maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen purjehdusviikko

Vene saatiin venekerhon satamaan Sörnäisiin viikolla 20 ja seuraavalla viikolla käytiin pariin otteeseen vesillä. 

Ensimmäinen purjehdusreissu toteuttettiin maanantaina 27.5. Työpäivän päätteeksi kokoonnuttiin rantatien ABC:lle ja siitä sitten venekerholle. Mukana oli siirtopurjehduksessakin mukana ollut purjehduskonsultti.


Alkuun tohistiin hetki rannassa ja varmisteltiin että kaikki tarpeellinen on mukana ja toiminnassa. Keli oli aurinkoinen ja tuulta oli luvattu noin 5 m/s. Satamasta suunnattiin koneilla kohti Kustaanmiekkaa. Purjeet nostettiin Kruunuvuoren selällä. Puuskittainen tuuli aiheutti sen että reivaushommiin päästiin samantien. Ykkösreivillä matka jatkui mukavasti ja Kustaanmiekasta päästiin läpi juuri ennen Siljan paattia.

Lipljan opasti Siljan paatin läpi kapean salmen.
Sattumalta samaan aikaan samassa paikassa oli myös toinen purjehdusbloggari, s/y Charlotta, yhdessä heidän ottamassa kuvassa näkyy meidän paatti. Tätähän emme tuossa vaiheessa vielä tienneet. Kustaanmiekassa tuli havaittua sama asia uudelleen mikä jo siirtopurjehduksella samassa paikassa huomattiin, eli voimakkaat magneettiset häiriöt. Pinnapilotti sekoilee siinä kohdassa niin paljon, että se pitää kytkeä irti ja ohjata paattia itse. Liekö muilla samanlaisia havaintoja? Kustaanmiekan jälkeen hetki arvottiin reittisuunnitelmaa. Harmajan suuntaan oli matkalla yksi purkkari ja päätettiin sitten itsekin suunnata Harmajan ympäri. Seuraattiin siis Charlottaa. Tuulta olisi voinut olla hieman enemmän, mutta toisaalta mihinkään ei ollut kiire ja oli mukava nauttia rennosti aurinkoisesta kelistä ja Merenneidon järjestämästä tarjoilusta. Harmajan ohittamisen jälkeen kurssi käännettiin kohti Päntaria, josta Isosaaren ympäri ja takaisin kohti Santahaminan saaria.

Mustamatala
Isosaaren länsipuolella oli merivartioston Karhu huilaamassa, purjehdimme heidän ohitseen ja varmistimme että homma on kunnossa. Kovin väsyneesti sieltä katseltiin menoamme. Paluureitiksi valittiin 3 metrin väylä Haminansalmessa, jota alkuun jännittettiin jonkin verran. Kartalla väylä näyttää hankalalta ja sokkeloiselta. Väylä on kapea, mutta aloittelijallekin sopiva, linjataulut ja merimerkit pitävät poissa kiviltä. Tästä väylästä tulee varmasti tämän venekunnan vakioreitti ulos avoimimmille vesille. Väylän jälkeen vielä Vasikkasaaren ohi kohti venekerhoa. Ensimmäisen reissun pituudeksi tuli 19,9 mailia, aikaa tähän meni neljä ja puoli tuntia.

Purjehduskonsultti pinnassa, Merenneito kahvihommissa.


Toinen purjehdus tehtiin 30.7. Mukana purjehduskonsultti ja eräs toinen venehommissa talvella avustanut henkilö. Suunnaksi otettiin Haminansalmen väylä ja matkaa tehtiin nyt kevyessä tuulessa ilman reivauksia. Tuuli oli vastainen ja kryssimistä päästiin harjoittelemaan oikein kunnolla. Kapeasta salmesta ei uskallettu lähteä kokeilemaan purjeilla suoraan vastatuuleen, joten hetki mentiiin koneella. Haminansalmen jäätyä taakse  tuuli loppui yhtäkkiä aivan kokonaan ja jäimme kellumaan paikoillemme.

Ei siinä auttanut muu kuin kääntää kurssi kohti Kustaanmiekkaa ja antaa kevyiden puuskien viedä paattia parin solmun nopeudella kohti Suomenlinnaan. Suomenlinnan länsipuolella alkoi taas tuulla ja hommaan tuli meininkiä ja nopeutta, mutta tätäkään riemua ei kestänyt kuin hetken. Jostain avomereltä tuli perässä muutama isompi purkkari ja heillä ei näyttänyt olevan mitään ongelmia kevyeässä tuulessa etenemiseen, liekö taitoa vai tuuria? Matkaa jatkettiin Särkän ja Valkosaaren länsipuolen kautta kaartaen kohti venekerhoa. Toisen päivän saldona 10,7 mailia. Päivän reissu jäi tyngäksi kelien takia, mutta ensi kerralla sitten lisää maileja.
Melontakelit. Näitä kelejä toivoi aikaisempina vuosina, mutta nyt saisi olla enemmän tuulta.
Samalla viikolla käytiin penkomassa varastossa purjepusseja. Paatin mukana tuli runsaasti vanhoja purjeita, joiden joukossa oli myös genua. Tuulettomat keli antoivat sysäyksen kaivaa tämä isompi purje esiin.Genuassa on käytön aiheuttamaa kulumista, mutta tikkaukset ovat kunnossa eikä mitään varsinaisia vikoja havaittu. Myös skuuttiköysi löytyi purjepussista. Fokka on tässä veneessä itsejalustava, joten genuan kanssa päästää jatkossa vähän enemmän työn touhuun. Genuaa on tarkoitus kokeilla alkavalla viikolla, jos vain kelit sellivat. Tämän tyyppistä purjetta ei purjehduskurssilla harjoitelu käyttämään, mutta onneksi asiaan löytyy netistä runsaasti ohjeita ja tarvittaessa voimme käyttää purjehduskonsulttia apuna!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti