torstai 16. toukokuuta 2013

Vesillelasku

Lasku sovittiin keskiviikolle ja nosturimiehelle kerrottiin jo etukäteen ettei hommaa olla aikaisemmin tehty. Näin ensikertalaisena kun tahtoo näyttää siltä että naruja menee ristiin ja rastiin. Pieneltä kaaokselta siis. Nosturimies lupasi varata aikaa hieman enemmän ja opastaa jos tarvetta tulee.

Lattojen tunkeminen takaisin purjeeseen on totista hommaa. Velcro panee hanttiin!


Mentiin odottelemaan paatille hyvissä ajoin ennen nosturimiehen saapumista, koska haluttiin varmistua että kaikki olisi meidän osalta kunnossa. Ettei vain oma töpeksintä aiheuttaisi ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Alunperin oli tarkoitus että myyjä olisi mukana laskussa, mutta purjehduskeli vei mennessään ja opastus jäi pikaiseen kertaamiseen siitä miten ne köydet ja vaijerit sinne vedetään. Harmi, nimittäin kaupanteon jälkeen olemme saaneet myyjältä paljon vinkkejä ja neuvoja kaikessa veneilyn aloittamiseen liittyvässä. Onneksi tämä kävi ilmi tarpeeksi aikaisin -Merikapteeni sai hätyytettyä paikalle kaverin, joka varmasti osaisi kiinnittää köydet vaikka unissaan. Homma saatiin siis hoidettua mallikkaasti.

Ilmassa on! Ja kohta meressä, oikeassa elementissään.
Nosturimies (Kuljetus Karttunen Oy) saapui ja liinat paatin ylle ja paatti veteen ennen kuin ehti kissaa sanoa. Hurjan näköistä touhua, mutta myös nosturimies oli osaava kaveri ja hänen johdollaan saatiin paatti veteen ja masto paikoilleen. Vanttien kiristämisessä hommaa helpotti kun saatiin myyjältä aikaisempien vuosien mitat, eli siis vanttiruuveista työntömitalla mitatut mitat. Helppoa oli mitat ruuvien väliin jäävä tyhjä väli. Nosturimieheltä saatiin vielä neuvot syksyä varten, koska sama kaveri tulee hoitamaan noston Hanasaaressa.

Sinne jäi isoveljien väliin yöksi.
Kun paatti oli vedessä ja masto kiinni, kokeiltiin konetta pienellä lenkillä merellä. Kone lähti ensimmäisellä käyntiin. Pieni lenkki koneella ja takaisin peräpoijuun kiinni. Kamat kasaan ja kotiin jännittämään seuraavan päivän siirtopurjehdusta!

Vesille laskuun liittyen jäi vielä hoidettavaksi venepukin purkaminen sekä sen ja muiden tarpeiden roudaaminen Hanasaareen syksyä varten.

Tätä hommaa jännitettiin ihan liikaa. Käytännössä vesillelasku on veneenomistajan kannalta aikalailla sivusta seuraamista ja maston vaijereiden paikat selviävät miltei itsestään kun sitä vähän aikaa katsoo. Eikä se nosturi irrota otettaan mastosta ennen kuin vantit on kiinni! Läpiviennitkään eivät pettäneet eikä vene uponnut. Pääsimme jopa tarkastamaan veneen sisälle pilssin ennen kuin nostoliinat otettiin pois veneen alta. Ensi kerralla tämä menee jo rutiinilla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti