussäädöt, mutta varsinainen trimmaaminen jäi itse opeteltavaksi. Loppukesästä trimmaus alkoi onnistua ja vene alkoi kulkea niin kuin sen pitääkin.  Itseskuuttaava fokka teki miehistön laiskaksi, mutta kun genuan jaksoi virittää ylös niin vauhtia saatiin kevyessäkin kelissä. Aivan viimeisillä reissuilla päästiin sitten jo vauhdin makuun ja ohitettiin muutama yli 30-jalkainen "iso"  purjevene! Silloin kyllä tuntui että jotain on opittukin.

Sumu

Viimeisellä purjehduksella Mölandetista Kotisatamaan yrittämällä yritettiin päästä sumuun, mutta rintama kulki meidän edellä. Tuolloin olisi ollut hyvä hetki harjoitella milta tuntuu kun eteensä ei näekään niin hyvin kuin normaalisti. Sumu kuitenkin hälveni nopeasti kun sen sisään pääsi, eikä varsinaista sumunavigointia ehditty toteuttaa. Sumussa kuitenkin päästiin käymään.

Tutustuminen muihin veneilijöihin

Ensimmäinen retki Mölkkyyn jännitti: kuinka muut ottavat uudet seuralaiset vastaan ja millaista porukkaa venekerhossa onkaan. Jo ensimmäisessä rantautumisessa meidät otettiin hyvin vastaan (johtuikohan hieman hapuilevasta rantautumisesta?) ja jatkossa saaressa olikin yleensä jo tuttuja odottelemassa. VUK:in porukka, ainakin se osa mikä Mölkyssä viikonloppujaan viettää, tuntuu olevan asiallista porukkaa. Taidamme olla tästä porukasta nuorimpia, mutta ei se menoa ole haitannut. Turhaa remuamista tuolla ei harrasta kukaan ja siellä saa olla rauhassa, jos itse tahtoo.

Mölkyssä tuntui käyvän asiallista porukkaa

Nämä jäi kokematta:

Yönavigointi

Pimeään aikaan ei veneellä liikuttu tänä kesänä kertaakaan, vaikka tarkoitus olikin käydä koneella ajamassa pieni lenkki. Tablettin navigointiohjelma olisi ollut tuolloin turvana siltä varalta että perinteiset navigointitaidot olisi pettäneet. Yönavigointi onkin ensi ohjelmassa heti ensi kauden käynnistyessä.

Ankkurointi

Ankkurointia treenattiin purjehduskurssilla aikaisempana kesänä. Ankkurointia varten paatissa on kaksi ankkuria: toinen keulassa ja toinen perässä. Kumpaakaan niistä ei tänä kesänä tarvittu. Kaikissa rantautumispaikoissa oli poijut. Jälkeenpäin miettien ankkuroitumista olisi ollut hyvä edes pari kertaa kokeilla vaikka jossain sopivassa lahdessa. Veneen GPS:ssä on ankkuritoiminto, joten sillä olisi helposti nähnyt, jos ankkuri olisi alkanut luistaa. Ankkuroituminen jää kuitenkin nyt ensi kauden ohjelmistoon.

Luonnosatama

Ankkuroinnin lisäksi retkipurjehduksessa olisi hyvä hallita rantautuminen luonnonsatamaan. Tätä asiaa ei käsitelty muuta kuin teoriassa purjehtijakurssilla, mutta veneilykirjallisuudesta ollaan kyllä saatu oppeja lisää. Homma on siis teoriassa tuttua, mutta kertaakaan ei vielä riittänyt kantti lähteä kokeilemaan. Suurin hidaste oli varmasti epätietoisuus hyvistä rantautumispaikoista. Lisäksi voisi olla hyvä, että mukana olisi  vähintään yksi apuri vakiomiehistön lisäksi.

Pallopurje

Veneen mukana tuli pallopurje, joka vietti kesänsä merikapteenin työpaikan vintillä. Pallopurjeen käyttöä ei ole harjoiteltu missään vaiheessa ja ennen kuin se nostetaan ylös täytyy kyllä käydä jokin kurssi tai värvätä ainakin pari osaavaa kaveria mukaan. Pallopurjeen käyttöön ei tällä hetkellä ole kovin suurta mielenkiintoakaan. Se ehkä odottelee seuraavankin kauden vintillä pussissaan.

Avomeriosuudet

Avomerellä ei käyty, tai tietenkin riippuu siitä minkä laskee avomereksi. Jossain se on määritelty meren alueeksi, jossa maata ei ole näkyvissä mistään suunnasta. Muutaman kerran kävimme kohtuullisen pitkällä Harmajan etelä puolella, mutta maata oli aina näkyvissä. Avomerelle olisi tehnyt mieli samasta syystä kuin sumuun ja pimeälle merelle, eli testaamaan omia navigointitaitoja ja kehittämään luottamusta omaan osaamiseen. Avomerijutut jäävät odottelemaan ensi kesää.

Pitkä reissu

Kuluneen kauden reissut suuntautuivat Helsingin itäiseen saaristoon ja kestivät lähes poikkeuksetta viikonlopun. Intoa olisi ollut tehdä pidempiä reissuja, mutta tänä kesänä siihen ei tullut mahdollisuutta. Ensi kesäksi on jo luvattu tehdä viikon reissu, ehkä jopa kaksikin. Tätä reissua onkin hyvä suunnitella koko talven läpi ja odotella jäiden lähtöä!

Lepolomalla Mölandetissa

Viikonloppuna (19.-21.7.) suunnattiin töiden jälkeen kohti Mölkkyä. Lähtö venyi hieman veneen pakkaamisen takia, mutta liikkeelle päästiin lopulta. Matkalla oli mukavaa 6...8m/s pohjoistuulta sekä satunnaisia sadepilviä. Isopurje ykkösreivissä ja fokka kokonaan auki. Paria pisaraa enempää vettä ei kuitenkaan taivaalta saatu. Merikapteeni oli pinnassa ja skuutissa koko matkan, navigoijan vedellessä välillä sikeitä istuma-asennossa sprayhoodin takana. Mölkkyyn saavuttiin noin klo 23.00. Mölandetissa oli hiljaista, vain kaksi venekuntaa meidän lisäksi. Saunat tulille ja sen jälkeen nukkumaan. Vielä ennen nukkumaan menoa kuitenkin vaihdettiin poijupaikkaa siten, että keula olisi enemmän tuulen suuntaan. Yöksi ja aamuksi oli luvattu 10m/s tuulta.

Aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena, mutta keli lähti muuttumaan parempaan suuntaan nopeasti. Perjantaina vielä uhottiin, että kierretään Sipoon saaristoa viikonlopun aikana. Aamupäivästä huomattiin heti, että raskaan viikon jälkeen tarvitaan lepoa. Ei muuta kuin aamupalan jälkeen takaisin nukkumaan! Naapuriveneistä tultiin jo iltapäivällä huhuilemaan että onko ketään hengissä veneessä. 

Pitkälle iltapäivään asti jumitettiin veneessä kirjoja lueskellen ja uuden karheaa tablettia ihmetellen. Tabletissa on Navionics HD Europe kartasto ja vedenkestävä suojapussi. Tarkoitus on käyttää sitä paperikarttojen tukena jatkossa.

Metsäautotie saaren keskellä

Toisen heräämisen jälkeen tehtiin sapuskat ja lähdettiin tutustumaan kävellen saareen. Saaren läpi kulkee metsäautotie, jota pitkin on mukava kävellä vaikka saaren päästä päähän. Vaikka rannassa olikin edelleen 10m/s tuulta, ei saaren keskellä ollut mitään havaintoa siitä. Saaren metsässä saa olla aivan omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Mustikka-apajat!

Metsästä löytyi hyvin mustikoita. Niitä tuli kerätty sen verran että sunnuntain aamupuuroon sai vähän lisää makua. Paljon niitä jäi maastoon vielä muillekin. Kuulemma sieniäkin löytyy syksymmällä runsaasti.

Mölkyn mustikkaa

Paluumatkalle sunnuntaina lähdetiin puolen päivän jälkeen. Paluu reittiä muutettiin perinteisestä sen verran, että nyt kierrettiin Simsalon ja Gränön välistä kohti Sipoon selkää. Reittisuunnitelma tehtiin ensimmäistä kertaa Tabletilla ja sen mukaan myös vesillä liikuttiin. Tuulta oli noin 3...4m/s ja matkanteko oli leppoisaa.

Vielä mennään leppoisasti eteenpäin

Eteneminen jatkui mukavasti aina Santahaminan eteläpuolelle asti. Kustaanmiekasta tuli juuri Viking ulos ja jouduimme tekemään pari "kunniakierrosta" lähes paikoillaan kun odotimme väylän vapautumista. Lauttasaaren suunnalta tuli päälle tumma harmaa pilvi, joka alkoi vaikuttamaan epäilyttävältä. Eihän siinä mennyt kuin hetki kun tuuli kasvoi noin 12m/s lukemiin ja vettä tuli vaakatasossa. Onneksi kone lähti ekalla yrityksellä käyntiin ja keulan sai ajattua kohti tuulta. Itseskuuttavaa fokka hakkasi kiskoon laidalta laidalle ja se näytti siltä kuin se olisi hajottamassa itseään. Merenneito pinnaan ja merikapteeni keulaan laskemaan purjetta. Vaikka lukot olivat auki, ei purje tullut alas kovan tuulen vaikutuksesta. Se piti repiä käsin ja omaa massaa käyttäen alas. Merikapteenilla jäi fokan nostin käteen keulaan mennessä. Kun fokkaa repi alas käsin, kiersi köysin sprayhoodin yli köysilukoille. Juokseva köysi hankasi sprayhoodin lähes puhki kahdesta kohtaa. Nämä vauriot huomattiin vasta satamassa. Iso purje laskettiin samalla tekniikalla ja sidottiin puomion ympärille lähellä olevia köysiä käyttäen. 9hv kone jaksoi juuri ja juuri pitää paatin suunnassaan.

Purjeet revitty alas ja hommaan palautettu täysi hallinta

Vauriokohdat sprayhoodissa

Purjeiden laskun jälkeen meno tasoittui vaikka myräkkä oli yhä päällä. Keula kohti Kustaanmiekkaa johon mentiin odottelemaan pahimman kelin ohi menoa.

Meno oli äkkiseltään aika hurjaa. Valmiiksi reivatuilla purjeilla tuollainen tuuli olisi ollut vielä siedettävissä. Mölandetista oli kuvattu GoProlla videota, mutta juuri ennen myrskyä kamera laitettiin pois. Siitä olisi saatukin hyvää materiaalia. Sprayhoodin kosmeettiseen vaurioon täytyy etsiä korjauskeino, mutta sillä ei onneksi ole kiire.

Tästäkin hommasta pitää oppia. Pikatilanteessa pitää olla toimintakuviot selvänä ja harjoiteltuna.Puukkoja pitää olla kannella useampia. Säätilaa on tajuttava lukea riittävän hyvin ennakkoon, harmaa pilvi näkyi kyllä pitkälle, mutta sieltä odotettiin vain tasaista vesisadetta.

Navigointiajokurssi ja Liuskasaaren palo

 

Teoreettiset taidot oppii teoreettisilla kursseilla. Käytännön veneilyssä tarvitaan lisäksi käytännön osaamista. Navigointitaidot on hyvä osata käytännössä ja Keulakulman venekunta suuntasi 11.6. Kesäpurjeen navigointiajot -kurssille HSK:lle. Saaristolaivurin tentti läpäistiin jo joulukuussa 2012 hyvin pistemäärin ja kesäkuun alkuviikkojen aikana vesillä tuli liikuttua ahkerasti. Reitit valittiin kuitenkin helpoiksi ja hyvin paljon pysyttiin selkeästi merkityillä väylillä. Navigointi olikin enemmän maisemanavigointia kuin harpin ja viivottimen kanssa pelaamista. Kompassiakaan ei vielä ole tarvittu.

Kurssille osallistui toinen venekunta ja yksi kouluttaja. Tarkoitus oli lähteä vesille Inferno 28:lla, mutta tästä paatista oli akut tyhjentyneet. Onneksi Kesäpurjeella on HSK:lla useita veneitä ja vesille päästiin Albin Expressillä. Satamasta muuten bongattiin FE741 aivan kurssiveneen vierestä! Ennen satamasta irtautumista käytiin läpi osallistujien navigointitaustoja sekä pientä kertausta saaristolaivuritason asioista karttaa hyväksi käyttäen. Mitään suurempia laskutoimituksia ei tehty, vaan pysyttiin sen tason tehtävissä, joista pystyi suoriutumaan viivoittimen ja päässalaskujen avulla. Lisäksi puhuttiin paljon plottereista ja muista sähköisistä apuvälineistä ja niiden käyttämisestä.

Laiturista irtauduttiin oppilasvoimin ja vaikka kyseessä oli purjevene, niin tällä kurssilla purjeita ei kuitenkaan nostettu. Ensialkuun tehtävänä oli ajaa vene avoimimmille vesille turvallista reittiä pitkin. Yksi kurssilainen pinnaan ja muut karttojen kanssa tähyilemään merimerkkejä. Välillä piti hieman pähkäillä että mikäs merkki tuo nyt olikaan ja kun lähestytään tästä suunnasta niin mitä se tarkoittaa. Pian kuitenkin kardinaali- ja lateraalimerkkien merkitys palautui mieliin niillekin, joilta ne olivat ehkä päässeet hieman unohtumaan. 

Merimerkkien kertailun jälkeen harjoiteltiin eksymätaulukon laatimista. Väylien linjatauluja haettiin lähisaarista ja venettä ajettiin linjoja pitkin. Linjoilla pystyttiin vertamaan kartalta määritettyä suuntaa ja kompassisuuntaa ja todettiin että nehän eivät olleet samoja lukemia. Jokaisella kompassilla on oma eksymä ja eksymä vaihtelee eri suuntiin kuljettaessa. Eksymään vaikuttaa mm. veneessä olevat metalliset esineet. Esimerkiksi ankkurin paikan vaihto muuttaa eksymää ja eksymätaulukko on laadittuva uudelleen. Eksymä on suurimmillaan silloin kuin suuri metalliesine on magneettisen pohjoisnavan ja veneen kompassin välissä. Mentiin jo siis insinööritasolle asti ja merikapteenin mielenkiintokin alkoi tosissaan herätä.

Veneen kompassille laadittiin eksymätaulukko käyttäen kolme linjaa. Vene ajettiin tarkalleen linjalle ja linjan suuntaiseksi ja samalla hetkellä luettiin kompassin lukema. Kartalta mitattiin tosisuuntaa ja laskettiin erannon avulla magneettinen suunta. Kompassiopin mukaan näillä tiedoilla voidaan määrittää eksymä kyseiselle suunnalla. Ajamalla kolmea linjaa kumpaankin suuntaan saatiin eksymätaulukko laadittua kuudelle eri suunnalle. Käytännön elämään tämä ei vielä riittäisi ja sopivia linjoja tulisi etsiä lähivesiltä myös muille suunnille. 

Ristisuuntimista päästiin myös harjoittelemaan käytännössä. Kurssilla käytettiin Suunto Commander käsisuuntimakompassia sekä kompassilla varustettuja kiikareita. Sopivat, helposti tunnistettavat kohteet valittiin edestä ja sivulta ja otettiin suuntimat. Suuntimiin huomioitiin eranto ja kartalle piirrettiin tosisuunnat. Tosisuuntien leikkauspisteestä saatiin koordinaatit paikkaamme suuntimahetkellä. Määritettyä sijaintia verrattiin gps:n ilmoittamaan sijaintiin ja ero oli yllättävän pieni, noin 200m. Ei ollenkaan huono tulos ensimmäiseksi paikan määritykseksi. Tarkkuutta saadaan varmasti vielä lisää kunhan omien instrumenttien kanssa päästään harjoittelemaan.

Päästyämme vauhtiin eksymätaulukon teossa, huomasimme pientä savua Kaivopuiston suunnasta. Pian savun määrä kasvoi ja olimme varma että laiturissa palaa purjevene soihtuna. Uteliaisuus voitti paikanmäärityksen jälkeen ja päätimme ajaa moottorilla lähemmäksi selvittämään mitä luodon toisella puolella todella tapahtui. Päästyämme Carusellin edustalle, tilanne selvisi heti: Liuskasaaren venevaja oli tulessa. Aluksi tilanne vaikutti vain pieneltä palolta, joka sammuisi hetkessä paikalla olevalla palokalustolla. Paikalla olevan palokalusto oli nimittäin varsin mittava. Alla olevista kuvista kuitenkin selviää, että tilanne olikin paljon pahempi miltä näytti.

Ensimmäiset savuhavainnot tehtiin Liuskasaaren eteläpuolella. Tässä savua jo selvästi enemmän kuin ensimmäisellä havainnointihetkellä.

Todellinen tilanne selvisi lähemmäksi ajettua.  Seuraavat kaksi kuvaa on otettu noin kymmenen sekunnin sisään...

Savukaasut syttyvät ja koko rakennus on liekeissä hetkessä.

Kaasupullojen räjähdykset kuuluivat, palaminen oli todella voimakasta

Savuvana näkyi varmasti pitkälle

Kurssi läheni loppuaan ja päätettiin poistua paikalta.

Siirtopurjehdus

Tärskyt tehtiin Hanasaareen, jossa käytiin tsekkaamassa paatin tuleva paikka. Mukana siis jo edellisen päivän laskussa mukana ollut "purjehduskonsultti". Tuleva peräpoiju näytti satama-altaassa hieman lyttääntyneeltä, mutta onneksi se ei kiinnittämistä haitanne. Laituri vaikutti muuten erinomaiselta paikalta. Hanasaaresta suunnattiin sitten Sipoon suuntaan autolla.

Ennen lähtöä vanttiruuvien säädöt  tarkastettiin, että ne vastasivat edellisvuosien mittoja ja makeavesitankki täytettiin osittain. Etuköydet irti ja menoksi. Hurjaa. Lähtöpisteenä Villanella Sipoonrannan tuntumassa ja määränpäänä Hanasaari Sörnäisissä. Reittisuunnitelmana oli ajaa Vuosaaren sataman vierestä ja suunnata etelään avoimille vesille. Sieltä Villingin ja Santahaminen eteläpuolen kautta Kustaan Miekkaan ja sieltä kohti Hanasaaren voimalaa.

Tuulta ei ollut juurikaan, mutta päätettiin nostaa purjeet Granon pohjoispuolella. Isolla ja fokalla mentiin juuri ja juuri havaittavassa myötäisessä tuulessa. Kesäpurjeen kurssilla läpikäydyt asiat palautuivat pian mieleen ja homman juonesta sai kiinni yllättävän helposti. Milloin siis löysättiin ja kiristettiin purjeita. Purjeilla vauhti ei ollut päätä huimaavaa ja Vuosaaren sataman ohituksen jälkeen tuuli tyyntyi täysin. Ei auttanut muuta kuin käynnistää moottori. Purjeet jätettiin vielä hetkeksi ylös, koska elettiin toivossa että ulompana tuulisi edes vähän. Tuuli jäi kuitenkin vain toivoksi, purjeet laskettiin, ja loppumatka jatkettiin moottorilla.

5...8m/s tuulta, säätiedotuksen mukaan..

Moottorin käynnistämisen kanssa oli pieniä ongelmia, ilmeisesti käynnistyskytkimen kontaktit ovat hapettuneet tai starttimoottorista paukut vähissä, kytkintä pitää renata useaan otteeseen että koneen saa käyntiin. Kun kone sitten käynnistyy, on käyntiääni moitteeton. Luvassa lienee jotain puuhaa moottorin parissa, sitä ennen on parempi treenata varuiksi miten kone käynnistetään ilman starttimoottoria, jos sellainen tilanne tulisi vastaan.

Moottorilla ajaessa testattin myös pinnapilotti ja tajuttiin kuinka näppärä kyseinen laite onkaan. Pilotti kiinni, kiikarit kajuutasta ja kartta käteen. Kevyessä tuulessa pinnapilotti piti veneen hyvin suunnassaan. Merikapteenin kaveri toimi loistavana navigoinnin opettajana. Ilman opetusta Merenneidon navigointivuorossa oltaisi tehty lähempää tuttavuutta erään pohjoismerkin kanssa. Onneksi opettaja neuvoi katsomaan myös eteenpäin navigoidessa. Myös muita vesillä liikkujia tulee vahdata silmä tarkkana, vaikka nyt saatiinkiin mennä kohtuullisen rauhassa koko matka.

Merenneito navigoimassa.

Lyhdyt päälle illan hämärtyessä.

Matka sujui kokonaisuudessan loistavasti. Tuulen osalta tosin "purjehdus" jäi vain kokeiluksi. Eväät maistui hyvältä ja WC toimi. Jääkaappikin yllätti tehokkuudellaan: 1,5 l  vesipullo oli jäätynyt lähes umpijäähän neljän tunnin aikana. Ensi kerralla jääkaapin tehoja ei siis tarvitse nostaa maksimiin. Kun ylimääräiset roinat oli siivottu pois kajuutasta siellä vietti aikaa mielellään, tunnelma oli miellyttävä.

Kustaan miekasta huitastiin läpi lähes samaan aikaan Viking Xpressin kanssa ja hyvin onnistui! Rantauduttiin Hanasaaren voimalan satamaan illan hämärtyessä onnistuneesti, lyötiin köydet kiinni ja lepuuttajatkin muistettiin laittaa paikoilleen. Paatti jäi omalle paikalleen vielä tyhjänoloiseen satamaan. Toivottavasti paatille saataisiin kavereita pian. Kovin yksinäiseltä se näytti pimeässä kaupungin valojen loisteessa.

Illalla kotona oli voittajan fiilis ja (kuviteltu?) keinumisliike tuntui kropassa vielä unenkin läpi. Kuten vesillelaskemista, myös tätä ensimmäistä purjehdusta jännitettiin turhan paljon.

Jäänsärkijät Katajanokalla ottivat uuden tulokkaan vastaan tyynesti.

Siirtopurjehdus kartalla. Keltainen osuus purjeilla, punainen jurnutettiin moottorilla.