Onneksi tänäkin kesänä tuulee

Kausi 2014 meni veneilyn osalta reisille miehistön jäsenen sairastumisen vuoksi. Elokuuksi suunniteltu kahden viikon purjehdusloma vaihtui ravaamiseen kodin ja sairaalan välille, mikä taas huipentui pitkään sairaalajaksoon.

Onneksi vuosi 2014 on takanapäin. Vaikka syksyllä näytti harrastuksen jatkumisen suhteen heikolta, on paatti jälleen vesillä. Kesän 2014 yhteenveto ja kevään 2015 huoltotöistä vielä lisää jossain välissä. Blogi on nyt virallisesti kaivettu naftaliinista. Pahoittelemme hiljaiseloa. 

Onneksi tänäkin kesänä tuulee!

Ei-niin-tuore miehistön jäsen haistelemassa merituulia ensimmäisellä iltapurjehduksella kesällä 2015.

Kevään huoltotyöt

Ensimmäisen kauden aikana veneen tekniikan kanssa ei jouduttu isompiin ongelmiin. Ensimmäinen kesä oli mukava viettää vesillä eikä rannassa veneen kanssa turatessa. Suurin ongelma taisi olla gps-kaikuluotaimen hajoaminen, mutta tästä selvittiin helposti vaihtamalla toinen laite suoraan sen tilalle. Jopa alkuperäinen kaikusondi sai jäädä veneen sisäpohjaan, uudempi laite nimittäin hyväsyi sen suoraan.

Kaikenlaisia pieniä kehittämiskohteita kuitenkin kesällä osui silmään. Kesällä sitä miettii, että talvella nämä laitetaan sitten kuntoon. Nythän on sitten se talvi ja aika pitkälti täällä etelässä jo kevät! Jotain tarttis kaiketi tehdäkin. Korjauslista näyttää tältä:

Välttämättömät korjaukset:

• Moottorin käynnistymisongelmien ratkominen. Yanmar ei tahdo käynnistyä joka kerta kunnolla.

• Dieseltankin puhdistaminen. Tankin huollettu viimeksi vähintään 8 vuotta sitten.

• VHF-radion vaihto. Vanha sanoi sopimuksen irti

• Sähköjärjestelmän (230V & 12V) uudelleen rakentaminen vähintään osittain, mieluiten kokonaan.

• Myrkkymaalin vesirajan nostaminen. Vene ui nykyistä maalattua vesirajaa syvemmällä.

Jos jää vielä aikaa niin nämä..

• Septintankin hajun poistaminen säilytyslaatikoista. 

• Purjehdus-/navigointimittariston päivittäminen. Vanhat mittarit ovat finaalissa.

• Keulaikkunan tiivistäminen. Ikävä pieni vesivuoto, joka häiritsee pienessäkin sateessa.

• LED-kulkuvalot. Virrankulutusta pienemmäksi.

• Aurinkoventtiilin vaihtaminen uuteen. Propelli rämisee.

Nämä voisi tehdä, mutta näillä ei ole kiire

• Kulkuluukun vesivuoto. Sateella tulee muutamia tippoja läpi.

• Kulkuluukun tiikkikehyksen korjaus. Kosmeettinen vika. 

• Sivuikkunoiden tiivistäminen/vaihto. Ikkunat naarmuisia ja tiivistemassat tiputtaa vettä läpi.

Seuraavaksi muutamia huoltokohteita tarkemmin kuvattuna:

Moottorin starttiongelmat

Moottori ei aina käynnistynyt kertaheitolla. Suurempia ongelmia tämä ei aiheuttanut, koska tiedettiin koneen kuitenkin käynnistyvän. Epämiellyttävää se kuitenkin on ja konetta saa alkaa käynnistelemään reilusti ennakkoon että jää varmasti aikaa. Vika ilmenee näin: startin kytkin painettaessa solenoidi naksahtaa startissa, mutta sähkömoottori ei pyöri tai jos pyörii niin pyörii kuin olisi akkujännite vähissä. Vika löytynee itse starttimoottorista tai sitten kaapeleista ja liittimistä. Starttiakku vaihdettiin keväällä, joten siitä se ei johdu. Startti on ollut syksystä asti autotallissa odottamassa aukaisua. Sähkörempan yhteydessä tarkistetaan kaapelit ja kytkimet. Eiköhän se vika löydy.

VHF-radion vaihto

Vanha VHF-radio mykistyi syksyn viimeisellä purjehduksella.  Laite olikin jo vanha ja parhaat päivänsä nähnyt. Jostain syystä se oli sijoitettu anopinlaatikkoon ja sitä ei oikein tahtonut kuulla vaikka äänenvoimakkuus oli säädetty maksimiinsa. Joulun aikoihin hommattiin Marineasta uusi radio, Lowrance LVR-880E VHF-puhelin. Tässä radiossa on erikoisuutena FM-vastaanotin, eli meriradioliikenteen lisäksi siitä voidaan kuunnella poppia! Tämä radio juttelee myös nmea-0183 ja nmea-2000 dataverkoissa. Antenni ja antenninjalka saattaa myös mennä uusiksi.

Vanha radio asennettu anopinlaatikon sisälle. Melko hankala paikka käyttää radiota.

Vesirajan nostaminen

Vene ui jostain syystä syvemmällä mihin myrkkymaalin yläreuna ulottuu. Myrkkymaalin yläpuolella on vielä noin 10cm Miranol-raita. Tämä maali ei saanut osakseen keväthuollossa mitään toimenpiteitä ja nyt kun sitä katselee, siinä näkyy selvästi kupruilua. Veneen nostossa ammattimies kehotti hiomaan Miranolit pois ja korvaamaan raidan myrkkymaalilla. Vaarana olisi ilmeisesti että vesi pääsisi tunkeutumaan lasikuituun, Miranol ei kait oikein ole alunperinkään sopivaa tavaraa tähän käyttöön. Eli hiomishommia luvassa, ensin sininen maali pois ja sitten näkee mitä sen alta paljastuu. Vaikeinta tulee ehkä uuden rajan saaminen viivasuoraksi.

Myrkkymaalia on sudittava keväällä 5..10cm ylemmäs. 

Tästä näkee hyvin tarpeen vesirajan nostolle. Vaaleampi sininen on Miranolia eikä siis omaa mitään myrkkyominaisuuksia.

Ihme muhkuraa varsinaisen myrkkymaalin alueella. Myrkkymaali lähtee rapsahtamalla pois ja alta paljastuu pohjamaalikerrokset.

Sähköjärjestelmän siivous

Veneen "sähkökeskus" näyttää siltä miltä yli 30-vuotta vanhan veneen sähkökeskuksen voi kuvitella näyttävän, eli sekavalta. Uusia laitteita varten on vedetty johtoja ja vanhat johdot saaneet jäädä paikoilleen. Jännitettä ja maata on jaettu sokeripalavirityksillä eikä johtojen värillä ei ole ollut väliä. Maapuolella johdot ovat miltei kokonaan mustia tai sinisiä, jännitepuolella taas mustia, sinisiä, valkoisia ja punaisia. Sähkökeskukseen liittyy ominaisuus: jos kiristät yhden johdon liitoksen, avaat samalla kaksi muuta. Alkuperäinen kytkintaulu on käynyt pieneksi ja osa laitteista saa virtansa suoraan akulta. Akkukytkimet ovat nähneet myös parhaat päivänsä, ne saattavat katkaista kontaktin pikkuhipaisusta. 

Sähköjärjestelmässä hommaa siis riittää. Tarkoitus on järkeistää koko sähköistys kaapeleineen kaikkineen. Myös maasähköpuoli on tarkoitus päivittää osittain sekä invertteripuoli sekä pistorasiat.

Taitaa olla aika tyypillinen tapa tehdä venesähköt? Sekavaa ja helposti vikaantuvaa johtoviidakkoa.

Led-kulkuvalot

Sisävalaistus toimii hienosti ledeillä, mutta kulkuvalot edustavat vielä vanhempaa tekniikkaa. Virrankulutusta ei olla mitattu, mutta totuushan on se, että ledilamppuja käytettäessä kulutus selvästi pienempää. Hyvällä tuurilla nykyisiin kulkuvaloihin voisi löytyä suoraan samalla kannalla olevia led-lamppuja. Tällöin ei tarvitsisi ryhtyä väkertämään uusia valoja kiinni, vaikka ei se iso työ olisi. Kulkuvalot sijaitsevat keulakaiteessa sekä peräkaiteessa. Moottorivalo on mastossa parin metrin korkeudella kannelta. 

Keulaikkunan tiivistäminen

Keulaikkunan kehyksistä tihkui vettä läpi sateella koko kesän ajan. Vuoto ei ole kovin suurta, mutta sitäkin ärsyttävämpää jos sattuu samaan punkan keulasta. Ikkunan lienee alkuperäinen ja sitä on jossain vaiheessa kolhittu, tämän näkee kehyksestä. Aukevan osan ja rungon välinen tiiviste on kohtuullisen uuden näköinen, mutta lasin tiiviste kehyksen sisällä on haperoa. Kehyksen ja veneen välistä tiivistystä ei ole vielä päästy tarkastelemaan.

Keulaikkuna tiputtaa vettä sateella keulassa nukkuvien päälle.

Vuodon syy taitaa olla rapeaksi kypsyneet tiivisteet ikkunan ja kehyksen välissä. Haperoa kumia!

Tässähän tätä ohjelmaa olisi viikonlopuiksi. Kaikkea ei varmaan saada tehtyä ennen vesille laskemista, mutta kunhan nyt ainakin tuon käynnistysongelman saisi kuntoon.

Pressukorjaajat lumisateessa

Työpaikan illanvietossa tuli ohimennen kavereilta tieto, että paatin pressuteline on romahtanut. Tarkempaa tietoa ei saatu, joten paikan päälle ampaistiin nopeasti. Vähän pisti jännittämään, että mitähän siellä odottaa.

Paikanpäällä odotti hieno putki-pressusekamelska. NOAA:n pressutelineestä oli noin joka toinen putkiliitos irronnut ja rakenne romahtanut. Insinöörin kylmällä logiikalla sumaa ryhdyttiin selvittämään ja nopeasti juurisyykin selvisi. Keväällä tehty kaidetolpan korjaus oli pettänyt jälleen, koko kaidetolpan jalka oli revennyt irti veneen kannelta. NOAA:n teline kiinnittyy kaidetolpan jalkoihin ja kun yksi kiinnityspiste oli poissa pelistä alkoi kehikko elää tuulen paineen vaikutuksesta. Sen jälkeen rakenteen hajoaminen on ollut vain ajan kysymys tuulen aiheuttaman jatkuvan rytyytyksen hakatessa telinettä.

Talven ensimmäinen (11. tammikuuta!) lumisade alkoi juuri sopivasti korjaustöiden aikana

Telineen osia löytyi veneen alta ja kannelta. Siipimuttereilla tehdyt liitokset olivat aivan kappaleina. Juuri alkanut  lumisade peitteli pienimmät osat näkymättömiin ja niitä haetaan sitten keväällä esiin. Kehikkoa ei saatu uudelleen rakennettua niin kuin se pitäisi tehdä, sillä rikkoituneen kaidetolpan kohdalle ei saatu kiinnitystä ja veneen sivulla kiertävien putkien pikkuosia oli kateissa. Kehikon harjaputki saatiin kuitenkin pystyyn koko veneen matkalle ja pressu nykäistiin sen yli. Pressu ottaa nyt kiinni veneen kylkiin, mutta kuminen törmäyslista antaa siinä jonkin verran suojaa. Keulasta pressua ei sidottu umpeen jotta ilma pääsee kiertämään, sen sijaan istuinkaukalon päästä tehtiin tiiviimpi.

NOAA:n  teline ei ole meitä vakuuttanut toimivuudellaan. Periaatteessa se on näppärä kasata ja sen saa kesäksi pienee nippuun. Ongelmana on kylkiä kiertävät putket, joiden tarkoitus on pitää pressu irti veneestä. Nämä putket täytyy taivuttaa veneen muodon mukaan niin tiukalle mutkalle, että putkea suoristavat voimat kasvavat melkoisiksi ja heikoimmat osat alkavat paukkua.

Ensi talveksi pressutelinettä tulee jotenkin kehittää, muuten palaa päreet. Joko niin että nykyistä NOAA:n telinettä modifioidaan paremmaksi tai sitten rakennetaan esimerkiksi laudasta modulaarinen teline joka tukee itsensä maahan veneen ympärille. NOAA:n telineeseen joutuu kuitenkin hankkimaan niitä pikkunippeleitä lisää, jos niitä jostain edes saa, joten samalla voisi rakentaa sivuputket jostain joustavammasta aineesta.  Puisen "kevytautotallin" etuja olisi mahdollisuus käyttää raskaampia pressuja parempi suoja säältä niin veneelle kuin remontoijalle. Puisen telineen haittoja on taas kesäsäilytyksen ongelmat, osien liitettävyys sekä sään aiheuttama kuluminen.

Muutamia linkkejä erilaisiin pressutelineratkaisuihin:
http://www.saunalahti.fi/harrihoo/talvipeite.html
http://www.aarnio.org/lauri/vene/peiteteline/

Täytyy tehdä näistä vähän insinööri-exceleitä ja pohtia, tämä lopputalvi mennään kuitenkin tuolla virityksellä. Aika varmaa on, että viritystä saa käydä vielä korjailemassa ennen kevättä. Oma lukunsa on kaidetolpan kiinnityksen korjaus. Viime kevään kevytkorjaus ei tuonut haluttua tulosta. Aikaisemmasta keulatolpan kiinnityspisteen korjauksesta on juttu täällä:
http://keulakulma.blogspot.fi/2013/07/mita-tuli-tehtya-kevathuollossa-osa-1.html

Vuoden 2013 viimeinen viikko

Joulun aika vietettiin mökkeilemällä Stormälössä Paraisilla. Sää ei tosin ollut kovin jouluinen, vettä tuli ja lämpötila pyöri reilusti plussan puolella. Joulu ei oikein tuntunut joululta, vaan lähinnä syyslomalta.

Aivan vuokramökin vieressä oleva Airisto Strand Marinan vierasvenesatama vaikutti hyvältä ja pieniä suunnitelmia tehtiin josko seuraava reissu Airistolle tehtäisiin auton sijasta veneellä. Palveluja näytti olevan. Nyt kaikki paikat oli tietysti kiinni, mutta mielessä pystyi kuvittelemaan sataman auringonpaisteessa. Tämä paikka voi olla täyteen ammuttu purjeveneitä joka ikinen kesäviikonloppu.

Täältä saisi menovettä, jos vaan olisi vene vesillä.

Ei uskoisi että kuva on otettu jouluna.

Uusi miehistön jäsen

S/y Lipljanin miehistö kasvoi yhdellä. Kääpiösnautseri-Miina on asunut meillä viikon. Miina huimaa älykkyydellään eikä pakkauksesta puutu rohkeutta. Kunhan kesä  ja vesillelasku koittaa, Miina pääsee oppimaan purjehtimista.

Miina ottaa rennosti sohvalla ja odottelee tulevaa veneilykautta.

Nyt otetaankin kaikki vinkit avosylin vastaan kuinka kannattaa opettaa koira veneeseen ja missä koiralla olisi paras paikka purjehtiessa!

Miina 9 viikkoa

Yhteenveto purjehduskaudesta 2013

Hetki on vietetty blogihiljaisuutta, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde liikkeelle. Ensimmäinen purjehduskausi on nyt takana. Maileja kertyi lokiin ensimmäisellä kaudella yhteensä 404 nm. Homma oli pääasiassa harjoittelua eikä mitään pitkiä matkoja tehtyä. Varsinainen kausi alkoi toden teolla vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Vesille lähdettiin vain hyvillä keleillä ja yleensä purjehdittiin samoja reittejä edestakaisin. Totuteltiin siis vesillä olemiseen.

Vene on ollut nyt nostettuna jo parin kuukauden ajan. Ennen kuin uutta kautta ryhdytään suunnittelemaan ja retkistä haaveilemaan, niin vilkaistaan mitä tuli kesän aikana tehtyä ja koettua.

Koettu 2013 kesänä: 

Puuskarintama

Puuskarintama pääsi yllättämään ja silloin koettiin mitä siitä seuraa kun ei osaa tulkita säätä oikein. Suomenlinnan edustalla Espoon suunnalta lähestyi synkkäpilvimassa ja yht'äkkiä oltiin tilanteessa, jossa ilman Merikapteenin ripeää toimintaa olisi voinut käydä jotain huonosti. Tästä opimme että tilanteet voivat yllättää ja säätä tulee tarkkailla jatkuvasti varsinkin, jos ilma on epävakaa.

Maisemanavigointi

Purjehduskurssia lukuunottamatta maisemanavigointi oli ainakin Merenneidon osalta nollassa. Täytyy siis hieman ylpeänä muistella miten taito on karttunut kesän mittaan. Kertaakaan ei eksytty ja aina löydettiin perille. Kivetkin onnistuttiin kiertämään! Alkukesä mentiin merikortin kanssa, mutta loppukesästä Navionics oli apuna Samsungin tabletissa. Onneksi näin, koska nyt ei ole pulassa kun kädessä on pelkkä merikortti. Täytyy kuitenkin todeta kuinka paljon helpompaa on navigoida ohjelman avulla. Legien pituus kasvoi huomattavasti. Merikortit ja kompassit pysyvät kuitenkin paatin varustuksessa jatkossakin, sillä tabletit yms. ovat kuitenkin helposti vikaantuvia laitteita.

Tabletti on estepeli veneessä.

Retkiveneily

Retkiveneily oli koko homman tavoitteena kun veneilystä alettiin tosissaan puhua. Retkiveneilyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista veneilyä, jossa ollaan yötä jossain muualla kuin kotisatamassa. Pari ensimmäistä purjehdusta oli ns. iltapurjehduksia, jotta purjehdushommista sai vähän koppia. Retkipurjehdukset suuntautuivat kaikki Vuosaaren Urheilukalastajien saaritukikohtaan Mölkkyyn (Mölandet). Monilla käydyillä kohteilla tai saarilla ei siis tämän kesän jälkeen pääse vielä tuulettamaan, mutta ehtiipä sitä tulevina kausina. Veneessä elämistä tuli kuitenkin harjoiteltua hyvin ja kelit olivat vaihtelevia. Myös vieraita mahtui mukaan ja ahtaudesta huolimatta välit säilyivät hyvinä. Neljä ihmistä mahtuu tähän veneeseen hyvin, ottaen huomioon että osa sohvien alla olevista säilytystiloista on miltei käyttökelvottomia septitankista tulleen hajun takia. Kamat pidettiin siis sohvilla, lattialla jo milloin missäkin. Neljä ihmistä siis menee, mutta kahden hengen kokoonpanolla homma on mukavampaa.

Juhannusreissun tunnelmia.

Ohittaminen

Alkukesä meni muiden peräpeilejä katsellessa. Veneeseen ei vain saatu tarpeeksi vauhtia. Purjehduskurssilla oppi hyvin purjeiden perussäädöt, mutta varsinainen trimmaaminen jäi itse opeteltavaksi. Loppukesästä trimmaus alkoi onnistua ja vene alkoi kulkea niin kuin sen pitääkin.  Itseskuuttaava fokka teki miehistön laiskaksi, mutta kun genuan jaksoi virittää ylös niin vauhtia saatiin kevyessäkin kelissä. Aivan viimeisillä reissuilla päästiin sitten jo vauhdin makuun ja ohitettiin muutama yli 30-jalkainen "iso"  purjevene! Silloin kyllä tuntui että jotain on opittukin.

Sumu

Viimeisellä purjehduksella Mölandetista Kotisatamaan yrittämällä yritettiin päästä sumuun, mutta rintama kulki meidän edellä. Tuolloin olisi ollut hyvä hetki harjoitella milta tuntuu kun eteensä ei näekään niin hyvin kuin normaalisti. Sumu kuitenkin hälveni nopeasti kun sen sisään pääsi, eikä varsinaista sumunavigointia ehditty toteuttaa. Sumussa kuitenkin päästiin käymään.

Tutustuminen muihin veneilijöihin

Ensimmäinen retki Mölkkyyn jännitti: kuinka muut ottavat uudet seuralaiset vastaan ja millaista porukkaa venekerhossa onkaan. Jo ensimmäisessä rantautumisessa meidät otettiin hyvin vastaan (johtuikohan hieman hapuilevasta rantautumisesta?) ja jatkossa saaressa olikin yleensä jo tuttuja odottelemassa. VUK:in porukka, ainakin se osa mikä Mölkyssä viikonloppujaan viettää, tuntuu olevan asiallista porukkaa. Taidamme olla tästä porukasta nuorimpia, mutta ei se menoa ole haitannut. Turhaa remuamista tuolla ei harrasta kukaan ja siellä saa olla rauhassa, jos itse tahtoo.

Mölkyssä tuntui käyvän asiallista porukkaa

Nämä jäi kokematta:

Yönavigointi

Pimeään aikaan ei veneellä liikuttu tänä kesänä kertaakaan, vaikka tarkoitus olikin käydä koneella ajamassa pieni lenkki. Tablettin navigointiohjelma olisi ollut tuolloin turvana siltä varalta että perinteiset navigointitaidot olisi pettäneet. Yönavigointi onkin ensi ohjelmassa heti ensi kauden käynnistyessä.

Ankkurointi

Ankkurointia treenattiin purjehduskurssilla aikaisempana kesänä. Ankkurointia varten paatissa on kaksi ankkuria: toinen keulassa ja toinen perässä. Kumpaakaan niistä ei tänä kesänä tarvittu. Kaikissa rantautumispaikoissa oli poijut. Jälkeenpäin miettien ankkuroitumista olisi ollut hyvä edes pari kertaa kokeilla vaikka jossain sopivassa lahdessa. Veneen GPS:ssä on ankkuritoiminto, joten sillä olisi helposti nähnyt, jos ankkuri olisi alkanut luistaa. Ankkuroituminen jää kuitenkin nyt ensi kauden ohjelmistoon.

Luonnosatama

Ankkuroinnin lisäksi retkipurjehduksessa olisi hyvä hallita rantautuminen luonnonsatamaan. Tätä asiaa ei käsitelty muuta kuin teoriassa purjehtijakurssilla, mutta veneilykirjallisuudesta ollaan kyllä saatu oppeja lisää. Homma on siis teoriassa tuttua, mutta kertaakaan ei vielä riittänyt kantti lähteä kokeilemaan. Suurin hidaste oli varmasti epätietoisuus hyvistä rantautumispaikoista. Lisäksi voisi olla hyvä, että mukana olisi  vähintään yksi apuri vakiomiehistön lisäksi.

Pallopurje

Veneen mukana tuli pallopurje, joka vietti kesänsä merikapteenin työpaikan vintillä. Pallopurjeen käyttöä ei ole harjoiteltu missään vaiheessa ja ennen kuin se nostetaan ylös täytyy kyllä käydä jokin kurssi tai värvätä ainakin pari osaavaa kaveria mukaan. Pallopurjeen käyttöön ei tällä hetkellä ole kovin suurta mielenkiintoakaan. Se ehkä odottelee seuraavankin kauden vintillä pussissaan.

Avomeriosuudet

Avomerellä ei käyty, tai tietenkin riippuu siitä minkä laskee avomereksi. Jossain se on määritelty meren alueeksi, jossa maata ei ole näkyvissä mistään suunnasta. Muutaman kerran kävimme kohtuullisen pitkällä Harmajan etelä puolella, mutta maata oli aina näkyvissä. Avomerelle olisi tehnyt mieli samasta syystä kuin sumuun ja pimeälle merelle, eli testaamaan omia navigointitaitoja ja kehittämään luottamusta omaan osaamiseen. Avomerijutut jäävät odottelemaan ensi kesää.

Pitkä reissu

Kuluneen kauden reissut suuntautuivat Helsingin itäiseen saaristoon ja kestivät lähes poikkeuksetta viikonlopun. Intoa olisi ollut tehdä pidempiä reissuja, mutta tänä kesänä siihen ei tullut mahdollisuutta. Ensi kesäksi on jo luvattu tehdä viikon reissu, ehkä jopa kaksikin. Tätä reissua onkin hyvä suunnitella koko talven läpi ja odotella jäiden lähtöä!

Kauden päätös

Viimeinen reissu tehtiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Mölandettiin. Kelit olivat jo viilentyneet, mutta vielä lämpötila oli reilusti yli 20 astetta. Mölkyssä oli ohjelmassa perinteiset kuviot eli saunomista, ruokaa, lepäilyä ja illan istumista yhdessä muiden Vukkilaisten kanssa. Ihan parasta irtiottoa arjesta! Kelit oli myös suosiolliset mitä nyt pimeys iski aikaisemmin kuin kesällä.

Näyttää lupaavalta! Sumurintama tulossa kohti!

Merisumua alkoi puskea mereltä. Tälläkertaa oikein yrittämällä yritettiin päästä sumuun, mutta sumu liikkui pieninä rintamina, joiden välillä oli kirkasta. Kunnon sumu jäi siis kokematta.

Sumu kuitenkin hälveni nopeasti

Muiden blogipurkkareiden pongausta jossain Villingin eteläpuolella, kuvassa s/y Pilvi (FE-74)

Sunnuntain paluumatkalla oli mukava 8m/s tuuli lännestä. Matka taittui kryssimällä kelvollista vauhtia. Vesillä oli paljon muitakin veneilijöitä, viikonloppu taisi olla viimeisiä kesäviikonloppuja tältä vuodelta.

Tämän reissun jälkeen ilmat alkoivat kylmentyä vauhdilla. Parin viikon päästä oli vuorossa syksyn väijyvuoro Helsingin Energian venekerholla ja tuolloin sai olla yöllä kunnolla vaatetta päällä kun laituria edestakaisin partioi. Pian tehtiinkin päätös siitä että tämän kesän purjehdukset on tehty ja vene nostetaan ylös yhteisnostolla 30.9. Ei muuta kuin kerran vielä septitankin tyhjennykseen ja vene muutenkin valmiiksi nostoa varten. 

Nostopäivänä nostettiin ylös 3 moottorivenettä ja yksi purkkari. Nostofirmaksi oli tilattu keväältäkin tuttu Kuljetus Karttunen Oy. Yksi purjeveneistä oli käynyt jossain jo kaatamassa maston ja vene kaadettuine mastoineen nostettiin ensimmäisenä.  Nostot sujuivat vauhdilla ja Lipljan nousi satamasta viimeisenä. Käytännössä meidän piti valmistalla masto irrottamista varten ja ajaa sen jälkeen paatti nostopaikalle. Mukana avustamassa oli jälleen Isku ja kolmistaa saimme tehtyä kaikki tarvittavat valmistelut ilman että nostaja olisi joutunut odottamaan. Venettä nostaessa piti vähän muistella että missä kohtaa vetolaite on, mutta  mitään varsinaisia hankaluuksia ei tullut vastaan. Vene huilii nyt Helsingin Hanasaaressa hiilikasan vieressä. 

Iltapurjehdusta

Torstaiksi sovittiin Merikapteenien vanhuksien purjehduttaminen. Tarkoituksena oli siis näyttää mitä purjehtimen on ja mitä ollaan opittu. Tietenkin myös Helsinki näyttäytyy erilaisena mereltä päin katsottuna. Treffipaikaksi sovittiin tuttu ABC. Tämän ABC:n käyttöaste onkin noussut valtavasti Lipljanin saavuttua perheeseen -ja siis omalle paikalleen Hanasaareen.

Purjehtijat olivat varustautuneet pelastusliivein Merenneidon vaatimuksesta. Tästä Merenneito ei anna periksi: uimataitoasteen mukaan jokaisella paatissaolijalla on oltava liivit aina paatin liikkuessa ja mielellään jo kannella kävellessä, jos meno on epävarmaa. Sama asia kuin pyörälläajo: kypärä ei lämmitä repussa killuessa kun pään iskee asfalttiin.

Rannastalähdöt sujuu jo jonkinmoisella automaatilla: Merikapteeni poijuköysissä ja pinnassa ja Merenneito keulaköysissä. Paatti kohti oikeaa suuntaa ja lepuuttajat anopinlaatikkoon. Köysien koilausta ja etuköysien jemmaamista riippuen suunnitelmista laitetaanko etupurjetta vai ei.

Tällä kertaa päätettiin mennä pelkällä isopurjeella, joka nostettiinkin hyvissä ajoin Kruunuvuoren selällä. Pelkällä isopurjeella saatiin 5,5 solmun nopeus. Päätettiin mennä katsomaan tuulitilanne Kustaanmiekan toisella puolella, mutta heitettiinkin ympäri Kustaanmiekassa. Tuuli oli hieman liian navakkaa tällä kokoonpanolle salmen toisella puolella.

Jatkettiin isopurjeella ja koneen avustuksella Kauppatorin edustalle ja sieltä kohti kotilaituria. Kauppatorin edustalla käytiin tarkastamassa Japanilaisten harmaa pikkupaatti.

Suunnittelija on unohtanut tästä laivasta ikkunat kokonaan!

Rantautuminen taas niin kuin ennenkin: Merikapteeni pinnassa, Merenneito kiinnittää poijuhaan (kahdella köydellä) ja ojentaa sen kapteenille ja kiiruhtaa keulaan huutamaan etäisyyksiä ja hyppäämään laiturille. Ennen tätä tietenkin koilauksien selvittäminen auki, fenderit paikoilleen, etuköydet kiinni, purjeet alas, purjesuojat....

Parin tunnin iltareissu ja mukavia maisemia. Merikapteenin vanhukset kyselivät jo seuraavaa reissua. Tulijoita veneelle on ollut muutenkin ihan mukavasti, vapaat viikonloput alkavat vaan olla tällä kaudella aika vähissä.